Marita Lindquist: Maleenan ilo
Malena och glädjen. Suom. Tuula Ikonen.
(Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Maleenan joulu, 1977)
Kuvittanut Kerstin Thorvall.
Wsoy 2007. 134 sivua.
Se tapahtui syksynä jona Maleena oli kymmenvuotias ja kävi neljättä luokkaa. Se jakoi kaiken aikaan ennen ja jälkeen, eivätkä ennen ja jälkeen muistuttaneet toisiaan.
Keskiviikko, yhdestoista joulukuuta, oli synkkä kuten kaikki joulukuun päivät. Maleena ei ollut iloinen herätessään, ei ole iloinen silloin kun äiti on sairas. Joulujuhla oli lähellä, niin, jouluunkaan ei ollut pitkä aika, ja taka-alalla oli ajatus ettei äiti ehkä parantuisikaan jouluaatoksi. Maleena työnsi ajatuksen syrjään, mutta joka ilta ja joka aamu se oli mielessä: ajatella jos...! Kaksi viikkoa jäljellä, tuskin kahta viikkoa. Eikä joulua voinut lykätä.
Maleenan ilo on nimestään huolimatta surullinen kirja. Se käsittelee lasten- ja nuortenkirjoissa harvinaista aihetta, pienten lasten äidin kuolemaa. Erityisen koskettavan tarinasta tekee se, että kirjan ilmestyessä ensi kerran 1960-luvulla (suomeksi 70-luvulla) Maleena oli jo monille lukijoille tuttu ja rakas hahmo, jonka elämän onnellisempia vaiheita oli seurattu kirjoissa Maleena saa pikkuveljen, Maleena menee kouluun ja Maleenan paras kesä. Maleenan äiti sairastuu yllättäen vakavasti kesken joulunodotuksen ja kuolee pian. Alkaa toisenlainen joulunodotus, joka ei tunnu lupaavan enää mitään iloista.
Suuresta menetyksestä huolimatta kirjan maailma on turvallinen. Maleenalla on hyvä isäsuhde, ja myös sukulaiset ja ystävät rientävät avuksi. Maleena itse on tukena nelivuotiaalle pikkuveljelleen Matille, joka ryömi vuoteen alle ja kieltäytyi tulemasta esiin. Hän tuli harmaaraidalliseksi pölystä ja kyynelistä. Kirjan tunnelma on ymmärrettävästi melko synkkä, ja arjen kuvauksen - koulunkäynnin, jouluvalmistelujen - ohella liikutaan paljon Maleenan äitiin liittyvissä muistoissa ja valveunissa. Lauseet putoilevat raskaina kuin märät lumihiutaleet.
Suru unohtuu välillä, kun leivotaan piparkakkuja isolla porukalla tai haaveillaan joululahjoista. Vaikka ilo tuntuu kadonneen Maleena elämästä, se palaa sittenkin, kyynelten sävyttämänä, viimeistään jouluaattona.
Silloin isä nousi ja otti Maleenan syliinsä.
- Mikä sinun on, Maleena? Isä sainoi. - Etkö sinä olekaan iloinen?
Maleena nyökkäsi. Hän oli iloinen, sehän se kauheaa olikin.
- Mutta silloinhan kaikki on hyvin, isä sanoi. - Eihän sinun silloin tarvitse itkeä.
- Tarkoitatko sinä - ? Maleena sanoi. - Tarkoitatko sinä, että minä saan olla iloinen, vaikka äiti -?
Nyt isä ymmärsi. Hän katsoi Maleenaa. Hän hymyili, mutta oli kuitenkin vakava.
- Maleena, isä sanoi. - On oltava aina iloinen kun vain voi. Siinä ei ole mitään pahaa.
- Vaikka äiti -? Maleena sanoi.
- Vaikka meillä ei ole enää äitiä, isä sanoi. - Äiti oli melkein aina iloinen, hän ei pitäisi siitä, että tietäisi meidän olevan surullisia.
Maleenan ilo ilmestyi alunperin suomeksi nimellä Maleenan joulu. Kirjasta (mutta ei valitettavasti sarjan muista osista) otettiin pehmeäkantinen uusintapainos, kun se oli Kirjapöllö-ehdokkaana vuonna 2007. Marita Lindquist kirjoitti vielä Maleenan tarinalle valoisamman jatko-osan, Maleena yksitoistavuotias.
Haasteet: Underbara finlandsvenskor vid papper - Barn- och ungdomslitteratur
Muistan lukeneeni tämän kirjan ja koko sarjan joskus lapsena. Kirjan nimenä oli tosiaan Maleenan joulu ja muistan vieläkin ihmetykseni äidin kuolemasta. Lukemisesta ei kuitenkaan jäänyt mitään traumoja ja muistan koko sarjan jotenkin positiivisena lukukokemuksena.
VastaaPoistaKirjastossa joskus pyörittelin tätä uusintapainosta käsissäni, mutta ainakin silloin se jäi lainaamatta. Voisi olla ihan mielenkiintoista lukea kirja nyt ja verrata sitä muistikuviin.
Sama juttu (taisin ainakin ensimmäiset osat kuunnella kasettikirjoina). Minullakin on sellainen etäinen muistikuva, että lapsena, lukiessani Maleenan ilon (joulun) ensi kertaa äidin kuolema tuntui todellakin hyvin yllättävältä (kun aikaisemmin isoimmat haasteet olivat olleet pikkuveljen syntymä ja koulun aloitus. Nyt näitä Maleena-kirjoja on luettu esikoiselle ääneen ja tätä lukiessa hän kommentoi, että kuoliko se äiti tosiaan - asia kerrotaan kirjassa hyvin vähäeleisesti ja ikään kuin "kiertotietä" sen jälkeen kun se on jo tapahtunut.
PoistaMinäkin muistan lukeneeni koko sarjan lapsena (luin lisäksi muitakin Lindquistin kirjoja, mm. Tuuti- ja Mariella-kirjoja, joista eräästä tulen bloggaamaan varmaan nyt viikon sisällä - hauska sattuma!!). Katselin tätä kirjaa yhden kirjakaupan alepinosta jokunen aika sitten, mutta en uskaltanut ostaa. Syynä on se, että vaikka luin kirjan alle kymmenvuotiaana, pelottaa kirjan teema minua nyt. Toivoisin saavani koko sarjan käsiini, jotta voisin lukea tämänkin.
VastaaPoistaMinäkin luin (tai kuuntelin) ainakin useimmat Maleena-kirjat lapsena; ihan varma en ole, luinko Maleenan parhaan kesän tai Maleena yksitoistavuotiaan ensi kerran vasta nuorena aikuisena. Olisi tosiaan kiva löytää kaikki sarjan kirjat; meillä on eka osa vain ruotsiksi ja tuo Paras kesä uupuu kokonaan. Kovin vähän noita liikkuu antikoissa ja huutiksissa, kirjastostakin saa vain varastosta varaamalla.
PoistaÄitinä kirjan teema koskettaa tietysti eri tavalla kuin lapsena, on vaikea lukea lapsen suuresta surusta.
Minulle Tuuti-kirjat ja muu Lindquistin tuotanto on jäänyt ihan vieraaksi, onpa kiva lukea bloggauksesi sitten!
Minä olen tainnut lukea vain Tuuti-kirjat, ainakaan tämä Maleena ei kilkata mitään kelloja. Täytyy kuitenkin laittaa nimi muistiin, sillä tämä alkoi kiinnostaa.
VastaaPoistaKannattaa tutustua Maleena-kirjoihin sekä ihan itse ja myöhemmin lasten kanssa (varsinkin jos on tyttöjä, en nyt muista miten teillä :)), ovat todella suloisia! Pitäisi tsekata nuo Tuuti-kirjat.
PoistaMinä en muista lukeneeni Maleena -kirjoja. Erikoinen aihe tosiaan, mutta vaikuttaa hyvin sympaattiselta varsinkin tuon lukunäytteen perusteella! Luin muuten aluksi, että Maleenan iho, onneksi pääsin kuitenkin oikeille raiteille ;)
VastaaPoista"Maleenan iho" kuulostaa enemmän siltä Malena-elokuvalta, jonka kannessa oli hemaiseva kaunotar :D. Suosittelen, varsinkin Maleena saa pikkuveljen ja Maleena menee kouluun ovat ihania!
PoistaHei Maria järkytyin vähän kun luin esittelysi kirjasta! Tuntuu kyllä tosi rankalta aiheelta, mutta hyvä, että tällaisistakin teemoista löytyy kirjoja lapsille. En ole juurikaan lukenut Lindquistin kirjoja ja kiinnostuksella odotan myös Katjan postausta. Tätä Maleena-sarjaa en muista oikein (onko niitä luettu mulle lapsena vai olenko niitä selaillut kirjastosta), mutta aion hankkia näitä kirjoja, jos tulee vastaan.
VastaaPoistaNiin, aihe on tosiaan rankka, mutta joillekin lapsille aihe on todellisuutta :(. Meillä esikoinen (joka lähinnä kuunteli kirjaa), ei ainakaan tuntunut saavan kirjasta mitään pelkoja, että sellaista tapahtuisi meille. Mutta herkkyyksiä on monia, ja Maleena-sarjaa voi lukea onnellisena Maleenan paras kesä -kirjaan asti.
PoistaVähän harkitsin, olisinko linkittänyt tämän postauksen Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen, mutta eivät nämä ihan tyttökirjoja ole tyyliltään ja tunnelmaltaan kuitenkaan, ja Maleenakin tosiaan aika nuori tyttökirjasankarittareksi.
Voi, tällaista kirjaa olisin varmaan tarvinnut aikoinaan itse, sillä minun isäni kuoli kun olin kymmenen ja pikkuveljeni kuusi. Ehkä tutustun tähän nyt. Hienoa, että tällaisiakin kirjoja on. Tampereelta taisi juuri valmistua väitöskirja lapsen surusta lastenkirjallisuudessa, sekin voisi olla mielenkiintoinen.
VastaaPoistaVoi, otan osaa! Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen Tyttö ja naakkapuu-kuvakirjatrilogia, joka ilmestyi 2000-luvulla, käsittelee isän kuolemaa lapsen näkökulmasta hyvin koskettavasti ja vähäeleisesti. Eipä noita kauheasti tule mieleen. Tosiaan kiinnostava tuo väitöskirja.
PoistaTämä on minulle ollut yksi vaikuttavimmista kirjoista. Luin sen lapsena ja nyt uudestaan aikuisena uusintapainoksen ilmestyttyä. Hienoa, että postasit siitä! Kaija Juurikkala teki tästä kirjasta televisioelokuvan. Harmittaa, kun se jäi näkemättä.
VastaaPoistaKiva kuulla, että joku muukin muistaa tämän kirjan lapsuudestaan! Minäkään en ole Juurikkalan sovitusta nähnyt, kun meillä ei tuolloin(kaan) ollut telkkaria, mutta olisi hienoa, jos se tulisi uudelleen nähtäville jotain kautta.
VastaaPoistaMä luulen lukeneeni melkein kaikki Lindquistin kirjat lapsena. Mulla on sellainen mielikuva, että olisin tykännyt Marielloista, mutten niistä muista. Maleena menee kouluun -kirjasta näyttäisi muuten olevan äänikirjaversio CD:llä, voisin vaikka varata sen kirjastosta kuunneltavaksi.
VastaaPoistaJännä, että olen onnistunut missaamaan nuo kaikki muut Lindquistin kirjoittamat kirjat kuin Maleena-sarjan - vaikka ko. sarja teki niin suuren vaikutuksen, että muistan sen vielä aikuisenakin ja olen halunnut palata kirjojen pariin sekä itse että lasten kanssa. Täytyy koettaa kirjastosta varailla noita muita sarjoja.
Poista