lauantai 6. elokuuta 2011

L. M. Montgomery: Chronicles of Avonlea & Further Chronicles of Avonlea


Montgomery, Chronicles of Avonlea. Puffin Classics 1994. Kannen kuva George Smith:
Olen ollut Montgomery-fani 9-10 -vuotiaasta saakka, ja luettuani siihen mennessä suomennetut Lucy Maud Montgomeryn tyttöromaanit aloin haalia hyllyyni alkukielisiä teoksia, Montgomeryn aikakauslehtinovelleista koottuja kokoelmia myöten. L. M. Montgomeryn Chronicles of Avonlea (1912)ja Further Chronicles of Avonlea (1920) ovat novellikokoelmia, mutta ne on alunperinkin julkaistu itsenäisinä teoksina. Nimensä mukaisesti novellien tapahtumat sijoittuvat Avonleaan tai sen lähikyliin, Anna Shirleyn lapsuuden ja nuoruuden rakkaisiin maisemiin. Osa kertomusten henkilöhahmoista ovatkin tuttuja Anna-sarjan kirjoista. Anna itse esiintyy Chronicles of Avonlean novelleissa "The Hurrying on Ludovic", "Each in his own Tongue", "Little Joscelyn", "The Winning of Lucinda" (mukana myös Marilla ja Rachel Lynde), "The Quarantine at Alexander Abraham's" (myös pastori ja rouva Allan), "The Courting of Prissy Strong" (mukana myös rakas lapsuudenystävä Diana) ja "The End of a Quarrel". Viehättävintä näiden kertomusten lukemisessa sekä silloin viisitoista vuotta sitten että nyt uudelleen oli se, että sain lukea lisää rakkaasta Annasta, vaikka sitten vain pieninä välähdyksinä tai mainintoina. Monet kokoelmien novelleista olisivat voineet yhtä hyvin olla episodeja Anna-romaaneissa, ja Montgomerylla olikin tapana kierrättää aiheita, teemoja ja henkilötyyppejä teoksesta toiseen. Tyypillinen hahmo on esimerkiksi vanhapiika, jonka menneisyydestä paljastuu ulkoisten olosuhteitten tai rakastavaisten ylpeyden katkaisema romanttinen rakkaustarina, jonka liekki elää vielä harmaantuneiden rakastavaisten sydämessä.

Luin "Avonlean kronikat" ensi kertaa kolmetoistavuotiaana, ja muistan että erityisesti novelli "Old Lady Lloyd" teki vaikutuksen. Luultavasti iso osa tarinan viehätystä oli siinä, että osasin lukea suhteellisen pitkän tekstin (53 s.) englanniksi. Tarinan idea on perinteinen: henkilö, tässä tapauksessa spencervalelainen vanha neiti Lloyd onkin erilainen kuin miksi kaikki kyläläiset ja sukulaiset ovat hänet kuvitelleet. Vanha neiti Lloydia pidetään rikkaana, ilkeänä ja ylpeänä, mutta kertojan sanoin "juorusta yleensä yksi kolmasosa on totta ja loppu ei pidä paikkaansa". Novelli kattaa ajanjakson toukokuusta lokakuuhun, jonka kuluessa neiti Lloyd tutustuu nuoruudenrakastettunsa tyttäreen Sylviaan. Vanhan naisen ja nuoren tytön vähitellen lämpenevä ystävyys ja luottamus on tuttu teema Montgomeryn tuotannossa; ei tarvitse ajatella kuin Annaa ja Marillaa, Emiliaa ja Elisabet-tätiä tai lukuisia Montgomeryn romaanien sivuhenkilöitä ja -tarinoita. Kuten kaikki Montgomeryn sankarittaret, neiti Lloydkin on nuoruudessaan rakastanut kevättä, ja vielä vanhanakin, kun sydänsurussa kevään lumo tuntuu tuskalliselta, puutarha on niin tärkeä, että sitä hoitamaan palkataan mies vaikka sen jälkeen rahat eivät tahtoisi riittää ruokaa. Montgomerylaiseen tyyliin luonnon yksityiskohtia kuvataan runollisesti:

It was always hardest in the spring. Once upon a time the Old Lady - when she had not been the Old Lady but pretty, wilful, high-spirited Margaret Lloyd - had loved springs; now she hated them because they hurt her; and this particular spring of this particular May chapter hurt her more than any that had gone before. The Old Lady felt as if she could not endure the ache of it. Everything hurt her - the new green tips on the firs, the fairy mists down in the little beach hollow below the house, the fresh smell of the red earth Crooked Jack spaded up in the garden.
Further Chronicles of Avonlea on Chronicles of Avonlean sisarteos sisältäen viisitoista tarinaa, joissa tapaamme tuttuja avonlealaisia perheitä: Sloaneja, Andrewseja sekä novellissa"The Conscience Case of David Bell" rakkaan Matthew Cuthbertin. Novelli "The Return of Hester" on kummitustarina, jossa kuollut sisko palaa haudan takaa saattaakseen yhteen sukuylpeyden takia eläessään erottamansa rakastavaiset. Vaikka novellissa ei tapahdu mitään sen kammottavampaa kuin edesmenneen siskon näyttäytyminen, tunsin lukiessani kylmiä väreitä:

Then we went throught the Avenue - that strech of road under the apple trees that Anne Shirley, over at Avonlea, calls "The White Way of Deligtht". It was almost dark here; and yet I could see Hester's face just as plainly as if the moon were shining on it; and whenever I looked at her she was always looking at me with that strangely gentle smile on her lips.

Maininta Anna Shirleyn nimeämästä "Suloisuuden valkeasta tiestä" on näille Avonlea-kokoelmille tyypillistä "name-droppingia", joilla irralliset tarinat sidotaan Avonleaan ja lukijoille tuttuihin henkilöihin. Kokoelmien lähtökohta onkin varmasti ollut kaupallinen; kustantaja on luultavasti toivonut Montgomerylta teoksia, jotka myisivät Anna-kirjojen suosion vanavedessä. Montgomery kirjoitti lukuisia "Hesterin paluun" kaltaisia kummitustarinoita aikansa naisten- ja perhelehtiin, ja niitä on koottu kokoelmaksi Among the Shadows. Tales from the Darker Side.

Anna Shirley on kertojana tarinassa "The Little Brown Book of Miss Emily". Anna kertojana tuntuu erikoiselta, sillä kaikissa varsinaisissa Anna-kirjoissa Annasta kerrotaan kolmannessa persoonassa (paitsi Anna opettajana -kirjassa, joka koostuu Annan Gilbertille lähettämistä kirjeistä). Jälleen kerran tarina on hyvin tyypillistä Montgomerya: Miss Emily on kuiva vanhapiika, johon nuoren Annan ja hänen ystävänsä Dianan on mahdotonta liittää mitään romanttisia ajatuksia. Miss Emily jättää kuitenkin päiväkirjansa Annalle perinnöksi, ja tytöille selviää, että Emilykin on kerran rakastanut syvästi, jopa niin syvästi, että on luopunut rakkaudestaan uskoessaan siten pelastavansa lahjakkaan kuvataiteilijasulhasensa uran. Kuvioon liittyy Runotyttö-kirjoista tuttu mustasukkainen äiti, joka kuitenkin kuvataan Emilian rakkaan Teddyn äitiä yksioikoisemmaksi, pahansuovaksi ja ylpeäksi hahmoksi. Yhteys Anna-kirjoihin rakennetaan tällä kertaa sitä kautta, että Anna ja Diana ovat tutustuneet Emilyyn vieraillessaan Anna ystävämme -kirjasta tuttujen Lavendel-neidin ja herra Irvingin luona Kaikurannassa.
Avonlea, Prinssi Edwardin saari.

Kanadalaisen Kevin Sullivanin perhesarja Tie Avonleaan (Road to Avonlea), joka esitettiin Suomenkin televisiossa 1990-luvulla ja myöhemmin uusintoina, perustuu löyhästi (FurtherChronicles of Avonlean tarinoihin sekä Sara Stanleysta kertoviin kirjoihin Sara - tarinatyttö ja Sara ja kultainen tie. Sullivanin sarja on keitos, johon on otettu tapahtumapaikaksi rakastettu Avonlea ja henkilöitä ennen kaikkea Sara-kirjoista ja episodeja monista Montgomeryn teoksista. Sarjan edetessä tarinat ja henkilöt alkoivat elää omaa elämäänsä niin, että Montgomeryn maailmasta etäännyttiin aika kauas.
Felix King (Zachary Bennet) ja Sara Stanley (Sarah Polley) tv-sarjassa Tie Avonleaan.
Sara ja serkkunsa Felicity King (Gema Zamprogna). Kuva: Wikipedia.

Avonlean "pääkatu", punainen hiekkatie. Kuva Mary Beth Cavert.

P.S. Kuten moni muukin bloggaaja, olen tekemässä syyssiivoustani blogissani. Sivupalkkini alkoi pullistella lukuhaastelinkeistä, joten korvasin ne linkillä Satun ideoimaan ja Saran käyntiin polkaisemaan Haastavaa lukemista -blogiin, jonne on tarkoitus koota kattavasti kirjablogimaailman haasteita ja muuta infoa. Päivitän niitä haasteita, joihin osallistun, erilliselle haastesivulleni. Tulin nyt tässä postauksessa kuvanneeksi niin paljon minulle rakkainta maantieteellis-kirjallista ympäristöä, Prinssi Edwardin saarta ja Avonleaa, että liitän tämän Lumikon aloittamaan Kirjallisia maisemia -haasteeseen.

17 kommenttia:

  1. Maria, kiitos taas kerran hienosta kirjoituksesta! Hienoa, että sulla on aikaa ja energiaa tehdä näitä hyvin taustoitettuja ja pätevästi kirjoitettuja postauksia.

    Näihin Montgomeryn novellikokoelmiin en olekaan vielä tutustunut. Haluan ehdottomasti etsiä nämä jossain vaiheessa käsiini ja lukea kokoelmat, Tekisi varmasti myös hyvää kielitaidolle.
    Tuntuu siltä, että nyt on ryhdyttävä ihan tosissaan lukemaan Montgomerya, että pysyn tahdissa mukana. Ihanaa tietenkin, että häneltä on olemassa paljon muitakin kirjoja kuin ne tutut sarjat.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anna Elina! Taustoitus tähän juttuun tulee kyllä ihan vain läpi teini-iän jatkuneesta Montgomeryn teosten ahmimisesta :).

    Minäkin olen vähän "jäljessä" Montgomeryn suhteen, kun ole ole lukenut kaikkia uusia suomennoksia (kokonaan). Ja aikuisten romaani Tangled Web kiinnostaisi, mutta en ole löytänyt sitä mistään alle 30 eurolla...

    VastaaPoista
  3. Upea kirjoitus ja ihania kuvia, kiitos tästä! <3

    Rakastin nuorena Anna-kirjoja ja luin niitä yhä uudelleen, mutta nyt viimeisimmästä lukukerrasta alkaa olla niin paljon aikaa, että paljon asioita on jo painunut unohduksiin. Runotyttöjä en koskaan lukenut (en edes tiedä, miksen!), mutta nyt aikuisena minusta tuntuu vahvasti että minussa on nyt ja on aina ollut enemmän Emiliaa kuin Annaa.

    Pitäisikin ehdottomasti lukea Annat uudestaan, Runotytöt ja ainakin Sininen linna! Josko ensi vuosi olisi "Suuri tyttökirjavuosi", tämä loppuvuosi kun taitaa vahvasti mennä Totally British -kirjojen merkeissä... :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, tämä oli tosi kiinnostava juttu! :-)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Sara <3 Montgomeryhan on kanadalainen, joten hänen kirjojaan voisi liittää ainakin TB-haasteen Commonwelth-osioon ;). Minustakin tuntuu, että pitäisi lukea lukemattomat montgomeryt ja vanhoja uudestaan, mutta kun kiinnostavia kirjoja vyöryy joka puolelta ja aika on rajallinen...

    Kiitos Booksy :). On hauska seurata tutustumistasi Montgomeryn tuotantoon!

    VastaaPoista
  6. Hieno kirjoitus, kiitos! Ja mahtavaa kun Montgomerya on luettu blogeissa paljon viime aikoina.

    Minulla nämä ovat lukematta, samoin kuin nuo kooste-novellikokoelmat. Olen niitä kyllä Amazonista välillä katsellut.

    Lunttasin Mary Henley Rubion Gift of Wings -kirjasta tietoa näiiden kahden novellikokoelman kirjoittamisesta. Chronicles of Avonlea on tehty niin kuin arvelitkin. Kustantaja L.C. Page halusi lisää Anna-kirjoja, joten Montgomery kokosi vanhoja novellejaan, vaihtoi tapahtumapaikaksi Avonlean ja lisäsi Annan kumppaneineen sinne tänne mukaan. (Rubio s. 170)

    Further Chronicles of Avonlea taas julkaistiin vastoin Montgomeryn tahtoa. Montgomery oli siirtymässä uudelle kustantajalle kaikkien Pagen kieroilujen jälkeen eikä halunnut Pagen julkaisevan enää mitään Anna-aiheista. Julki tämä kuitenkin meni, julkaisun yhteydessä Page vedätti Montgomerya viimeisen päälle. Seurauksena Montgomery ajautui mm. riitelemään Pagen asianajajien kanssa siitä, mitä värisävyä tizianinpunainen tukka oikeastaan onkaan. (Rubio s. 233)

    Further Chronicles harmitti Montgomerya senkin vuoksi, että osan aiheista hän oli ehtinyt käyttää ja julkaista jo muiden novellien yhteydessä, joten "kierrätysmateriaalin" leima pelotti.

    Tosin teemojen kierrätystähän Montgomerylta muutenkin löytyy, ei suinkaan vain tällä kertaa. Olenkin ajatellut, että jos jossain vaiheessa noita koottuja novellikokoelmia itselle hankin, niin pitää muistaa suhtautua niihin "käyttökirjallisuutena". Jos joku nykypäivän ammattikirjailija kirjoittaisi vaikka 100 harlekiiniromaania, niin eihän niihin lähdetä pyörää keksimään jokaiseen uudelleen, vaan hyödynnetään samoja lähtökohtia "bulkkikirjallisuuden" tuottamiseksi. Jotain samaa lienee ollut Montgomeryn ajan aikakauslehtinovelleissa, niitähän julkaistiin suuria määriä ympäri Pohjois-Amerikkaa eri lehdissä, joten tietty toisto on ymmärrettävää.

    VastaaPoista
  7. Salla, paljon kiitoksia kommentista! Paljon mielenkiintoista tietoa - minäkin haluaisin tuon Rubion kirjan, luin siitä arvion jo joskus kauan sitten blogistasi, mutta sitä ei ole saatavilla suomalaisista verkkokaupoista ja jotenkin vierastan Amazonista tilaamista vielä.

    Ilmankos tuntuivat vähän päälleliimatuilta nuo tutut hahmot ja paikat :). Vertauksesi harlekiineihin on osuva; Montgomeryn lehtinovellit ovat olleet oman aikansa käyttöviihdettä (Waltari puhui muistaakseni "tilapäisnovelleista").

    VastaaPoista
  8. Olen asioinut Amazonissa jo vuosia ja olen oikein tyytyväinen asiakas. Suosittelen!

    VastaaPoista
  9. Hei Maria, minäkin kiitän tästä perusteellisestä esittelystä en ole näitä novellikokoelmia lukenut. Mahtavaa, kun esittelet vähemmän tunnettua Montgomeryn tuotantoa! Prinssi Edwardin saaresta löytyy noita ihania kuvia ja katselin myös esittelyä Avonlean kylästä, kun tein oman blogijuttuni. Sarjaa seurasin silloin 90-luvulla ja tänä kesänähän sitä on näytetty uudestaan, mutta en ole yhtään ehtinyt katsomaan. Muistan myös lukeneeni Ylimartimon kirjasta noista kustantajan ja Montgomeryn välisistä riidoista ja oikeustaisteluista. Ihanaa, kun Montgomerystä riittää juttua blogeissa, on hän ollut niin tavattoman tuottelias kirjailija. :)

    VastaaPoista
  10. Tämä oli ihana kirjoitus. Olen fanittanut (pahoittelen vähän huonoa verbiä, mutta kyllä, fanittamista tämä on) Montgomeryn tuotantoa nuoresta saakka ja luen hänen kirjojaan edelleen vuosittain. Niissä on jotain suurta lohtua ja läheisyyttä. Englanniksi en ole hänen kirjojaan koskaan lukenut ja mielelläni tutustuisin vaikka noihin novelleihin - kaikesta harlekiinimaisuudesta huolimatta.

    Prinssi Edwardin saari on yksi minunkin rakkaimmista kirjallisista mielenmaisemistani.

    Tuosta Tie Avonleaan-sarjasta olen kanssasi samaa mieltä. Se on vähän sillisalaatti. Sen sijaan Annan tekemisessä Sullivan onnistui hyvin. Tuossa Tie Avonleaan-sarjassa mielenkiintoisinta onkin ihana miljöö sekä Sarah Polley, joka on osoittautunut hienoksi luonnenäyttelijäksi nyt aikuisena. Ja Michael Mahonen, jonka suomalaista sukujuurista minun, aina kaikista ihmisistä kovin kiinnostuneen, oli ihan pakko ottaa selvää.

    Minäkään ole uusista suomennoksista lukenut kuin Marigodin ja puolet ensimmäisestä Pat-kirjasta. Jotenkin niissä ei ole samaa lumoa kuin Annoissa, Runotytöissä tai Sinisessä linnassa. Mutta jos blogini äänestyksessä "kuukauden tyttökirja"-osio saa suosiota, niin varmasti jossain vaiheessa luen näitä uusia suomennoksiakin. :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Sara! Kirjoittaessani tätä koetin hakea omaa Ylimartimoani hyllystä, mutta en löytänyt - muuton jälkeen se on ollut vähän tällaista... Pitää tilata joku englanninkielinen Montgomery-tutkimus, alkoi kiinnostaa toden teolla saada tietää lisää tuosta kustantamojutusta ym.

    Katja, minusta Montgomeryn yhteydessä voi hyvin puhua fanittamisesta, kun tuotanto on niin laaja ja tunteisiin vetoava ja kirjailija itse niin lahjakas ja kiinnostava persoona :). Ihan kaikista rakkaista / hienoista kirjailijoista tuota sanaa ei osaisi käyttää.

    Olisi kiva jos kirjoittaisit Montgomeryn kirjoista aina silloin tällöin, kävi äänestyksessä miten vaan :). (Minusta blogisi ei tarvitse teemapäiviä, sen "profiili" on mielestäni se, että kirjoitat kaikista kirjoista paneutuneesti ja kauniisti, höysteenä arjen ja juhlan kauneutta <3.)

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoista, kiitos. En ole näihin Montgomeryn teoksiin törmännyt missään, pitääkin tutkia, josko kirjastosta saisi nämä vaikka lainaksi. Toisaalta noiden taustojen perusteella ei ehkä ihan hirveästi jää harmittamaan, vaikka kirjat jäisivätkin lukematta :-/

    Mielestäni on kiva lukea arvioita muistakin kuin uusista kaunokirjallisista teoksista !

    VastaaPoista
  13. Petriina, ei siinä kyllä hirveästi mitään menetä, nämä kaikki (lehti)novellikokoelmat ovat aika samanlaisia; lukemalla yhden saa jo aika hyvän käsityksen Montgomeryn "käyttölyhytproosasta".

    Muistelen että olit lukemassa/lukenut Annan jäähyväiset, siinähän on niitä novelleja, nämä ovat aika samantyylisiä mutta keskimäärin lyhyempiä ja vähän heppoisempia. Mutta aiheet, juonikuviot ja tyyli hyvin samanlaista.

    VastaaPoista
  14. Maria, hienot kuvat ja perusteellinen postaus. Onkohan kenelläkään koskaan ollut näin upeita kuvia kirjapsotauskessaan.

    Toisin kuin Lumiomena, minä sytyin kyllä Pat-kirjoille.

    Tähän esittelemääsi en aio ryhtyä. Minulla on äitini vanha kirja The Road to Yesterday eli Tie eiliseen ja sehän on melkein sama kuin tekemäni Annan jäähyväiset. Sen lisäksi olen tehnyt Marigoldin ja ja Anna ja muut ystävämme, joten tähän jää nyt minulta Montgomery eli päättyi upiempaan eli Siniseen linnaan, kiitos Saran!

    Sen sijaan aion yllättää kaikki heti kun ehdin eräällä tyttökirjalla, jota syystä tai toisesta en lukenut lapsena, vaikka luin...

    VastaaPoista
  15. Kiitos Leena!

    Olen lukenut Pat II:n mutta Pat I en ole vielä saanut luettua, lapsi-Pat on suloinen mutta... Ei ihan Anna, Emilia tai Valancy kuitenkaan, minulle. Mutta Sinisessä linassa on sitä jotain, pidän ihan kunnia-asiana tuoda sen blogiini joskus :).

    Oi, mikäköhän lukemasi tyttökirja mahtaa olla... Ehkä joku Virtasen, tai Alcottin kirja?

    VastaaPoista
  16. Kyllä tuo A Tangled Web on myös Amazonista saatavilla. Uuden pokkarin hinta tällä hetkellä alle 14 dollaria (vähän alle 10 euroa), käytettyjen lähtöhinnat näköjään 0,01 euroa.

    -Salla

    VastaaPoista
  17. Kiitos vinkistä, Salla! Täytyy tutustua tuohon Amazoniin, uskon että se on luotettava palvelu mutta minua epäilyttää siinä englannninkielisyys (jos ymmärrän jotain oleellista väärin) ja maksupolitiikka (tarvitaanko luottokorttia?).

    VastaaPoista