Stefan Moster: Rakkaat toisilleen

Stefan Moster: Rakkaat toisilleen
Lieben sich zwei, suom. Helen Moster.
Siltala 2013, 439 sivua.

Ines juoksee ja juoksee, kunnes pisteestä tulee pieni ihminen, joka seisoo vedenrajassa katse ulapalle päin, niin kuin joku menneisyyden maalari olisi voinut kuvitella kaiken mielessään, ylhäällä iso harmaa taivas joka vaihtuu sujuvasti harmaaksi mereksi jossa on alhaalla vähän sinistä, sen alla kapea kaistale merenvaahtoa rajaviivana rantaan, maalauksen alaosaan, johon Jumala panee rakkaansa pystysuoraan oikeaan kosmiseen asentoon.

Ines on nainen, joka kaipaa asumaan meren äärelle mutta tyytyy asuntoon Hampurissa, jonka ikkunasta avautuu näkymä edes suurelle joelle. Päivät kuluvat verkkaisesti oman viinimyymälän tiskin takana. Meren rantaan voi aina tehdä viikonloppuretkiä, mutta meri on oikullinen, ja joskus laskuveden jäljiltä on näkyvissä pelkkää liejua, meren kohistessa saavuttamattomana kauempana.

Daniel on menestyvä rakennussuunnittelun konsultti, jonka pää pursuaa jatkuvasti ideoita, joka katselee rakennuksia ja ihmisiä kiinnostuneena, vaistoaa herkästi ihmisten välisiä tunteita. Mies tuo mielellään töitä kotiin, uuteen moderniin asuntoon, loikoilee sohvalla läppäri sylissä – mutta laittaa koneen heti pois, kun vaimo tulee kotiin.

Ines ja Daniel ovat aviopari, jotka rakastavat toisiaan, nauttivat toistensa läheisyydestä, tuntevat toistensa pienimmätkin eleet. He ovat eräänlaisella vedenjakajalla muutettuaan Danielin työn perässä Hampuriin, Ineksen luovuttua tavoittelemasta kiinnostavaa työtilaisuutta toisaalla. Molemmilla on oma uransa ja työnsä, joka voi näyttäytyä enemmän tai vähemmän hohdokkaana, mutta Ineksellä ja Danielilla on myös yhteinen unelma: he haluavat lapsen. Kun lasta ei ala kuulua, he hakeutuvat hedelmöityshoitohin, jaksavat yrittää, toivoa ja haaveilla yhdessä. Yhteinen haave alkaa kuitenkin myös repiä paria edelleen.

Rakkaat toisilleen on yksi niistä tämän syksyn kirjoista, joita eniten odotin. Avioliitto on yksi kiinnostavimpia aiheita kirjallisuudessa (muiden perhesuhdekuvausten ohella, siskos- ja äitilukuhaasteita lämmöllä muistellen) Romaani on teemoiltaan, kerronnaltaan ja kieleltään kaunis – ei imelällä tavalla kaunis, vaan rosoinen, vähän viiltäväkin, ajatuksia herättävä. Ineksen ja Danielin tarinan rinnalla romaanissa vilautetaan kohtauksia muidenkin pariskuntien elämästä, joihin heidän tarinansa välillä paljastavasti peilautuu.

Moster kuvaa taitavasti sitä, miten parisuhteessa monet asiat kietoutuvat ja solmiutuvat yhteen. Miten lasta ei voi vain hankkia tai tilata, tavoitteli vauvahaavetta sitten millä keinoin hyvänsä. Ineksen ja Danielin suhteessa rakkaus, intohimo, läheisyyden ja toisaalta oman tilan tarve, mustasukkaisuus, pelot ja valheet, kipu ja anteeksianto vetävät pariskuntaa henkisesti yhteen ja erilleen.

Paikoin romaanin kerronta tuntui turhankin yksityiskohtaiselta ja hidassoutuiselta, mutta kerronnan tempo palveli kuitenkin tarinan etenemistä. Käynnit hedelmöityshoitoklinikalla kuvattiin osuvan kliinisesti ja merenrantakohtauksissa puolestaan haistoi meren. Mosterin kerronta on jollakin tapaa viileää, sileää ja etäistä, vaikka kertoja pääsee aivan henkilöiden ihon alle. Tunteet ovat romaanin keskiössä, mutta eivät räiskyvänä draamana vaan kuin pinnan alla tai lasin takana.


Haasteet: Teemamaana Saksa, Avioliittojuonia

Muuta kiinnostavaa:

Stefan Moster puhuu romaanistaan Rakkaat toisilleen Helsingin kirjamessuilla, Aleksis Kivi -lavalla sunnuntaina 27.10 klo 10.30.

Romaanin kääntäjä, kirjailijan vaimo Helen Moster on itsekin kirjailija, jonka esikoisromaani Hylky ilmestyi Avaimen kustantama vuonna 2011.

Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa

Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa
Venäjänkielinen alkuteos Leto v Badene 
ilmestyi 1982 Novaja Gazeta -lehdessä New Yorkissa.
Johdanto Susan Sontag.
Suom. Marja-Leena Jaakkola.
Tammi 2004, 230 sivua.

– vaunu heittelehti voimakkaasti puolelta toiselle, oikealta vasemmalle, sen tunsi varsinkin lähempänä eteistä, ja kun ulkona oli niin pimeää että ei näkynyt kuin valkean lumen kajo, kun Moskovan lähiseutujen huvilat olivat takanapäin ja kun ikkunassa vilisti enää oman kuvani lisäksi vain heijastuma vaunusta, sen katto- ja seinälampuista ja istuvista matkustajista, kaivoin pääni yläpuolelle verkkohyllylle nostamastani matkalaukusta kirjan, jonka lukemisen olin aloittanut jo Moskovassa ja jonka olin varta vasten ottanut mukaan tälle Leningradin-matkalle, avasin kirjan kirjanmerkin kohdalta, [– –] – kirja oli Anna Grigorjevna Dostojevskan omista pikakirjoitusmerkinnöistään purkama päiväkirja, jota hän oli pitänyt ensimmäisenä avioliittokesänään ulkomailla –

Ostin Leonid Tsypkinin romaanin Kesä Baden-Badenissa jo vuosia sitten, kauniin kannen ja hyvin kiehtovalta kuulostavan tarinan – sekä kirjan sisäisen tarinan että sen käsikirjoituksen ja kirjoittajan tarinan – vuoksi. Susan Sontagin, Tsypkinin uudelleenlöytäjän, esipuheen olenkin lukenut jo aiemmin usempaan kertaan. Venäjänjuutalainen lääkäri Leonid Tsypkin eli Neuvosto-Venäjällä vuosina 1926–1981 ja kirjoitti romaaniaan iltaisin päivätyönsä jälkeen, vailla toivoa julkaisemisesta. Tsypkin pelkäsi sensuuria ja työpaikan menettämistä, eikä hän kuulunut edes Moskovan kirjallisiin piireihin, joissa kiellettyjäkin tekstejä kierrätettiin monisteina kädestä käteen. Romaanin käsikirjoitus onnistuttiin salakuljettamaan Yhdysvaltoihi, Kesä Baden-Badenissa julkaistiin lopulta Amerikan venäläisemigranttien Novaja Gazeta -lehdessä vähän ennen Tsypkinin kuolemaa. Toisin kuin poikansa ja käsikirjoituksensa, Tsypkin vaimoineen ei päässyt Neuvostoliiton rajojen yli lukuisista anomuksista huolimatta.

Kesä Baden-Badenissa sen sijaan ylittää monia rajoja; aikatasot limittyvät, tajunnantilat liukuvat ja Moskovasta Leningradiin matkaavasta junasta siirrytään hetkessä Baden-Badeniin. Tsypkin ihaili syvästi Fjodor Dostojevskia (kuten myös runoilija Marina Tsvetajevaa, joka esiintyy paitsi Baden-Badenissa, myös, päähenkilönä, Riikka Pelon tänä vuonna julkaisemassa romaanissa Jokapäiväinen elämämme) ja romaanin innoittaja toimivat Dostojevskin vaimon, Anna Dostojevskan julkaistut päiväkirjat. Romaanin kertoja (Tsypkin) lukee mainittuja päiväkirjoja junamatkalla Leningradiin (jonka taustalla sykkii Dostojeskin ajan Pietari), eläytyy Dostojevskien vaiheisiin ja samalla sukelletaan keskelle pariskunnan hienovireisesti kuvattua avioliittodraamaa:

– ja sitten yhtäkkiä hän havahtui siihen ahkeruuteen, jolla Anna Grigorjevna paikkasi kulunutta vaatettaan, kieli melkein pistäen suusta, ja hänen mielensä heltyi ja täyttyi säälistä vaimoa kohtaan, ja hän suuteli vaimonsa käsiä ja hänen hameensa lievettä ja laskeutui taas polvilleen – nyt täysin vilpittömänä – ja hyväili vaimonsa olkapäitä ja niskaa, josta hiukset oli kammattu ylös raskaaksi nutturaksi, mikä teki hänet vanhemman ja kenties viisaammankin näköiseksi – hiuksillaan hän piti lähes aina, silloinkin kun pysytteli kotosalla, kevyttä ja läpikuultavaa mutta aina mustaa guipurepitsistä huivia ikään kuin olisi surrut jotakuta, Fedja taas pyysi häntä aina riisumaan huivinsa, ja hän teki sen jostakin syystä vastahakoisesti –

Kuten näistä lainauksista voi päätellä, Tsypkin ei mitenkään ryöstöviljele pistettä ja jouduinkin ottamaan sitaatit aina jostain äärettömyyksiin jatkuvien lauseiden keskeltä. Pilkut ja ajatusviivat rytmittävät tekstiä, joka etenee kuin hengitys, välillä kiihtyen ja välillä taasaantuen. Katkokset lukemisessa eivät olleet eduksi lukukokemukselle, mutta onnistuin jotenkin pysymään Tsypkinin piirtämällä kartalla, vaikka sen maisemat vaihtelivatkin alituiseen. Kesä Baden-Badenissa on vaativuudestaan huolimatta vangitseva teos.

Kesä Baden-Badenissa osui silmiini, kun etsin (hieman viime hetken paniikissa, haaste päättyy huomenna) luettavaa Nannan kirjakimaran Teemamaana Saksa -haasteeseen. Saksalaista kirjallisuutta ei hyllystäni juurikaan löydy, ja venäläisen Tsypkinin romaanikin kelpaa haasteeseen sillä verukkeella, että se osittain sijoittuu Saksan Baden-Badeniin. Huomasin, että kirja sopii lisäksi kolmeen muuhun lukuhaasteeseen: Täällä toisen tähden alla -blogin Venäjä-haasteeseen ja (modernina klassikkona) omaan Klassikkojen lokakuuhuni sekä Avioliittojuoniin. Haasteista riippumatta kannustan kaikkia romanttisen vatuloinnin, tajunnanvirran ja väkevän kerronnan ystäviä tarttumaan tähän hidaslukuiseen, mutta upeaan romaaniin.

Muualla sanottua: Oksan hyllyltä, Kiiltomato, Leena Lumi, Helsingin sanomat.

Haasteet: Teemamaana Saksa, Venäjää valloittamaan, Klassikkojen lokakuu, Avioliittojuonia