 |
| Glenon kylä Irlannissa/Geographic.ie |
Olen jumissa sveitsiläisessä järvenrantahotellissa, Hotel du Lacissa kirjailijatar Edith Hopen ja muutaman muun eksentrisen hotellivieraan kanssa. Edith Hope on lähetetty Rantahotelliin kuin pahainen lapsi, koska hänellä on suhde naimissa olevaan mieheen. Edith Hope kirjoittaa (myyvemmällä nimellä kuin omansa) romanttisia romaaneja naisille, niille harmaille hiirulaisille ja "kilpikonnille", jotka jäävät nuolemaan näppejään "jänisten" viedessä kaikki miehet. Kirjoissaan Edith haluaa antaa hiirulaisille toivoa, että unelmien prinssi voisi huomata heidät ja rakastua heihin; todellisuudessa hän kuitenkin uskoo että voiton vievät ne kaunottaret, joilla ei ole aikaa lukea kirjoja. Edith muistuttaa hieman Carol Shieldsin Pikkuseikkojen Judithia; hän on syrjästäkatsoja ja tarkkailija, utelias ihmisten havainnoija.
Edithin ja minut on Rantahotelliin kuljettanut Booker-palkittu kirjailija Anita Brookner. Olen aiemmin yrittänyt lukea Brooknerin Hyvää seuraa -romaania, mutta tuskastuin kirjan hidastempoiseen kuvailuun ja tunteeseen, että mikään ei liiku, ei sen enempää tapahtumien, tunteen kuin kielenkään tasolla. Rantahotellissa on samaa unenomaista tunnelmaa, mutta tapahtumien havainnoiminen sydänsuruisen Edithin kautta tuo kirjaan intiimiyttä ja tiiviyttä, jonka uskoin kantavan lyhyen romaanin (176 s.) loppuun. Rantahotelli oli minulla mukana kahdella lyhyellä heinäkuisella lomareissulla; järvenrantatalossa ja merenrantamökissä, mutta kirja on yhä kesken. Brooknerin kerronnassa on jotakin rauhoittavaa ja nautittavaa, mutta tuskastuin kuitenkin romaanin keskivaiheilla ja päätin lukea välillä jotakin muuta. Sateinen päivä inspiroi minut tarttumaan Irlantiin sijoittuvaan romaaniin, Riitta Jalosen Todistajaan Brigitin talossa.
Riitta Jalosesta kiinnostuin luettuani hänen kirjalijantiestään ja työstään Kirjailijan työmaat -teoksesta. Todistaja Brigitin talossa on yhtä hidastempoinen ja ulkoisten tapahtumien sijasta tunteiden liikahduksiin keskittyvä kirja kuin Rantahotelli, mutta Jalosen ihmiskuva on valoisampi kuin Brooknerin ja pienen irlantilaisen pikkukylän pienet piirit tuntuvat rauhoittavilta, eivät ahdistavilta kuten Hotel du Lacin eristyneisyys. Kirja kertoo nuoresta Iiriksestä, joka muuttaa Irlantiin vuodeksi kirjoittaakseen free-lancerinä artikkeleita ja reportaaseja suomalaisiin aikakauslehtiin. Hän saa edullisen vuokrahuoneen huolehtivaisen Brigitin, keski-ikäisen naisen luota, joka pyytää Irikseltä palvelusta: joka sunnuntai kylän katolinen pappi tulee teelle Brigitin luo, ja Iiriksen toivotaan olevan silloin paikalla.
 |
| Pakenin näistä jylhistä sveitsiläisistä maisemista irlantilaiseen pikkukylään. |
