perjantai 20. tammikuuta 2012

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat


Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä.
Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta Det enda som egentligen händer oss: Ett år i livet suomentanut Raija Rintamäki.
Tammi 2012. 237 sivua.

Merete Mazzarella kertoo tuoreessa teoksessaan Ainoat todelliset asiat vuodesta, jolloin hän, 64-vuotiaana, rakastui suomenruotsalaiseen, eläkkeellä olevaan filosofian professoriin ja tunsi ensi kertaa tulevansa ihmissuhteessa hyväksytyksi kokonaisena, kaikkine piirteineen. Eläkeikä olisikin ihanteellista aikaa rakastumiselle - voi syödä kaikessa rauhassa yhdessä aamiaista ja katsella Mannerheimintien aamuruuhkaa ulkopuolisena - mutta kun uusi rakkaus merkitsee myös 82-vuotiaan aviomiehen jättämistä, eivät asiat ole niin yksinkertaisia. Vaikka Mazzarella ei polta siltoja takanaan vaan käy yhä tapaamassa Ruotsissa asuvaa aviomiestään, niin moni muu polttaa - muun muassa vuosikymmenet kestänyt ystävyyssuhde päättyy, kun ystävätär ei hyväksy Mazzarellan ratkaisua.

Kirjan nimi ja motto tulee Marilyn Monroelta, joka on sanonut: "Työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä, eikä ole hyvä jos toinen niistä puuttuu." Työn ja rakkauden teemojen kautta Mazzarella pohtii muun muassa identiteettiä, toisen kohtaamista, luovuutta ja luotettavuutta. Näköalapaikkoina hänellä on uusi Vänrikki Stoolin kadun neljännen kerroksen asunto, jonne hän on äskettäin muuttanut avomiehensä kanssa (myytyään lapsuudenkotinsa 65-vuotiaana) ja kesäpaikka Tammisaaressa, mutta myös aviomiehen kanssa yhteinen asunto Uppsalassa. Kaikupohjaa Mazzarellan ajatuksille antaa laaja lukeneisuus ja ystäväpiiri, mutta parasta Mazzarellan omaelämäkerrallisessa esseistiikassa on, ettei hän säästele itseään.

Jos haluaa puolustella lähtöään, sen tekee usein juuri sanomalla, ettei toinen ole enää sama ihminen. 


Nykyään jotkut papit ovat valmiita sanomaan, että vihkikaavan sanat "kunnes kuolema meidät erottaa" tarkoittavatkin itse asiassa rakkauden kuolemaa. Nämä papit paltraavat, en voi muuta kuin halveksia heidän paltraamistaan. 


Minun mieheni on yhä sama ihminen, en voi puolustella itseäni.


Paltraaminen on verbi, jonka Mazzarella toivoisi tulevan yleisempään käyttöön. Paltraaminen ei ole suoranaista valehtelua, vaan sitä, että antaa tarkoituksella toisen ymmärtää väärin, puhuu esimerkiksi kaarrellen tai jättää kerromatta jotakin olennaista.

Mazzarellan lukeminen on rauhoittavaa, tekstin rytmi on juuri rauhallisen aamiaishetken rytmiä, jossa ajatukset kulkevat sivupoluille ja juuri näiltä harharetkiltä löytyy jotakin tärkeää. Vaikka Mazzarella kirjoittaa myös kipeästä myllerryksestä, joka hänen ihmissuhteissaan tapahtuu, Ainoat todelliset asiat ei ole töhryinen paljastuskirja. Monet asiat jätetään kertomatta, ja nekin mitä kerrotaan, kerrotaan mazzarellamaisen pienieleisesti ja tyylikkäästi. Lopulta parisuhdekuviot ovat kirjassa melko pienessä roolissa, enemmän Mazzarella palaa niihin aiheisiin, joista on kirjoittanut jo aiemmissa kirjoissaan: eläkkeellä olemisen taitoon, hoivatyön ja ihmisten kohtaamisen tärkeyteen, keskusteluun, identiteettiin ja kirjallisuuteen.

Olen lukenut lähes kaikki Mazzarellan esseeteokset, niistä blogini aikana vain lapsuusmuistoihin keskittyvän Ensi myytin piano. Suosittelen kaikille myös upeaa elämäkertaa Fredrika Charlotta os. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo ja kaikille lukutoukille Silloin en koskaan ole yksin. Lukemisen taidosta. 

23 kommenttia:

  1. Oi, sinä luit tämän jo! Minäkin luen pian, mutta vielä vähäksi aikaa riittää Juhlista kotiin -jälkihehku ja -lämpö.

    Kuulostaa ihanasti Mazzarellalta: pohdiskelevalta, pienieleiseltä ja kuitenkin rohkealta, rajoja rikkovalta.

    VastaaPoista
  2. Mazzarella-fanina minäkin haluan ehdottomasti lukea tämän. Ei voi kuin ihailla hänen lukeneisuuttaan ja ennen kaikkea sitä, miten hän tämän lukeneisuutensa pystyy käyttämään oman elämänsä rakennupuiksi, löytämään jokaiseen hetkeen ja tapahtumaan näkökulmia, jotka rikkovat itsestäänselvyyksiä.

    Ihanasti sanot, että "tekstin rytmi on rauhallisen aamiaishetken rytmiä".

    VastaaPoista
  3. Hyi minua! En ole lukenut yhtään Mazzarellaa...

    VastaaPoista
  4. Karoliina, Mazzarella taitaa olla nyt pinnalla, sillä kunnankirjastomme molemmat kappaleet Juhlista kotiin -teosta ovat lainassa (ihan hyvin 20 v. vanhalle kirjalle!) Pitää laittaa varaukseen tai metsästää jostain lähikunnasta, sillä minäkin haluan lukea sen pian!

    Et tule pettymään tähän, sillä tässä on samaa purevuutta, itsetutkiskelua ja kuitenkin lempeyttä kuin esim. Illalla pelataan Afrikantähteä -teoksessa.

    Jaana, hienosti kiteytit tuon, miten Mazzarella "käyttää" lukeneisuuttaan. Toivottavasti saat kirjan pian luettavaksesi.

    Morre, sinun pitää korjata asia pian! :) Vaikka eihän Mazzarellan tyyli tietenkään kaikkiin uppoa, mutta kokeile!

    VastaaPoista
  5. Minäkään en ole lukenut yhtään Mazzarellaa, mutta haluaisin kyllä koska esim. lehtihaasttattelujen perusteella hän vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ajattelijalta. Olisiko sinulla jotain suositusta noista esseeteoksista?

    VastaaPoista
  6. Minullekin Mazzarella on edelleen suuri tuntematon mutta vakuutat, Maria, kyllä kauniilla sanoillasi.

    Tämä kuulostaa rauhoittavalta ja hengittävältä teokselta.

    Samaa kysyn kuin Liisa, mitä suosittelisit aloittajaksi Mazzarellaan tutustustumiseen?

    VastaaPoista
  7. Liisa, kaikki ovat todella hyviä, mutta eniten olen pitänyt niistä, joissa Mazzarella kertoo paljon myös omasta elämästään. Esim. Illalla pelataan Afrikantähteä ja Esitettävänä elämä. Ja nuo kaksi postauksen lopussa mainitsemaani teosta, jotka kertovat vähemmän Mazzarellasta itsestään, mutta jotka hän on yhtä kaikki kirjoittanut persoonallisella tyylillään. Olen melko varma, että pitäisit Mazzarellasta.

    VastaaPoista
  8. Linnea, kommenttisi tuli tuohon väliin, mutta voisin vastata sinulle aikalailla samoin kuin Liisalle :). Oikeastaan ainoa Mazzarellan ei-fiktiivinen teos, jonka olen kokenut vähän puuduttavana, on Keskustelu, eli siitä en suosittele aloittamaan.

    Kiva kun otit tuon ihanan copycat-kuvasi profiilikäyttöön!

    VastaaPoista
  9. Tämän kirjan lukemista odotan minäkin. Mazzarella kirjoittaa omaäänisesti. Pidän siitä kuivakasta huumorista, jolla kirjailija suhtautuu myös itseensä. Helsingin Sanomien kritiikki oli kiinnostava - kunpa kirja osuisi pian kohdalleni.

    VastaaPoista
  10. Hesarin haastis tosiaan herätti mielenkiinnon. Tuo mainitsemasi kuivakka huumori kulkee M.M.:lla ihanasti mukana silloinkin, kun hän kirjoittaa kipeistä asioista. Toivottavasti saat kirjan käsiisi pian, mukavaa viikonloppua!

    (Minä puolestani yritän saada pian luettua erään kirjan, josta kirjoitit äskettäin - joku on varannut kirjan, joten palautuspäivä lähestyy uhkaavasti...)

    VastaaPoista
  11. Minäkään en ole lukenut yhtään Mazzarellan kirjaa. Tästä keskustelusta sain vinkkejä. Kiitos!

    VastaaPoista
  12. Margit, sinun pitää ehdottomasti lukea! Uskoisin, että Mazzarella on sinun(kin) kirjailijasi.

    VastaaPoista
  13. Minäkin haluan lukea tämän! En ole itse asiassa lukenut Mazzarellalta kuin Illalla pelataan Afrikan tähteä ja haluaisin lukea hänen teoksiaan enemmänkin. Fredrika Charlotta on pokkariversiona jo valmiiksi hyllyssäni. Taidan jatkaa Mazzarellaan tutustumista siitä, mutta tämänkin toivon lukevani ennen pitkää.

    VastaaPoista
  14. Katja, kiva kuulla, millä asteella sinun Mazzarella-suhteesi on :). Fredrika Charlotta on TODELLA hyvä, ja tästä pidät varmasti, jos pidit Afrikan tähdestä, sillä tämä on hyvin samaa tyylilajia.

    VastaaPoista
  15. Mainitset suomennettujen kirjojen kohdalla yleensä suomentajan nimen, tästä se puuttuu. Ainoat todelliset asiat on suomentanut Raija Rintamäki.

    VastaaPoista
  16. Oi ja voi, luin tästä tänään juuri vanhempieni luona. Mazzarellan haastattelu oli muistaakseni Viva!-lehdessä, jossa häneltä kysyttiin muun muassa sitä, miten hän voi kirjoittaa intiimeistä asioista. Hän vastasi, että ei hän kaikesta sentään kirjoita. On paljon, jota jättää pois.

    Olipa upeaa lukea ajatuksiasi heti tuoreeltaan!

    Tuo Runeberg odottaa minulla vuoroaan!

    VastaaPoista
  17. Hupsista, kiitos kun huomasit, Anonyymi - pitääpä lisätä tuonne tekstiin.

    Kiitos Paula! Mazzarella tosiaan säilyttää sellaisen tyylikkyyden, ettei paljasta ihan kaikkea - enpä varmaan tykkäisi lukeakaan, jos kääntäsi kaikki kivet esim. tästä "kolmiodraamastaan". Rohkeasti kuitenkin puhuu vaikeistakin tunteista ja asioista.

    Nautinnollisia lukuhetkiä Fredrikan parissa!

    VastaaPoista
  18. Jotenkin ihana ajatus, että vanhemmallakin iällä voi tietenkin vielä löytää sen rakkauden, joka tekee eheäksi ja jossa voi olla juuri sellainen kuin aidosti on, ellei sitä ole aikaisemmin kokenut.

    Minä en vielä ole lukenut yhtäkään Mazzarellaa, mutta tämäkin kirjailija kuuluu niihin, joiden tuotantoa olen pitkään aikonut kyllä lukea. Tänä vuonna siis toivon mukaan!

    VastaaPoista
  19. Niin on, Susa - vaikka kääntöpuolena on se, että 82-vuotiaan puolison jättäminen on kipeämpää ja ympäristön silmissä tuomittavampaa kuin 28-vuotiaan puolison jättäminen, vaikka eihän suru ikää katso.

    Luulen, että Illalla pelataan Afrikan tähteä voisi olla sinulle hyvä "ensimmäinen Mazzarella".

    VastaaPoista
  20. Ole hyvä, Maria :). Toivottavasti saat kirjan luettavaksesi pian, jollet ole jo löytänyt!

    VastaaPoista
  21. Luin ensimmäisen Mazzarellani juuri. Samantien aloin selata sitä alkulehdiltä uudestaan eteenpäin. Mikä ihme kirjasta teki heti ensi sivuilta lähtien niin tutun ja oman. Ihanan irtonaista ja ilmavaa. Teos oli siis Juhlista kotiin. Aion lukea kaikki Mazzarellat, mitkä käsiini saan. Luulenpa, että tämä on teos, johon tulen palaamaan useamminkin. Minulla on ollut vuosia yöpöydällä vanha englantilainen dekkari, jonka luen uudestaan ja uudestaan, kun haluan palata sen tunnelmaan. Lukemani Mazzarellan kirja antoi saman ´pakko palata´ -fiiliksen.

    VastaaPoista
  22. Ensimmäisen Mazzarellan jälkeen kaappasin kirjaston hyllyltä kaikki hänen saatavilla olevat kirjansa mukaani. Esitettävänä elämä -teos oli hienoinen pettymys ensimmäisenä lukemani Juhlista kotiin -teoksen jälkeen. Kirjailijan kerronta on vuosien kuluessa muuttunut kovasti mieluisaan suuntaan. Esitettävänä elämässä kerrotaan paikoista ja tuntemuksista, mutta välillä kaipaisi kirjailijan omaa mielipidettä, arviointia ja näkemystä. Asiat esitetään ja todetaan. Tietysti kirjailija kautta linjan sanoo mielipiteensä valitsemillaan asioilla. Ehkäpä juuri nämä kirjailijan valitsemat asiat tuotuna lukijalle ja asioiden kommentoimatta jättäminen juuri tuovat sen ilmavuuden, mikä on ominaista Mazzarellan teoksille. Olen juuri päässyt aloittamaan Illalla pelataan Afrikantähteä. Alku vie siinäkin taas niin imuunsa - erinomaiselta vaikuttaa.

    VastaaPoista