keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Marguerite Duras: Kirjoitan


Marguerite Duras: Kirjoitan
Ranskankielinen alkuteos Écrire, suom. Annika Idström.
Like 2005, 95 sivua.

Yksinäisyyttä ei löydetä, se luodaan. Yksinäisyys luo itse itsensä. Minä loin sen. Koska olin päättänyt että täällä minun on oltava yksin, että minun täytyy olla yksin voidakseni kirjoittaa. Niin siinä kävi. Olen ollut yksin tässä talossa. Sulkeuduin tänne - pelkäsin myös, totta kai. Ja sitten aloin rakastaa taloani. Tästä tuli kirjoittamisen talo. Kirjani lähtevät täältä, tästä valosta myös, puutarhasta. Valosta joka heijastuu lammesta. Tarvitsin kaksikymmentä vuotta ennen kuin pystyin kirjoittamaan, minkä äsken sanoin.

Kirjoitan on kirjailija Marguerite Durasin (1914-1996) kaunokirjallinen testamentti, jonka hän saneli rakastajalleen Yann Andréalle 78-vuotiaana, kolme vuotta ennen kuolemaansa. Liken suomeksi julkaistustu nide sisältää kaksi tekstikokonaisuutta, "Kirjoitan" ja "Nuoren englantilaisen lentäjän kuolema", joista jälkimmäinen kertoo Durasin surusta, jota tämä tuntee veljensä vuonna 1942 tapahtuneen kuoleman johdosta. Myös jälkimmäisessä esitetään joitakin huomioita kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, mutta keskityn tässä postauksessa "Kirjoitan" -tekstin herättämiin ajatuksiin.

Durasin teksti on vimmaista ja intohimoista. Suurin intohimon kohde on kirjoittaminen; miehiäkin on riittänyt mutta he ovat harvoin saaneet lukea Durasin kirjoituksia, eikä Duras ole puhunut teksteistään tai kirjoittamisestaan heidän kanssaan. Kirjoittaminen on Durasille yhtä kuin yksinäisyys. Kirjoittaminen myös pelastaa hänet juomiselta; Duras on alkoholisti, mutta tekstin työstäminen on syy olla juomatta. Duras edustaa perinteistä kirjailijamyyttiä, joka ei kirjoita rahasta tai mistään muustakaan ulkoisesta motiivista vaan kirjoittamisen pakosta. Duras ajattelee, että on niitä, jotka kirjoittavat ja niitä, jotka eivät kirjoita - kirjoittaminen kirjoittamisen ilosta tai kenen tahansa päivittäisenä rutiinina on hänelle vieras ajatus. Kirjoittaminen on kaikkein tärkeintä, mutta valmis, julkaistu kirja tuntuu etäiseltä.

Kirjailija on outo olento. Hän on ristiriita ja mielettömyys. Kirjoittaminen on myös sitä, ettei puhu. Se on huutamista ilman ääntä. -- Kirja etenee, kasvaa, kulkee suuntiin jotka luulisi tutkituiksi; kulkee kohti omaa kohtaloaan ja tekijänsä kohtaloa, ja sitten julkaiseminen hävittää sen: kirjailijan ero kirjasta, uneksitusta kirjasta joka on kuin kuopuksena syntynyt lapsi, aina kaikkein rakkain.

Kirjoittaminen on Durasille pelastus, mutta se on myös sairaus, "kirjoittamisen hulluus". Kirjailija kantaa tuntematonta sisällään ja etsii sitä kirjoittaessaan; hän ei itsekään tiedä, mitä aikoo kirjoittaa, ennen kuin on sen kirjoittanut.

Jos tietäisi jotain siitä, mitä aikoo kirjoittaa ennen kuin siihen ryhtyy, ennen kuin kirjoittaa, ei kirjoittaisi koskaan. Se ei maksaisi vaivaa.


Durasin Kirjoitan -teoksesta löytyy asiantunteva arvio Kiiltomadosta, ja siitä löytyy postaus myös Leena Lumen blogista.



Luen ja kirjoitan -blogin Paula vinkkasi minulle tästä Durasin kirjasta Kirjoittajan helmikuu -teeman aloituspostauksessa. Toisin kuin suurin monet muut tässä sarjassa esittelämäni kirjat, Kirjoitan ei ole kirjoitusopas, mutta siitäkin voi saada inspiraatiota omaan kirjoittamiseen ja heijastuspintaa omille kirjoittamista koskeville ajatuksilleen.

P. S. Minua hymyilytti, kun Duras sanoo, että Jacques Lacanin tulkinnat hänen Lol V. Steinin elämä -romaanistaan jäivät kirjailijalle itselleen hämäriksi. Osallistuin melko tuoreena kirjallisuudenopiskelijana Janne Kurjen pitämälle kurssille "Lacan ja kirjallisuus", enkä ymmärtänyt mitään. Tiesin toki jo aiemminkin, etten ole ainoa, joka ei ymmärrä Lacanin teorioita, mutta oli hauska kuulla, että ne eivät ole  kirjailijallekaan avautuneet.

13 kommenttia:

  1. Maria, tässä pieni helmi, jonka minä löysin vahingossa jo blogini alkutaipaleella http://leenalumi.blogspot.fi/2009/11/kirjoitan-ecrire.html

    Suuri rakkauteni on Durasin kirja Lol V.Steinin elämä, jonka olen myös tuonut blogiini. Toki muutakin Durasta, mutta osa pitäisi laittaa uusiksi. Olen uskomaton Duras -fani, mitä moni ei tiedäkään ja vain hämmäästelen, miten vähän häntä tunnutaan blogeissa luettavan. Siksi tämä tarttui silmiini heti. Olen saanut kirjailijalta pahan tavan jättää lauseita kesken pisteillä, jättää ne kuin ilmaan roikkumaan, mutta pääasiahan on...

    hänen uskomaton tyylinsä!

    Jos itse lukisit Lol V. Steinin kyllä sinä ymmärtäisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, Leena - minäkin kuvittelin, ettei Durasia juuri lueta blogeissa, ja siksi en edes etsinyt tästä blogiarvioita, mutta nyt kävin lukemassa ja linkitin postauksesi. Käyn kohta lukemassa myös kirjoituksesi Lol V. Steinista!

      Ja varmasti ymmärtäisin Durasia ja Lol V. Steinia, mutta Lacanin teoriat eivät varmaan aukene minulle koskaan ;)

      Poista
    2. Minä linkitän sinut heti kun pääsen Kirjoitan -jutun kohtaan hallintapaneelissan. Sain tuon linkin googlettamalla, mutta se ei avaudu omalla haulla, jotta pääsisin muokkaamaan. Yritän lenkin jälkeen hakemalla hakea sen...

      Käytin jossan Durasin kirjassa apuna Wienin juutalaista, kuuluisaa kirjailijaa Anne Friediä. Se taisi olla Tuskassa. Anne asui meidän saarellamme vuosia, sillä hänen ainoa lapsensa muutti tänne avioduttuaan paikallisen kanssa. Kiintoisa nyanssi!

      Mietin juuri tuon Lacanin takia, että saisit kirjasta enemmän kun itse sen lukisit. Tosin se on kirja, jonka lukee aina ja aina vain uudestaan eli siinä on jotain mystistä. Duras kykeni mihin vain.

      Poista
    3. Leena, älä missään tapauksessa ota tuosta linkityksestä stressiä! Itse en oikeastaan koskaan tee linkityksiä jälkeenpäin, siis teksteihin, jotka on julkaistu omani jälkeen, sillä se olisi loputon suo...

      Täytyy tosiaan lukea tuo Lol V. Stein, se on selvästikin vaikuttava (kävin lukemassa bloggauksesi)!

      Poista
    4. Maria, minä linkitän niin mielelläni muita, mutta kun se ei antanut sitä omalla haulla. Tänään sitten naputin niin kaunan taaksepäin, että pääsin siihen kohtaan ja nyt onnistui http://leenalumi.blogspot.fi/2009/11/kirjoitan-ecrire.html

      Tavallaan se olisi loputon suo, enkä minäkään taaksepäin näitä etsi, mutta kun Durasia muutenkin luetaan kirjablogeissa niin vähän, halusin tämän nyt tehdä.

      Tiedätkö...ne rukiit ja niiden tuoksu aina vain...Kirjassa on outoa taikaa.

      Poista
  2. Voi, postauksesi vahvistaa haluani lukea Kirjoitan!

    Toivottavasti pidit tästä. Itse yllätyin, kun näin, ettei teoksessa ole kuin 95 sivua! Ainakaan hukka-aikaa ei kulu paljon, jos teos onkin huti. Uskon kyllä malla kohdallani, että pidän tästä kovin!

    Vaikka moni on toista mielä, minäkin pidän kirjoittamista perinjuurin yksinäisenä toimintana. Palaute on jo eri asia kuin kirjoittaminen. Siinä on yhteisöllisyys läsnä, mutta en nauti kimppakirjoituksista ollenkaan niin kuin yksinäisyydestä. Näin tahdon asian säilyvänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna anteeksi lyöntivirheet. Tabini saa niitä aikaan liiaksi! :-(

      Poista
    2. Paula, tämän lukeminen ei varmasti ole hukka-aikaa, ja "Kirjoitan" -teksti on itse asiassa vain noin viisikymmentä sivua, loput sivuista ovat tuota englantilaisen lentäjän tarinaa. Pidin, ja uskon sinunkin pitävän ja saavan kirjasta paljon irti!

      Minuastankin kirjoittaminen on pohjimmiltaan yksinäistä (ja se on osa puuhan ylellisyyttäkin näin perheenäiti-bloggaajan näkökulmasta).

      Poista
  3. Tää kuulostaa niin paljon mun kirjalta kuin kirja voi blogitekstin perusteella kuulostaa. Kiitos siis tästä, en olisi varmaan muuten kirjaan koskaan törmännyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jami, kiva kuulla että löysit kirjan, joka kuulostaa omalta! :)

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste :)

    http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen teemakuu - ja mielenkiintoinen kirja! Duras kirjoittaa niin upeasti, menetin sydämeni hänen kirjoilleen ollessani seitsemäntoista. Sillä tiellä on sydämeni edelleen... :)

    Ja Lacan kuulostaa pelottavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noora, kiva kun blogimaailmasta löytyy Duras-faneja! Pitäisi lukea häneltä lisää, sillä hänen tyylinsä - jopa tällaisessa sanellussa tekstissä - teki vaikutuksen.

      Lacania et varmaankaan voi täysin välttää, mutta onneksi nuo syventävät Lacan-kurssit ovat sentään vapaaehtoisia ;). Mutta mistä tietää, vaikka sinä tajuaisitkin ja innostuisit aiheesta!

      Poista