torstai 1. marraskuuta 2012

Aki Ollikainen: Nälkävuosi


Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Siltala 2012, 141 sivua.

Juhani tarraa kiinni Marjan olkaan ja yrittää kammeta itsensä ylös siinä onnistumatta. Hän ehtii korista jotakin käsittämätöntä ennen kuin lyyhistyy takaisin selälleen. Marja nostaa Juhanin käden olaltaan ja asettelee sen miehensä rinnalle. Hän painaa huulensa Juhanin otsalle ja sitten yllättäen huulille, antaa niiden viipyä pitkään, hengittää vielä viimeisen kerran miehensä kanssa samaan tahtiin.

Aki Ollikaisen esikoisromaanissa Nälkävuosi yhdistyy historiallisen romaanin aihe ja modernin pienoisromaanin tiiviys, hallittu kerronta ja paikoin jopa lyyrisen kaunis kieli. Romaani kuvaa kalmanvalkoista nälkätalvea 1867-68, kun Suomessa kuoli tuhansia ihmisiä ja leipää oli jatkettava petun lisäksi jäkälillä ja oljilla. Keskiössä on Korpelan Marja, jonka mies Juhani on luopunut omista ruoka-annoksistaan muun perheen hyväksi: "valinta ei johtunut jalomielisyydestä, pelkuruutta se oli ollut". Marja lähtee lapsineen kerjuulle, kulkemaan kohti kaukaista Pietaria, jossa uskoo riittävän leipää kaikille. Osa tapahtumista kerrotaan Mataleena-tyttären tai Juho-pojan silmin. Lapsen näkökulma vaikeisiin asioihin on liikuttaa viattomuudessaan.

Rikkaiden helsinkiläissäätyläisten kuvaus muodostaa kontrastin köyhän kansan toivottomille oloille. Samaan aikaan, kun Marjatan perhe raahustaa lumihangessa ruuan perässä, murehtii seurapiirirouva Raakel kiinanruusunsa kukintaa. Säätyjen välisen juopan ylitää lääkäri Johan Berg, joka kutsutaan paikalle myös pienen Mataleenan sairastuessa. Aki Ollikainen on sanonut kirjoittaneensa myös meidän ajastamme, mutta jätän analogioiden muodostamisen itseäni viisaammille.

Ollikaisen romaani on saanut todella hyvän vastaanoton; ne harvat, jotka eivät ole kirjasta kovin paljon pitäneet, ovat tunnustaneet sen ansiot. Hieman pelkäsin lukea kirjaa, sillä iholle tuleva kuvaus nälkävuodesta ei kuulosta miltään kovin miellyttävältä luettavalta. Kirjan alku olikin harvinaisen raadollinen, ja kahden keskeisen henkilön menehtyminen on kuvattu sydämeenkäyvästi - ja silti kuulaan eleettömästi; ihmisen tuska, kun ei voi tehdä mitään läheistensä hyväksi.

Näin vahvaa teosta ei uskoisi esikoisromaaniksi, ja Ollikainen onkin saanut tunnustusta muun muassa Helsingin sanomien esikoispalkintoehdokkuuden ja Wsoy:n kirjallisuussäätiön asumisoikeustipendin muodossa: Tänä syksynä Ollikainen muutti kahdeksi vuodeksi Sammattin, Eeva Joenpellon kirjailijakotiin. Upeassa miljöössä pääseekin työskentelemään kaksi kirjailijaa, sillä Aki Ollikaisen vaimo Milla Ollikainen voitti äskettäin Liken dekkarikilpailun, ja kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi maaliskuussa. 

En yleensä juuri kommentoi kirjojen kansia, mutta Nälkävuoden tyylikästä ulkoasua on pakko kehua. Kannen kuva ei oikein tee oikeutta esineelle (jos kirjaa voi esineeksi kutsua!), sen pinta pitää tuntea käsissä. Vanhahtava, tai pikemminki klassisen kaunis ulkoasu sopii kirjan henkeen, ja sen on suunnitellut Elina Warsta.

Nälkävuosi on luettu jo yli kahdessakymmenessä seuraamassani blogissa, joten en tavoistani poiketen linkitä ketään. Uskallan veikata, että Ollikaisen esikoisromaani on vahvoilla niin Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon voittajaksi kuin Finlandia- ja Blogistanian Finlandia -ehdokkaaksi.

P.S. Kiitos kirjasta Sallalle!

18 kommenttia:

  1. Taisit pitää aika lailla? Minäkin haluan lukea tämän, ehdottomasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, en voi sanoa "pitäneeni" näin riipaisevasta kirjasta kuin tämä (ainakaan samalla tavalla kuin rakastan Lundbergin ja Kähkösen kirjoja), mutta taitava ja upea kirja tämä on!

      Poista
  2. Tämä on upea kirja, yksi tämän vuoden ehdottomia helmiä minulle. On edelleen ihanaa lukea muiden kokemuksia kirjasta, jonka soisin kaikkien lukevan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, tämä on tosiaan helmi. Ainakin blogistaniassa tätä on luettu ahkerasti. Ollikaisen seuraavaa kirjaa odotellessa... :)

      Poista
  3. Sulla on kyllä käsittämättömän hienosti sanat hallussa!

    "Kirjan alku olikin harvinaisen raadollinen, ja kahden keskeisen henkilön menehtyminen on kuvattu sydämeenkäyvästi - ja silti kuulaan eleettömästi; ihmisen tuska, kun ei voi tehdä mitään läheistensä hyväksi."

    Voiko asiaa upeammin sanoa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, kiitos! Ajattelinkin juuri tämän postauksen lauseita pyöritellessäni, että apua, en saa sanottua sitä mitä haluan vaan lauseista tulee ihmeellisiä väkerryksiä puolipisteineen jne, "mutta varmaan se muiden mielestä kuulostaa ihan ookoolta, kun nää lauseet on niille uusia" :D

      Poista
  4. En ole lukenut Nälkävuotta, mutta sitä on nyt kehuttu niin paljon, että luen sen, sitten kun se sopivasti osuu käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, olen melko varma, että arvostaisit tätä kirjaa!

      Poista
  5. Vaikuttava kirja! Luin tämän keväällä jo, mutta on kirkkaana mielessä, mikä jo kertoo paljon.
    Ai Milla Ollikainen on tämän kirjoittajan vaimo? Mielenkiintoista joskin tietysti merkityksetöntä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, tämä kirja kyllä jättää jäljen mieleen.

      Musta on jotenkin ihana ajatus, että kirjailija-aviopari työskentelee siellä Sammatissa, varmastikin tunnelmallisessa ja kirjallista henkeä huokuvassa parituvassa! :)

      Poista
  6. En ole vielä ehtinyt tätä lukea, sillä en halua lukea tätä väsyneenä tms.

    Panin myös merkille sen, että hänen vaimonsa voitti Liken dekkarikilvan. Sen kirjan ilmestymistä odotan innolla - erityisesti teeman vuoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, hyvä päätös, sillä tämä teos ansaitsee ja vähän vaatiikin keskittymistä, vaikkei ole kieleltään tai kerronnaltaan mitenkään vaikea.

      Minuakin kiinnostaa tuo dekkari, vaikka en yleensä lue kovin paljon nykydekkareita.

      Poista
  7. Mulla on sama, etten yleensä kommentoi kansia, mutta tämän kanssa tein poikkeuksen. Eleettömyydessään hieno kansi. Samoin kuin koko kirja, jonka hienosti toit esiin.

    P.S. Mies lähtee tällä viikolla Suomeen. Pyydän tuliaisiksi Lundbergin kirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jaana, musta on ihana ajatella, että sekä ulkoasu että sisältö viittaavat historiaan ja kestävät aikaa!

      Erinomainen kirjatilaus, odotan mielenkiinnolla, miten koet Jään. <3

      Poista
  8. Minut on pitänyt tästä kirjasta erossa juurikin rankka aihe. Aihe kuulostaa todellakin vähemmän miellyttävältä luettavalta. Mutta sitten sitä törmää tällaiseen arvioon, jonka jälkeen on aivan pakko saada kirja käsiinsä! Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, hienoa että innostuit - tämä kirja on tosiaan sellainen, jonka kohdalla kannattaa ylittää raadollisen aiheen herättämä vastahakoisuus. Jäin miettimään, että nykyään monet suomalaisten ongelmat johtuvat siitä, että kaikkea on _liikaa_ - paitsi ruokaa, myös esim. kiirettä, töitä (tai vastaavasti "liikaa aikaa" jos on työttömänä), tavaraa (jopa kirjoja!)...

      Poista
  9. Kivaa, tämä selkeästi meni oikeaan osoitteeseen! :) Minua vähän nolottaa vieläkin että kirja jäi kesken, mutta voihan joskus yrittää myöhemmin uudestaan...

    Kirjan ulkoasu on tosiaan erittäin tyylikäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, joo meni, kiitos vielä! :) Ihan ensimmäisten sivujen perusteella olisi saattanut jäädä kesken minultakin, enkä vieläkään ymmärrä, miksi siinä oli ne kaikki saman aihepiirin rujot kohtaukset. Huomiosi "lähdetekstistä" oli mielenkiintoinen!

      Poista