Erich Kästner: Lisen ja Lotten salaisuus
Das Doppelte Lottchen, suom. Kyllikki Nohrström.
Kansi Alf Danning, kuvitus Walter Trier.
Wsoy 1974, sivua.
Kun koulussa eräät kaksoset juksasivat opettajia menemällä yhden päivän ajan toistensa tunneille, muistin kirjan, jonka luin lapsille iltasatuna kesällä. Lisen ja Lotten salaisuus ilmestyi alunperin saksaksi vuonna 1949, ja kieltämättä ajan kuluminen näkyy paikoin häiritsevästikin siinä, miten esimerkiksi lapsia, naisten ja miesten rooleja ja perhe-elämää kuvataan. Lapset kuitenkin pitivät kirjasta – juoni taisi olla heille tarpeeksi erikoinen ja jännittävä.
Kirjan lähtöasetelma on hyvin surullinen ja kuulostaa nykynäkökulmasta aivan uskomattomalta: kaksoset, Lise ja Lotte, on erotettu toisistaan jo aivan pieninä vanhempiensa avioeron jälkeen. He eivät muista tai tunnista toisiaan osuessaan samalle kesäleirille kouluikäisinä. Kaikki kuitenkin huomaavat tyttöjen yhdenköisyyden, ja pian yhteinen tausta selviää Liselle ja Lottelle. Kumpikin alkaa välittömästi kaivata sitä vanhempaa, jota eivät ole varhaislapsuutensa jälkeen nähneet, ja keksivät keinon tutustua tähän ilman, että vanhemmat ovat tietoisia asiasta. Tarvitaan vain vähän kampausten yhdenmukaistamista ja paljon toisen elämänpiirin, tapojen ja mieltymysten opettelua: Lise rakastaa silavapannukakkuja, joten Lotenkin on teeskenneltävä niistä pitävänsä.
Pohjimmiltaan vakavaa jekkutarinaa keventävät erilaiset väistämättämät kommellukset, lukujen alussa olevat "juoniselostukset" sekä varsin läsnäoleva kaikkitietävä kertoja. Kirjan kantta koristaa Alf Danningin herkkä kuva kaksosista, mutta sisäsivuilla on Walter Trierin tyylitellympi, pilapiirrosmainen mustavalkokuvitus.
Kirjasta on tehty useita filmatisointeja, joista olen joskus lapsena nähnyt Ansa vanhemmille -nimisen version (Parent Trap, 1961).
Lisen ja Lotten salaisuudesta on kirjoittanut myös Lumiomena, jonka blogista taisin kirjan aikanaan keksiäkin.
Lisen ja Lotten salaisuus on minun lapsuuteni rakkaita kirjoja. Se on vieläkin kirjahyllyssä, mutta enpä taida lukea sitä enää. Saattaisi hävitä muistamani viehätys.
VastaaPoistaMargit, ei ehkä tosiaan kannata, sillä aikuisen silmiin tässä on paljon häiritsevää. Minulta on mennyt vähän maku joihinkin lapsuuden/nuoruuden suosikkeihin, jos aikakauden vanhentuneet arvot ovat paistaneet ikävällä tavalla läpi. Mutta jotain taikaa Lisessä ja Lottessa on yhä, sillä tosiaan lapset tykkäsivät ja minäkin tietyin varauksin!
PoistaHei Maria, minä en olekaan tätä lukenut, vaikka käsissäni se on joskus pyörinyt. Olen varmaan jonkun elokuvaversion nähnyt, mutta olisikohan tuo Ansa vanhemmille filmatisoitu uudestaan myöhemmin?
VastaaPoistaHei Sara, Ansa vanhemmille on tosiaan filmattu myös joskus 2000-luvulla! Itse olen nähnyt nimenomaan tuon linkittämäni 1960-luvun version (1980- tai 1990-luvulla). Olisi hauska katsoa lasten kanssa jompi kumpi!
PoistaMeillä on tämä kirja mökillä, ja olen lukenut sen monta kertaa (viimeksi kuitenkin muutama vuosi sitten). Pitäisi lukea uudestaan, tykkäsin paljon. :)
VastaaPoistaPearl Cover, hauska kuulla, että tämä on tuttu kirja. Tuollaiset mökin kirjahyllyt kätkevät usein aarteita, joihin ei helpolla muualla törmää. Itse tosiaan bongasin Lisen ja Lotten Lumiomenan blogista ja tilasin kirjastosta luettavaksi – varastojen kätköistä varaamalla.
PoistaOho, millainen lähtöasetelma! Muistan nähneeni Ansa vanfemmille -elokuvan lapsuudessani, eikä se siinä kyllä haitannut. Aikuisen näkökulmasta kuitekin aika julma tapa kohdella sisaruksia.
VastaaPoista