maanantai 15. huhtikuuta 2013

Marisha Rasi-Koskinen: Valheet


Marisha Rasi-Koskinen: Valheet
Wsoy 2013, 337 sivua.

Aloitin Marisha Rasi-Koskisen Valheet-romaanin myöhään sateisena huhtikuun iltana, muun perheen jo mentyä nukkumaan. Kuuntelin sateen ropinaa (vai oliko se vain räystäiltä tippuvaa sulamisvettä ja tuulen huminaa?) ja upposin heti ensi riveiltä kirjan maisemaan:

Se ei ole mikään tavallinen sade. Ei äkillinen kuuro, joka tuossa tuokiossa täyttää pihoille unohtuneet astiat ja ämpärit ja jonka jälkeen aurinko tulee esiin ja asfaltti höyryää. Se ei ole myöskään hidas ja pitkä sateinen jakso, joka saa betonista valetut kanavat tulvimaan, tukkii sadevesiviemärit ja lopulta nostaa autot kellumaan avuttomina kuin epälukuisen joukon hylättyjä leikkikaluja.

Oikeastaan se ei ole sade ollenkaan.

Valheet on niin vahvatunnelmainen, tummasävyinen ja vaikuttava kirja, että sen lukeminen yöllä ei ollut hyvä idea. Romaanin henkilöt – jotka pääsevät vuoron perään ääneen, kertomaan tarinaansa – ovat kuka sekaisin, kuka peloissaan, kuka yksinäinen. Monet onnettomat kohtalot kutoutuvat toisiinsa. Kirja ei ole tyystin vailla valoa, mutta sen maailma on hyvin harmaa ja tunnelma uhkaava.

Valheet koostuu toisiinsa ketjuuntuvista tarinoista; toisen tarinan kertoja on ensimmäisen osan kertojan puhuttelema "sinä" ja niin edelleen. Ensinmäisen tarinan kertoja on nainen, joka pakenee "lapsia varastavia ihmisiä" ja kertoo hiljaisen tyttärensä nukkuvan takapenkillä. Peruskuvio selviää lukijalle varsin nopeasti, mutta romaanissa on silti kiehtovaa arvoituksellisuutta ja tilaa erilaisille juonitulkinnoille. (Jos kirja tuntuu liian kryptiseltä, kannattaa käydä tämän postauksen loppuun linkittämissäni blogeissa, erityisesti K-blogin lukupiirissä, etsimässä johtolankoja tulkinnoille.)

Aihepiirinsä ja synkkyytensä puolesta Valheet ei ole ominta kirjallisuuttani, mutta olrn aivan mykistynyt siitä, miten hyvin Rasi-Koskinen kirjoittaa. Hän hallitsee kerrotaratkaisut, henkilöiden vaivihkaiset luonnehdinnat ja ennen kaikkea kielen.  Kauniin, omintakeisen kielen ja tiiviisti kudotub tunnelman houkuttelemana aion ehdottomasti lukea myös Rasi-Koskisen esikoisteoksen Katariina.

Koko lailla kirjallisesti -blogissa voi käydä lukemassa ja kommentoimassa kirjasta käytävään lukupiirikeskusteluun. Kirjasta ovat bloganneet myös ainakin KirjakaupantätiLiisaHanna, Sanna, Katri

9 kommenttia:

  1. Kuvailit niin hienosti sateista huhtikuuta lukemisen aloittamishetkenä. Minäkin luin tämän hiljattain (kun vain ehtisi blogata!) ja olen samaa mieltä siitä, että Rasi-Koskinen kirjoittaa taitavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sää muistuttaa tällä hetkellä Valheiden säätilaa vähän liikaakin! Kiinnostavaa lukea, mitä sinä sanot tästä :).

      Poista
  2. Entistä ennemmän vain alkoi tämä teos kiinnostaa...

    VastaaPoista
  3. Annika K, uskon että pitäisit tästä; tummasävyisyydestä ja ihmiskohtaloista.

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin kirjan kielestä ja sateisesta tunnelmasta. Ja koko kirjan idea oli myös mieleeni, joten erittäin hyvä lukukokemus minulle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tässä kirjassa on kyllä paljon kaikkea hienoa!

      Poista
  5. Ihana, että aiot lukea myös Katariinan. Pidän molemmista, vaikka Valheet kiilasi nyt suosikikseni. Niin hyvä tunnelma ja pidin arvoituksellisuudesta. Palasin heti lukemisen jälkeen alkuun muistelemaan, että mistä tarina oikein alkoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, Katariina on tosiaan ollut jo kauan tbr-listallani mutta Valheiden lukeminen vahvisti tunnetta, että tulen pitämään myös Rasi-Koskisen esikoisesta :)

      Poista
  6. Minä ihastuin kovasti Katariinaan! Tämäkin on ehdottomasti lukulistallani. Ja Rasi-Koskinen tapa kirjoittaa ihastutti kyllä jo Katariinan kohdalla. Ihanaa, jos tässä on samaa.

    VastaaPoista