Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa

Kansi: Samppa Ranta.

Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa. 

Arabialais-islamilaisen tieteen historia. 

Avain 2011. 284 sivua. 

Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koiviston Kalifien kirjastossa on kiehtova tietoteos tieteen historiasta kiinnostuneille. Arabialais-islamilaisella tieteellä tarkoitetaan kirjassa "keskiaikaista tiedettä, jonka pääkirjakieli oli arabia ja jota kehitettiin islamilaisten ruhtinaitten hallitsemassa maailmassa". Keskiajan tiede oli kuitenkin monikansallinen ja sekulaari projekti; kaikki tiedemiehet eivät olleet arabeja tai puhuneet arabiaa äidinkielenään, ja tiedemiesten joukossa oli muslimien lisäksi muun muassa kristittyjä, juutalaisia ja zarathustralaisia. 

Arabialais-islamilaisen ja länsimaisen tieteen vuorovaikutus on ollut vuosisataista ja kaksisuuntaista: antiikin kreikan filosofisia teoksia käännettiin arabiaksi, ja kreikkalainen kulttuuri vaikutti muutenkin voimakkaasti Lähi-idässä. Myöhempinä vuosisatoina arabiankielisiä tekstejä käännettiin puolestaan latinaksi ja islamilaisen tieteen saavutukset erityisesti tähtitieteen ja matematiikan alalta välittyivät länteen. 

Teoksen esipuheessa Nokso-Koivisto ja Hämeen-Anttila käyvät läpi joitakin arabialais-islamilaisen tieteen erityispiirteitä. Toisin kuin pitkälle erikoistuneessa nykytieteessä, keskiajan ihanteena oli monioppinut tiedemies, joka hallitsi niin matematiikkaa, lääketiedettä kuin kielitiedettä. Keskiajalla myös raja tieteen ja pseudotieteen välillä oli häilyvä, sillä vasta modernin tieteen menetelmät mahdollistivat esimerkiksi magnetismiin tai tautien leviämiseen liittyvien kausaalisuhteiden selittämisen. Tämän vuoksi alkemian ja kemian erottelu keskiajasta puhuttaessa olisi jälkiviisautta. 

Arabialais-islamilainen tiede kehittyi pääasiassa instituutioiden ulkopuolella. Oppilaitoksia ja kirjastoja kyllä oli, mutta suurin osa tiedemiehistä tienasi elantonsa muissa töissä ja teki tiedettä vapaa-ajallaan. Moni tieteellinen hanke oli riippuvainen yksityisistä mesenaateista, mutta myös 1000-luvulla perustetut madrasa-oppilaitokset rahoittivat tutkimuksia. 

Kalifien kirjastossa jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on taustoittava, siinä esitellään islamilaisen kulttuurin historiaa, kontekstia ja keskiaikaista maailmankuvaa. Toisessa osassa käsitellään eri tieteenaloja omina lukuinaan. Pääpaino on luonnontieteissä, humanistiset tieteet käsitellään lyhyesti omassa luvussaan. 

Eri tieteenaloihin keskittyvät lyhyet luvut tekevät kirjasta hakuteosmaisen. Minua kiinnostivat eniten yleisellä tasolla liikkuvat, kontestoivat luvut, mutta luonnontieteiden harrastajille havainnollistavin mustavalkokuvin ja kaavioin kuvitetut selostukset tieteenalojen varhaisista saavutuksista ovat varmasti todella kiinnostavia. Kirjan lukeminen ei kuitenkaan edellytä mitään erityisiä pohjatietoja, sillä teksti on sujuvaa ja yleistajuista. Mustavalkokuvien lisäksi kirjassa on myös värikuvaliite. 

Kirjahulluna ja kirjastojen suurkuluttajana (ja oman kotikirjaston liiankin ahkerana kartuttajana) luin erityisellä mielenkiinnolla kirjaa ja kirjastoja käsittelevät luvut. Keskiajalla monet merkittävätkin kirjastot olivat yksityisiä kokoelmia: islamilainen historia on täynnä tarinoita bibliofiileista, jotka kartuttivat kirjastojaan palkkaamalla kopioijia. Usein nämä kokoelmat testamentattiin aikanaan moskeijoiden tai koulujen kirjastojen käyttöön. 

Nykyään kirjan kierto on nopea: muutaman vuoden vanha painos saattaa joutua makuloitavaksi ja yli neljäkymmentä vuotta vanhoja painoksia löytyy enää kirjastojen varastoista tai antikvariaateista. Sen sijaan keskiajalla kirjat saattoivat säilyä kirjastossa satoja vuosia, kunnes tulva tai tulipalo tuhosi ne. Vanhimmat säilyneet kirjat ovat pääasiassa 1200-luvulta, joten käsitys keskiajan tieteestä on väkisinkin puutteellinen. Vanhempia teoksia on säilynyt vain, mikäli ne on katsottu riittävän kiinnostaviksi ja tärkeiksi, jotta niitä on kopioitu vuosisadasta toiseen. Kiitos ahkerien kääntäjien ja kopioijien, tietoa on kuitenkin säilynyt riittävästi Kalifien kirjaston tietopaketin kokoamiseen, ja lisätietoa haluaville löytyy suuntaviivoja kirjan lähdeluettelosta.