Vanhat tiesivät
että tuuli käy
ja ruoho lakastuu
ja ruohon mukana kaikki kukat.
Tuntuu hyvältä tietää, että puut,
että monen metsän puut
elävät, vaikka maailmani loppuu.
Pertti Nieminen, Maailma pitäisi aloittaa alusta. Runoja. Runoja tunteville, Otava 2009.
Pertti Niemisen kauniin, viisaan ja helposti lähestyttävän runokokoelman Maailma pitäisi aloittaa alusta teemoja ovat luonnon rakastaminen ja kunnioittaminen, vanheneminen ja isovanhemmuus. Isoisän lempeyteen tuo särmää maailman menon kritiikki:
En jaksa enää pilkata
niin kuin nuorempana.
Sitä paitsi:
olisipa outo päättäjä
joka runoja lukisi
saati että ymmärtäisi lukemansa.
Terävin kritiikki tulee kuitenkin lapsenlapsen kynästä:
MAURA, silloin 7
kirjoitti isoilla kirjaimilla
työpöytäni papareihin,
mitä ajatteli:
"Minun mielestäni
maailma pitäisi aloittaa alusta."
Mauralla on muitakin hyviä ajatuksia:
"Tämä on ihan kuin meidän toinen koti", tuumi Maura pienenä
läntisellä rinteellä.
"Kuinka niin", ihmetteli Larisa, "eihän meillä ole kuin yksi koti."
Maura selitti: Katsos minänä tarkoitan sitä, että me voimme
täälläkin olla aivan tavallisesti."
Vanhenemisen ja isovanhemmuuden runot tuovat mieleeni toisen suomalaisen pitkän linjan runoilijan, Lassi Nummen vuonna 2003 ilmestyneen runoteoksen Olemassa toisillemme (joka on ilmestynyt samassa kaunisasuisessa Otavan Runoja tunteville -sarjassa. Lassi Nummi kirjoittaa kokoelmassaan muun muassa näin:
Suru
Unen käärö. Kiertyneenä
valosta poispäin herään,
käärö avautuu, käännyn
selälleni. Kuollut, toissa päivän aamuna,
seitsemänkymmenen kolmen ikäisenä.
Täytän ensi syksynä seitsemänkymmentäkolme. Tarkoitan,
yritän sanoa itselleni, että suru on tavallaan turhaa,
että me kaikki, elämän laki, että
ei ole aihetta surra sääliä ketään erikseen,
ei itseä, ei muita
kuolevaisia
paitsi ehkä niitä
jotka heräävät
tänä aamuna, tai jonakin tulevana,
hyvin yksin.
Pertti Nieminen puolestaan kirjoittaa vanhenemisen vaikutuksesta ajan ja elämän kokemiseen näin:
Vanhat tiesivät
että maailmanlopun edellä
ajan riento kiihtyy.
Olen siinä iässä, että maailmani
on pian lopullaan,
ainakin kuut kiitävät,
eivätkä viikot viivy
enää niin kuin silloin, kun nuorena
pitkästyin joutoaikaan.
Mutta silloin ainakin aurinko paistoi
kaikki kesät.
Mitä varten nyt sataa aina,
Ihanaa viikonloppua kaikille, sateesta huolimatta!
Kirjasta on kirjoittanut myös Reeta Karoliina.
Upeasti otsikoitu runoteos ja hienoja runoja! Olipa mukava tutustua tähänkin! :-) Kesäsateista viikonvaihdetta sinullekin!
VastaaPoistaPertti Niemisen nimi on näköjään pantava korvan taakse, ovat nämä niin oivaltavia ja hienoja runoja! :)
VastaaPoistaKiitos Paula, sadetta tosiaan tuntuisi riittävän :)!
VastaaPoistaKiva että sinäkin tykkäsit näistä, Anki! :)
Kiitos tästä postauksesta! Sen innoittamana kaivoin esiin oman vanhan postaukseni samasta kirjasta ja laitoin sen oman muistini virkistämiseksi nyt myös omaan uudempaan kirjablogiini.
VastaaPoistaPertti Niemisen oma lyriikka on todellakin jäänyt hänen kiinan suomennostensa varjoon.
Kiva että sinäkit olet kirjoittanut tästä hienosta kirjasta Marja-Leena; käyn kurkkaamassa ja linkitän tähän, kun ehdin :).
VastaaPoistaOlen aina tykännyt sekä Pertti Niemisen että poikansa Kai Niemisen runoista. Totta, että tämä Otavan kirjasarja on kaunis myös ulkoisesti; omasta hyllystäni löytyvät tässä sarjassa julkaistut Saila Susiluodon ja Sanna Karlströmin kirjat.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, etten ole Kai Niemisen runoja juuri lukenut, ainakaan kokonaista kokoelmaa. Kirjailijan työmaat -kirjan yksi kirjoittajista oli Kai Nieminen, joka kirjoitti osuvasti, että hänen työmaansa on kirjallisuus; niin kääntäminen, runojen kirjoittaminen kuin muut kirjoitus- ja tutkimustyöt. Yllätyin sitä lukiessani: ai Kai Nieminen on kirjoittanut runojakin! Minulle hän on ennen kaikkea kotimaisen kirjallisuuden emeritusprofessori, joka on toimittanut paksun opuksen Suomen kirjallisuuden historiasta :). Pitääpä tutustua poika-Niemisenkin runoihin!
VastaaPoistaMinulta löytyvät tässä postauksessa mainittujen Runoja tunteville -kirjojen lisäksi sarjasta Juuli Niemen proosarunoteokset Tara sekä Pitkästä ilosta, joista ensiksi mainitussa on oranssi ja toisessa pinkki kansi :). Mainitsemiasikin (mikä sana! meniköhän oikein?) runoilijoita olen lukenut.
Kiva kun linkkasit blogiini! Tämä on tosiaan valtavan ihana kirja! <3
VastaaPoistaNiin on! Kiitos itsellesi, Reeta Karoliina, postauksesi ansiosta bongasin tämän kirjakaupan hyllystä :)
VastaaPoistaVoi, tuo lapsen ajatus siitä, että maailma pitäisi aloittaa alusta, on niin riipaiseva. Kyllähän sitä aikuisenkin näkökulmasta monesti on tullut miettineeksi, että maailmassa on aika moni asia mennyt vikaan; jos voisikin aloittaa alusta.
VastaaPoistaAivan totta, Jonna!
VastaaPoistaMinähän en ole mikään runoihminen, mutta Niemisen runoista olen aina kovasti tykännyt!
VastaaPoistaKiva kuulla Karoliina! Niemisen runot ovat jotenkin ihanan helposti lähestyttäviä ja antavat paljon.
VastaaPoistaRIP
VastaaPoista