Myyrän satuaarre
Kuvittanut Zdenek Miler
Kertonut Hana Doskocilova
Suomeksi sanaillut Kirsti Siraste
Tammi 2011.
Ajattelin vielä hiljattain, että kaikki sadut, vaikka niitä olisi maailmassa miten paljon, kertovat minusta. Siis myyrästä...
"Mitä tekisit, jos sinulla ei olisi minua? kysyin kerran kuvittajasedältä.
"Kuvittaisin muista kertovia satuja."
"Enkö minä olisi niissä lainkaan mukana? Se ei kyllä käy!"
"Käypäs", sanoi kuvittajasetä ja vetäisi muina miehinä kirjahyllystä yhden kirjan.
Pakko myöntää, että kuten Myyrä, minäkin olen mieltänyt tsekkiläisen Zdenek Milerin (1921-2011) lähinnä Myyrä-hahmon isäksi. Miler on kuitenkin kuvittanut lukuisia muitakin satuja, ja viime vuonna - Myyrä-hahmon 55-vuotisjuhlavuonna - suomeksi ilmestyneessä kokoelmassa Myyrän satuaarre pääsee tutustumaan moniin tarinoihin, joissa seikkailee Myyrän ja hänen ystäviensä sijasta muun muassa maatilan eläimiä, keijuja ja lapsia. Myyrä kulkee mukana paitsi kehyskertomuksessa, jossa hän sanailee "kuvittajasedän" kanssa, myös päähenkilönä kolmessa tutussa tarinassa: "Kuinka myyrä sai housut", "Myyrän auto" ja "Miten myyrä pelasti jäniksen".
Yksi satusuosikeistani kokoelmassa on "Utelias koiranpentu", jonka piirrosjäljessä on samanlaista yksinkertaisuutta kuin myyräkuvituksista. Myös tarina on suoraviivainen ja sopii ihan perheen pienimpienkin kuunneltavaksi.
Kuvittajasetä ei koskaan unohda syntymäpäiviäni vaan ostaa minulle aina kakun, ja sitten me juhlimme yhdessä. Kerran kysyin häneltä tahallani:
"Etkö pidäkin minusta enemmän kuin muista luomuksistasi?"
"Tietysti pidän!" setä nauroi. "Mutta pidän yhtä lailla muistakin hahmoista."
"Kenestä esimerkiksi?"
"Vaikkapa uteliaasta koiranpennusta."
Sitten hän näytti minulle tuon koiranpennun yhdestä kirjasta. Se oli melkein yhtä lutunen kuin minä...
Pidin paljon myös "Iloisesta veturista", joka on yksi kokoelman muutamasta riimitellystä sadusta:
Katsokaa ja ihailkaa
veturia iloista,
vekkulia hurmaavaa.
Kohta kello kilahtaa,
olkaa silloin valmiina,
pysytellään raiteilla.
Sen sijaan muutama pidempi satu, kuten "Jaakko Karhunen ja karhunsa Jassikka" oli tarinana niin sekava, että tipahdin itse kärryiltä. Satu selittää itse itseään: Eikö hirviö muka voi muuttua muuksi? Eikö moinen ole mahdollista? Kyllä vain on. Sadussa kaikki on mahdollista. Milerin kuvitus toimii tässäkin sadussa, ja hahmojen vaatetuksesta ja taloista voi aistia tsekkiläistä tunnelmaa. Milerin kuvitus, joka ammentaa tsekkiläisestä luonnosta, tulee kivasti lähelle suomalaista lukijaa, sillä samat kielot kukkivat täälläkin.
 |
| Riimisikermän "Västäräkin pilkka" kuvitusta. |
Meidän lapset (1-6 v.) ovat pitäneet Myyrä-kirjoista ja ottivat heti omakseen tämän satukokoelman. Suurin osa saduista on mukavan lyhyitä, suomentaja Kirsti Sirasteen riimittelyt ovat rullaavat kivasti ja Milerin kädenjälki nyt on kertakaikkiaan mainio!
Myyrän satuaarteesta on tykätty myös Järjellä ja tunteella -blogissa.
P.S. Nyttemmin eläintieteilijät ovat päättäneet, että maamyyrää tulee suomen kielellä kutsua kontiaiseksi. Annetaan Zdenekin Myyrän kuitenkin pitää nimensä - se lienee kohtuullista maassa, jossa maaoravalle on keksitty nimeksi tikutaku?
