Minä huokaisin. Tuntui siltä kuin äidin soiton kuuntelemisesta olisi kulunut pitkä aika, vaikka olimme olleet Amerikassa vasta pari viikkoa. Hongkongissa olin kuullut usein äidin soittoa, sillä hän oli opettanut musiikkia koulussa ja antanut kotona viulu- tai pianotunteja, mutta yleensä hän oli liian väsynyt soittamaan enää illalla mennessäni nukkumaan. Mutta nyt äiti oli täällä, ja hänen musiikkinsa soi ainoastaan minulle.
Jean Kwokin Käännöksiä (Girl in Translation 2010, suom. Ulla Lempinen, Bazaar 2011) on osittain omaelämäkerrallinen tarina kiinalaisesta leskiäidistä ja tyttärestä, jotka pakenevat Hongkongin köyhyyttä ja näköalattomuutta äidin siskon, Paula-tädin luo Yhdysvaltoihin. New Yorkin Brooklyn ei kuitenkaan tarjoa siirtolaisille lähtömaata parempia oloja: Paula-täti järjestää sukulaisilleen torakoita ja rottia vilisevän kylmän asunnon ja työpaikan miehensä omistamasta vaatetehtaasta. Tytär Kim eli amerikkalaisittain Kimberly ponnistelee päivät koulussa aluksi heikon englanninkielentaitonsa varassa ja työskentelee iltaisin tehtaassa äitinsä rinnalla. Kysessä on siis klassinen, romanttinen tuhkimotarina. Yksi suosikkiromaaneistani, Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, on myös tuhkimotarina - mutta silloin kun kyse ei ole lasten sadusta, odotan tuhkimotarinaltakin hieman moniulotteisuutta, syvyyttä ja harmaan sävyjä. Käännöksien maailma on kuitenkin varsin mustavalkoinen ja hahmot stereotyyppisiä, kuuluupa henkilögalleriaan pelastava prinssikin. Varsinkin alun perusteella kirjan olisikin voinut luokitella nuortenkirjaksi*, ja jos olisin äidinkielenopettaja, varmaan luetuttaisinkin kirjaa oppilaillani. Käännöksiä on viihteellinen, juonivetoinen lukuromaani koskettavasta aiheesta ja uskomattomasta sitkeydestä vaikeissa oloissa.
Romaanin kertoja on Kim, joka muistelee tapahtumia ja jonka kielellisten väärinymmärrysten kautta Kwok kuvaa osuvasti maahanmuttajan vaikeuksia vieraassa kieliympäristössä. Kiinalaiset sanonnat kuulostavat hauskoilta englanniksi (suomeksi) käännettyinä: kun Kim vihdoin murtaa pelon, riippuvaisuuden ja kohteliaisuuden siteet tätiinsä, tädin syytös on, että Kimin ja hänen äitinsä "sydämissä ei ole juuria" (he ovat kiittämättömiä) ja vakuuttaa, että "jos ihmiset näkisivät tämän tunteellisen näytelmän, heidän lihansa tuntuisi nukutetulta" (Kimin ja hänen äitinsä käytös on Paulan mielestä noloa).
Kimin äiti sen sijaan säilyttää kiinalaisen tyyneytensä ja kohteliaisuutensa kuohunnan keskellä: "Isosisko, olet auttanut meitä paljon, mutta ehkä meidän on nyt aika lakata tukeutumasta sinuun niin paljon." Edellä kuvattu kohtaus, jossa Kim vihdoin sanoo tädilleen suorat sanat, tuo mieleeni Montgomeryn Emilia Byrd Starrin laittamassa jauhot suuhun ilkeälle Ruth-tädilleen.
Kimin maailma avautuu englannin kielen avautumisen mukana, ja kielen kautta hän saa myös keinot päästä pois kurjuudesta - kirjan nimikin viittaa käännöksiin kahden kulttuurin välissä ja Kimin enemmän tai vähemmän onnistuneisiin käännöksiin kuulemastaan ja lukemastaan englannista. Käännöksiä on niitä romaaneja, jotka mieluiten lukisi alkukielellä, mutta Ulla Lempisen käännös on mielestäni onnistunut ihan kiitettävästi ilmaisemaan Kimin hapuilua kielen käännöksissä.
Vilpittömästä Kimistä ja hänen lempeästä äidistään ("emosta ja poikasesta") ei voi olla pitämättä, mutta monien sivuhenkilöiden julmuus, varsinkin Paula-siskon, käy yli ymmärryksen, ja yritykset selittää Paulan motiiveja jäävät valjuiksi. Kim ei myöskään saa koulussa minkäänlaista tukea kielellisiin tai kulttuurisiin alkuvaikeuksiinsa, mutta lahjakkaana ja älykkäänä hänen onnistuu taistella tiensä pois laittomasta vuokraloukosta ja opiskelemaan stipendiaatiksi Yaleen. Maahanmuuttotarinana Käännöksiä pysäyttää ajattelemaan vaikeaa tasapainoilua kulttuurien ja kielten välitilassa. Minulle Käännöksiä ei ollut mikään suuri elämys, mutta lukemaan koukuttava, sympaattinen kirja kuitenkin.
Käännöksien sivuja ovat käännelleet myös ainakin Mari.A (alkukielellä), Linnea, Susa, Hanna, Katja, Norkku, Leena ja Lainatäti. Aasialais-amerikkalaisen miehen arvio, johon kirjailija itse on käynyt kommentoimassa, löytyy täältä. Käykää myös kurkkaamassa Mari.A.:n hauska postaus nuttura- ja säärikirjoista, joista ensiksimainittuihin Käännöksiäkin kansikuvansa perusteella kuuluu!
Polkuja eteenpäin: muita (omaelämäkerrallisiakin) romaaneja amerikanimmigranteista
Kiran Desai: Menetyksen perintö
Frank McCourt: Amerikan ihmemaassa
Lars Sund: Colorado Avenue
Amy Tan: Ilon ja onnen tarinat
Colm Tóibín: Brooklyn
Antti Tuuri: Ameriikan raitti
*On toki paljon syvällisiä nuortenkirjoja moniulotteisine henkilöhahmoineen, mutta nuorten maailmassa ja nuortenkirjoissa mustavalkoisuus ja sankari-konna -asetelma on jossain määrin ymmärrettävää.
