Myyrän satuaarre
Kuvittanut Zdenek Miler
Kertonut Hana Doskocilova
Suomeksi sanaillut Kirsti Siraste
Tammi 2011.
Ajattelin vielä hiljattain, että kaikki sadut, vaikka niitä olisi maailmassa miten paljon, kertovat minusta. Siis myyrästä...
"Mitä tekisit, jos sinulla ei olisi minua? kysyin kerran kuvittajasedältä.
"Kuvittaisin muista kertovia satuja."
"Enkö minä olisi niissä lainkaan mukana? Se ei kyllä käy!"
"Käypäs", sanoi kuvittajasetä ja vetäisi muina miehinä kirjahyllystä yhden kirjan.
Pakko myöntää, että kuten Myyrä, minäkin olen mieltänyt tsekkiläisen Zdenek Milerin (1921-2011) lähinnä Myyrä-hahmon isäksi. Miler on kuitenkin kuvittanut lukuisia muitakin satuja, ja viime vuonna - Myyrä-hahmon 55-vuotisjuhlavuonna - suomeksi ilmestyneessä kokoelmassa Myyrän satuaarre pääsee tutustumaan moniin tarinoihin, joissa seikkailee Myyrän ja hänen ystäviensä sijasta muun muassa maatilan eläimiä, keijuja ja lapsia. Myyrä kulkee mukana paitsi kehyskertomuksessa, jossa hän sanailee "kuvittajasedän" kanssa, myös päähenkilönä kolmessa tutussa tarinassa: "Kuinka myyrä sai housut", "Myyrän auto" ja "Miten myyrä pelasti jäniksen".
Yksi satusuosikeistani kokoelmassa on "Utelias koiranpentu", jonka piirrosjäljessä on samanlaista yksinkertaisuutta kuin myyräkuvituksista. Myös tarina on suoraviivainen ja sopii ihan perheen pienimpienkin kuunneltavaksi.
Kuvittajasetä ei koskaan unohda syntymäpäiviäni vaan ostaa minulle aina kakun, ja sitten me juhlimme yhdessä. Kerran kysyin häneltä tahallani:
"Etkö pidäkin minusta enemmän kuin muista luomuksistasi?"
"Tietysti pidän!" setä nauroi. "Mutta pidän yhtä lailla muistakin hahmoista."
"Kenestä esimerkiksi?"
"Vaikkapa uteliaasta koiranpennusta."
Sitten hän näytti minulle tuon koiranpennun yhdestä kirjasta. Se oli melkein yhtä lutunen kuin minä...
Pidin paljon myös "Iloisesta veturista", joka on yksi kokoelman muutamasta riimitellystä sadusta:
Katsokaa ja ihailkaa
veturia iloista,
vekkulia hurmaavaa.
Kohta kello kilahtaa,
olkaa silloin valmiina,
pysytellään raiteilla.
Sen sijaan muutama pidempi satu, kuten "Jaakko Karhunen ja karhunsa Jassikka" oli tarinana niin sekava, että tipahdin itse kärryiltä. Satu selittää itse itseään: Eikö hirviö muka voi muuttua muuksi? Eikö moinen ole mahdollista? Kyllä vain on. Sadussa kaikki on mahdollista. Milerin kuvitus toimii tässäkin sadussa, ja hahmojen vaatetuksesta ja taloista voi aistia tsekkiläistä tunnelmaa. Milerin kuvitus, joka ammentaa tsekkiläisestä luonnosta, tulee kivasti lähelle suomalaista lukijaa, sillä samat kielot kukkivat täälläkin.
 |
| Riimisikermän "Västäräkin pilkka" kuvitusta. |
Meidän lapset (1-6 v.) ovat pitäneet Myyrä-kirjoista ja ottivat heti omakseen tämän satukokoelman. Suurin osa saduista on mukavan lyhyitä, suomentaja Kirsti Sirasteen riimittelyt ovat rullaavat kivasti ja Milerin kädenjälki nyt on kertakaikkiaan mainio!
Myyrän satuaarteesta on tykätty myös Järjellä ja tunteella -blogissa.
P.S. Nyttemmin eläintieteilijät ovat päättäneet, että maamyyrää tulee suomen kielellä kutsua kontiaiseksi. Annetaan Zdenekin Myyrän kuitenkin pitää nimensä - se lienee kohtuullista maassa, jossa maaoravalle on keksitty nimeksi tikutaku?
Myyrä on ihana :) (Vaikka se Myyrä puhemiehenä sisältääkin vähän erikoisen synnytyskohtauksen...)
VastaaPoistaMutta siis, ei kai oikeasti maamyyrää sanota tikutakuksi?? Minusta tuo kontiainenkin kuulostaa väärältä...
Kiva postaus tämä, oli hauska saada tietää "Myyrän isästä"lisää.
VastaaPoistaMyyrän auto on 5-vuotiaan esikoistyttömme suosikkikirjoja! Kolmevuotiaalle pikkusiskolle tarina on vielä vähän turhan pitkä että jaksaisi kiinnostaa loppuun asti, mutta eiköhän sekin aika pian koita :)
Voi, miten tämä vaikuttaa ihanalta. Itse rakastan Myyrää animaationa, kuten muitakin Milerin filmejä. Kirjoina hänen tuotantonsa on jäänyt hieman vieraammaksi, tähän pitäisi siis selvästi tutustua!
VastaaPoistaMeillä on Myyrät luettu rikki ja dvd:t katsottu puhki. Musta muuten se Myyrä puhemiehenä synnytyskohtaus on vähintäänkin loistava =)
VastaaPoistaMutta jotenkin nyt enää ei lueta/ katsota Myyrää (lapset 5 ja pian 7), että olisko kuitenkin vähän pienemmille.
Meillä kaikki Myyrä-kirjat ovat tallessa, mutta ne tosiaan pitäisi paikkailla ensin...
Olen miettinyt, josko tämä pitäisi hankkia kuopukselle. Hän on armoton Myyrä-fani ja äitikin tykkää lukea Myyrä-kirjoja niiden mahtavan kuvituksen vuoksi. :)
VastaaPoistaMaija, minäkin olen lukenut Myyrä puhemiehenä ja hätkähtänyt synnytyskohtausta ja jäniksen itsariuhkailuja :).
VastaaPoistaSiis maamyyrää ei sanota tikutakuksi, vaan maaoravaa - tai sellaista nimitystä on ainakin vakavissaan tutkijapiireissä ehdotettu :). Samaa sarjaa, kuin tuo maamyyrä -> kontiainen, valkohäntäpeura -> valkohäntäkauris jne. Tuo kontiais-nimitys ainakin perustuu siihen, että maamyyrä ei ole oikeasti myyrä kuten peltomyyrät, metsämyyrät jne.
Elma Ilona, kiva kun olet taas alkanut päivittää blogiasi ja kiva nähdä sinua täälläkin :). Siitä juuri tykkäsin tässä Myyrän satuaarteessa, että tarinat olivat lyhyempiä kuin tavallisissa Myyrä-kirjoissa, joiden kanssa olen kieltämättä joskus itsekin uuvahtanut, vaikka mainioita ovatkin.
Katja, minä taas olen tutustunut ensin kirjoihin ja vasta myöhemmin Myyrä-filmeihin, vaikka ihan ensimmäiseksi Myyrä onkin ollut nimenomaan filmitähti. Tähän ja muihin Myyrä-kirjoihin kannattaa kyllä tutustua!
Mari A., tuosta synnytyskohtauksesta oli mielenkiintoinen keskustelu taannoin Lastenkirjahyllyssä, en nyt muista arvioitiinko postauksessa tämä Satuaarre vai juurikin tuo Myyrä puhemiehenä, mutta varmaan löytyy googlella. Jotenkin itse mietin, että miten lapsi sen kohtauksen kokee; ehkä ihan harmittomasti, mutta kun ei tiedä...
Onko sinulla Myyrä-kirjat tallella omasta lapsuudesta vai oletko hankkinut lapsillesi? Hieno kokoelma joka tapauksessa!
Petriina, ihanaa, että sekä äiti että lapsi tykkää (niin meilläkin Myyristä, mutta sitten on joitain lasten suosikkeja, joita on puuduttava lukea...). Tämä kokoelma on tosiaan siitä kiva, että vaikka suurin osa saduista kertoo muista hahmoista, iki-ihana Myyrä kulkee koko ajan mukana :)
Oi Myyrä! Minä lainasin näitä pienenä aina VHS-kasetteina kirjastosta ja katsoin monta monta kertaa (minun suosikkini oli se, missä metsään putoaa maalipurkkeja).. Ja Myyrän housut meillä oli ihan kirjanakin.
VastaaPoistaNyt minua alkoi kiinnostamaan tuo synnytyskohtaus, mitä ihmettä?
Minun eräillä tutuillani on kaksi Myyrä-pehmolelua, Myyrä ja Hiiri. Myös he saavat joka joulu omat joululahjansa.
Kyllä tämä pitäisi nyt vähintään lukea nostalgian vuoksi ja tutustua noihin muihin satuihin, kuvitus ainakin on kaunis kuin mikä!
Meillä lapset ovat suhtautuneet pupujen syntymiseen ihan neutraalilla kiinnostuksella ja innostuksella. Olen ehkä joskus itsekin kertonut, että lapset tulevat mahasta silleen että plop plop. Olen vähän inhorealisti, kun kerron asioita lapsille (ilman yksityiskohtia ja hieman mielikuvitusta ja kuvakieltä käyttäen tosin ja jotain pois jättäen). Mutta joo, pitää kaivaa esiin tuo keskustelu.
VastaaPoistaKirjat on ostettu meidän esikoiselle, mutta niitä on tosiaan luettu ahkerasti. Jotenkin Myyrä on vain niin symppis, että on iskenyt jossain iässä 3-5.
Myyrä kirjat ja videot ovat mainioita. Kirjoista on hyviä Kuinka Myyrä sai housut, Myyrä ja raketti sekä Myyrän auto.
VastaaPoistaVideoista pidän miltei eniten Myyrä ja kotka.
Kävin lukaisemassa tuon keskustelun ja muistankin sen julkisen keskustelun asiasta.
VastaaPoistaMulle tulee mieleen, että jossain vaiheessa lapsille tosiaan on avattava syntymisen ja kuoleman salaisuus, tietysti pitää ottaa huomioon, minkäikäinen lapsi on, ja mitä tälle voi kertoa. Kyllä mä olen itsekin asiaa vältellyt.
Joskus katsottiin luonto-ohjelmaa, jossa tunnetusti synnytään ja kuollaan ja kyllähän siinä oli itsekin tippa linssissä, kun joku suloinen eläimenpoikanen napsittiin suuhun. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin, että on lapsen seurassa, oli media mikä vaan, ja osaa joko lopettaa tai selittää kirjan / ohjelman lapsen ikään sopivalla tavalla.
Mua jotenkin pelottaa vain se, että on äitejä, joiden mielestä näitä asioita pitäisi piilottaa, eikä ollenkaan käsitellä lasten kanssa. Siitähän ne ongelmat syntyvät.
Sori, meni ot.
Myyrä-kirjat ovat parhautta.
Linnealle ja muillekin kiinnostuneille: keskustelu, johon minä ja Mari A. viittaamme, löytyy täältä:
VastaaPoistahttp://lastenkirjahylly.blogspot.com/2011/09/myyra-puhemiehena-eli-kuinka.html
Kuva "synnytyskohtauksesta" löytyy ainakin googlen kuvahaulla "Myyrä puhemiehenä".
Linnea, nuo animaatiot ovat kyllä ihan mainioita. Tänään juuri ihastelin Hannan Myyrä-pehmoa fb:ssa, en tiennyt, että Myyrän kavereitakin saa pehmoina :).
Jokke, kertomus Myyrän housuista on tosiaan mainio (kuten muutkin mainistsemasi). Itselleni on kirjoista jäänyt mieleen erityisen hellyttävänä myös Myyrä parantaa hiiren.
Mari A., ei ollenkaan ot, vaan mielenkiintoinen aihe :). Kyllä minustakin syntymästä ja kuolemasta kannattaa puhua lapsille mahdollisimman rehellisesti, ikätaso huomioiden. Synnytyksestä ajattelen, että kun se aikuisiakin jännittää, niin en haluaisi pienten lasteni sitä kauheasti miettivän - mutta eivät he välttämättä mietikään, tuollaisten kuvienkaan johdosta. Ei tosiaan ole mistään pahimmasta päästä tuo Myyrä-esimerkki, mutta sanoisinko, että yllättävä, kun yleensä Myyrä-kirjojen maailma on niin lapsenomainen, että Myyränkin saattaisi kuvitella lapseksi :).
Olen samaa mieltä siitä, että tärkeintä on olla lapsen kanssa, ja tarvittaessa keskustella, kun tämä saa eteensä uusia/jännittäviä/pelottavia asioita kirjoista, tv:stä jne.
... juu ja hiiren parantavana kasvina on kamomillasaunio, joka kasvaa varsin lähellä, se on hyvä tarina, kuten oikeastaan kaikki Myyrät :)
VastaaPoistaOi, Myyrä ♥
VastaaPoistaJa kiitokset linkityksestä :)
Jokke, tuttu tarina siis sinullekin :).
VastaaPoistaSusa, totta kai linkitin - varmaan sinun ansiostasi huomasin tällaisen kirjan ilmestyneen! :)
"Jaakko Karhunen ja karhunsa Jassikka" on sekava sen vuoksi että se on tuossa Myyrän satuaarre kirjassa lyhennetty muutaman sivun tarinaksi vaikka alkuperäinen kirja Nalle-Kalle ja hänen karhunsa Kallen-Nalle (vuodelta 1963) on 127 sivuinen tarina. :) Terveisin http://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/
VastaaPoistaNo ilmankos! Täytyypä katsoa, josko tuo alkuperäinen Kalle-Nalle -kirja löytyisi vaikka jostain kirjaston varastojen kätköistä. Vähän jäi halju maku tällaisesta häthätää kyhätystä silppukokoelmasta, mutta lapset kyllä tykkäävät tästä vieläkin, on "Myyrä-kirjailijan" kynänjäljessä lumoa!
VastaaPoista