Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen ja Sanni Seppo:
Anna Ahmatova Fontankan talossa
Into 2012, 79 sivua.
Fontankan talon kattojen alla,
missä illan raukeus vaeltaa,
aivainnippu ja lyhty kädessään,
jostain etäältä ääneni huhuili,
sopimaton ääneni häiritsi
esineiden sikeää unta;
missä vanha vaahtera, todistaja,
auringonkiertojen vartija,
katselee sisälle huoneeseen,
ja eromme ennalta aavistaen
ojentaa kuin apua tarjoten
mustaa, kuivunutta kättään.
Kiinnostuin Anna Ahmatova Fontankan talossa -kirjasta luettuani siitä muutaman blogiarvion, mutta lukuisista kehuista huolimatta en osannut täysin kuvitella, kuinka kiehtova teos on kyseessä. Tätä kirjaa täytyy pitää kädessä, käännellä sen lehtiä ja nähdä omin silmin Anne Hämäläisen upeat valokuvat ja Sanni Sepon niistä ja aikalaiskuvista koostamat kollaasit. Lainasin kirjan ensin kirjastosta, mutta ihastuin siihen niin, että toivoin sitä puolisolta joululahjaksi. Nyt voin aina halutessani palata kirjan tunnelmiin, ihastella sen herkkää kauneutta.
Useimmat kirjan kuvista ovat tosiaan kollaaseja, joissa valokuvat Anna Ahmatovasta ja Fontankan talon esineitä ja interiööreistä kuultavat toistensa lävitse. Näin kuviin syntyy uusia merkityksiä ja ajallista kerroksellisuutta. Kuin Anna Ahmatova itse olisi yhä läsnä Fontankan talossa – ja varmasti hän eräällä tavalla onkin. En ole käynyt koskaan Pietarissa enkä siis myöskään Fontankan talossa, mutta voisin kuvitella, että talon tunnelmassa on samaa ajan virtauksen ja pysähtyneisyyden haikeaa leikkiä kuin Sanna Sepon työstämissä kollaasikuvissa.
Kuvat nousevat Fontankan talossa -kirjassa pääosaan, mutta myös tekstit ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Pirjo Aaltonen kertoo runoilija Anna Ahmatovan (1889–1966) elämästä, etenkin niiltä osin, kuin se kytkeytyy Fontankan taloon, jossa Ahmatova asui vuosina 1928–20 sekä myöhemmin 1920-luvulla. Seremetevin kreivisuvun upeassa barokkipalatsissa, joka sai kutsumanimensä edessään virtaavasta Fontankajoesta, toimii nykyään Ahmatova-museo, jossa esitellään paitsi Ahmatovan, myös muiden talossa asuneiden tai vierailleiden ihmisten – sukulaisten, ystävien ja elämänkumppanin, taidehistorioitsija Nikolai Puninin – elämää.
Kirjassa on myös muutamia Anna Ahmatovan runoja, Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomennoksina. Anna Ahmatova Fontankan talossa on täydellinen kirja juuri tällaisena, mutta se herättää halun lukea lisää Ahmatovalta ja Ahmatovasta. Lukulistalle päätyvät siis ainakin Jelena Kuzminan elämäkertateos Anna Ahmatova, koditon sekä Mikkolan suomentamat Ahmatovan Valitut runot.
Kirjasta muualla: Täällä toisen tähden alla, Oksan hyllyltä, Järjellä ja tunteella, Leena Lumi, Kirjava kukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti