maanantai 3. joulukuuta 2012

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 3: "Kirjailijan joulu"

Kuva P. Rajalan kirjasta Unio mystica.

Mutta suuri kirjakauppa on oma maailmansa. Ahnein silmin ja kasvot pakosta kuumottaen seuraan pitkiä pöytärivejä, katseeni pyyhkii kirjojen kansia ja etsii tuttuja nimiä ja väkisinkin kohoaa ajatuksiin kaihomielinen väre kun ajattelen, miten äärettömän paljon työtä, hellittämätöntä uurastusta, toiveita ja pettymyksiä on kasattu noille pöydille. Valikoin kirjoja ja tiedän että ne voivat muutamiksi katoviksi hetkiksi muuttaa elämäni rikaammaksi kuin ennen ja taata minulle unohduksen kaikesta minkä tahdon unohtaa. (Mika Waltari: "Kirjailijan joulu", teoksesta Vallaton Waltari, Wsoy 1957.)

Tarinauttisen hämärän hetket -blogin runojoulukalenterin ensimmäisestä luukusta löytyi Mika Waltarin jouluruno. Erityisesti sen toinen säkeistö on kirjanystävän mieleen:

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja 
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Waltarimaiset joulutunnelmat jatkuvat nyt täällä Sinisen linnan kirjastossa. Monen lukutoukan joulun paras hetki on se, kun vieraat ovat lähteneet tai lapset nukahtaneet ja saa uppotua joululahjakirjaan. Lukuelämyksestä sopii kiittää paitsi sitä, joka on käärinyt kirjan pakettiin, myös kirjailijaa, joka on teoksen kirjoittanut. Mika Waltarin kertomus "Kirjailijan joulu" (alunperin vuodelta 1933), valottaa jouluhumua kirjailijanäkökulmasta.

Tarinan kertoja toteaa, että "vuoden hienoimpia hetkiä on pistäytyminen kirjakaupassa jonakin joulun aluspäivänä työajan päätyttyä, jouluhämärän peitettyä kaupungin". Kesken euforisen kirjojen katselun kertoja huomaa kuuluisan kirjailijan Mikko Kalenterin ja arvelee tämän kenties seuraavan teostensa menekkiä tai pyrkivän läsnäolollaan antamaan ihmisille yllykkeen ostaa uusimman kirjansa. Kertoja kerää rohkeutensa ja puhuttelee kohteliaasti ihailemaansa kirjailijaa.

Kirjailija on silmin nähden huonolla tuulella, kiistää seuraavansa kirjansa myyntiä (hän on kirjakaupassa kysymässä, voisiko vielä ylittää tilinsä ja ostaa jouluksi muutamia kirjoja). Mikko Kalenteri kuitenkin kaipaa kuuntelijaa ja vuodattaa murheensa kertojalle. Kirjailija on ollut koko päivän evakossa kodistaan, jossa kolme naista tekee joulusiivousta: "He sotkevat kirjani, hävittävät muistiinpanoni, pyyhkivät työpöytäni tyhjäksi kuin partaveitsellä viiltäen, rikkovat kirjoituskoneeni" (kirjailija pohtii, saisiko aiheesta sommiteltua kitkerän avioliittonovellin). Kirjailijaparka on viettänyt aikaa kirjastossa ja juonut kahdeksan kuppia kahvia eri kahviloissa. Hän lähtee kuitenkin vielä yhdelle kahvikupilliselle kertojan kanssa, valittaa yksinäisyyttään ja neuroottisuuttaan ja paljastaa samalla, mikä on tekee kirjailijan joulusuhteesta erityisen kompleksisen:

"Ei ole sellaista joulua, jota en olisi elänyt mielikuvituksessani. Olen kirjoittanut lumisesta joulusta ja sateisesta joulusta ja äidin joulusta ja tinasotamiesten joulusta ja nuken joulusta. Rikkaiden joulusta ja köyhien joulusta ja sairaiden joulusta ja terveiden joulusta, vieläpä elefanttien joulusta --."

Syy kirjailijan jouluähkyyn ovat joulutarinat, joita hän joutuu kirjoittamaan joululehtiin turvatakseen perheensä elannon niistä saatavilla kirjoituspalkkioilla. Joulukertomukset ovat pelastaneet kirjailija Kalenterin monesta taloudellisesta pulasta, mutta samalla niiden kirjoittaminen on vienyt joulusta hohdon ja ehdyttänyt mielikuvituksen. Kirjailijan pitäisi kuitenkin kirjoittaa vielä yksi joulunovelli seuraavaksi päiväksi voidakseen ostaa joululahjoja perheelleen. Pää on tyhjä, uutta näkökulmaa jouluun ei tunnu löytyvän.

Myötätuntoinen kertoja pelastaa Mikko Kalenterin joulun ehdottamalla, että tämä kirjoittaisi novellin kirjailijan joulusta. Kalenteri innostuu:

"Kirjailijan joulu, joulukuusi, keittiöstä tulee kinkun käryä, tytär leikkii onnellisena matolla, isä istuu nojatuolissa lukien hyviä arvosteluja uudesta kirjastaan, taiteen ihailijoilta on tullut lahjoja. Loistava ajatus, mitähän, jos todella mielikuvituksessani viettäisin kirjailijan joulun."

Hän nousi äkkiä, puristi voimakkaasti kättäni ja lähti menemään. Luomisen ilo säteili hänen olemuksestaan ja hän käveli tiehensä luonteenomaiseen tapaansa, kädet syvällä päällystakin taskuissa ja pää uponneena olkapäiden väliin kuin lyöntiä peläten.




Millainen mahtaa olla kirjailijan joulunaika tänä päivänä? Kirjallisuuspalkintovoittojen jännittäminen on harvojen herkkua eikä kirjojen joulumyyntiäkään varmaan kovin moni mieti. Esiintymiset ja vierailut ehkä pitävät kirjailijat nyt kiireisinä. Odottavatko kirjailijatkin, että pääsevät nauttimaan lukijan roolista jonkin hyvän kirjan äärellä?



Tämä postaus on osa Kirjabloggaajien joulukalenteria, jonka ensimmäinen luukku löytyy Täällä toisen tähden alla -blogista ja toinen Luetut, lukemattomat -blogista. Huomenna luukku aukeaa Amman lukuhetkissä!


20 kommenttia:

  1. Tuo ensimmäinen lainaus tavoitti hienosti sen tunteen, mikä usein kirjakaupassa valtaa mielen. Itsekin oikein odotan sitä hetkeä kun tulen Suomeen ja pääsen Akateemiseen (nimenomaan Akateemiseen) valitsemaan lahjakirjoja. Sen jälkeen voi käydä vielä Cafe Engelissä glögillä kun on pussit täynnä kirjoja.

    Waltariin mulla on vähän kaksijakoinen suhde. Sillä en voi olla vierastamatta osaa hänen tuotannostaan, sitä joka sota-aikana oli melko poliittisesti osoittelevaa. Toisaalta taas Sinuhe ja monet muutkin h'nen teoksensa ovat loistavaa kirjallisuutta.

    Tämä oli hieno Maria, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jaana, minua rupesi tätä lukiessa oikein harmittamaan, että en taida päästä / ehtiä Helsingin keskustaan lahjaostoksille vaan tilaan lahjakirjat proosallisesti AdLibriksestä... Kuulostavat ihanilta nuo suunnitelmasi, Engeliä myöten.

      Ymmärrän tuon kaksijakoisuuden. Minulta on nuo kirjoitukset jääneet kokonaan lukematta, niistä ei taideta kauheasti ottaa uusia painoksia / julkaista kokoomateoksissa...

      Kiitos! Asetit omalla kalenteriavauksellasi riman niin korkealle, että piti oikein tosissaan ideoida!

      Poista
  2. Tämä kirjabloggaajien joulukalenteri on kyllä ihan huippu!

    Hienoa, että kirjoitit Waltarista. Kuten Jaana kommentoi, on hänen tuotantonsa ristiriitaista, mutta aina kiinnostavaa. En ole lukenut Kirjailijan joulu -tarinaa, mutta heti haluaisin sen lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikös olekin! Kävin jo lukemassa Amman Canth-salongin, aivan ihana!

      Poista
  3. Hieno luukku tämäkin. Kiitos, Maria!

    Minä olen lukenut Waltaria tosi vähän - ainoastaan Sinuhen. Kirjahyllyssä olisi kyllä pitkä rivi hänen teoksiaan (on näet mieheni suosikkeja), mutten ole saanut tartuttua. Kirjailijan joulu vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se ei tosin löydy omasta hyllystä, mutta voisin sen kirjastosta hakea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, tää Kirjailijan joulu -kertomus löytyy tosiaan kokoelmasta Vallaton Waltari, jossa on useita lyhyitä kirjoituksia. Ei mitään parasta Waltaria, mutta kiinnostavaa!

      Poista
  4. Voi että näitä jo valmiita luukkuja, ihan ihania kaikki! Olen lukenut varmaan kaikki historialliset Waltarit joskus lukiolaisena, mutta tämä oli uusi ja vieras. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, on ihana olla osa tätä meidän upeaa, yhteistä kalenteria (snif! ;)). Malta tuskin odottaa, mitä teiltä seuraavilta vielä tulee! Waltarilla on tosiaan laaja tuotanto, tuskin kukaan on lukenut kaikkea.

      Poista
  5. Waltari tulee aina olemaan kirjallinen esikuvani erityisesti monipuolisuutensa vuoksi. On ihanan rohkaisevaa, ettei hän jämähtänyt vain yhteen genreen vaan kokeili onnistuneesti useita.

    Mitä tulee "kirjailijan jouluun", niin jos esikoisnäpertelijän vastaus kelpaa, niin joulussa on aina ollut parasta joululahjakirja <3 Se ei koskaan puuttunut pukinkontista, koko perhe aina keskittyi omaan kirjaansa lahjojen jaon jälkeen, meillä kuului lähinnä karkkipaperien rapinaa ja sivujen kääntelyn ääntä kotona :)

    Tämä joulu tuskin on poikkeus, vaikka näin aikuisena hääräänkin itse enemmän keittiössä, Italiassa joulun tärkein elementti kun on syöminen :D Mutta enköhän jossain vaiheessa pääse kirjankin kimppuun.

    Ja myönnetään, että todennäköisesti lahjoitan itse itselleni joululahjaksi myös pari arvokasta kirjoitustuntia, sarjan kakkososaa on muokattava ja kolmannen kirjoittaminen on alkamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera Vala, kiitos kun kommentoit kirjailijanäkökulmasta! Kirjailijallan ei taida olla ikinä oikeaa lomaa, aina vähintään ideonti päällä - ihana, että lahjoitat itsellesi pari kirjoitustuntia ;). Toinen osa jo muokkausvaiheessa ja kolmas työn alla, onnea!

      Waltari on kyllä ihan malliesimerkki kirjallisen uran monipuolisuudesta!

      Poista
  6. Kirjat ovat eittämättä oleellinen osa joulua. Kirjalahjojen ostaminen ja niiden saaminen, ja jonkun ihanan kirjan parissa tunnelmointi välipäivinä.

    Tämä oli ihana ja hauska luukku :)

    VastaaPoista
  7. Maria, miten ihana postaus! Waltari on minulle paitsi maailman paras kirjailija myös ollut aina kirjallinen esikuvani. Lukion äidinkielen opettajalleni olin ikuisesti (ehdimme olla yhteydessä vielä vuosia sitten ennen hänen kuolemaansa) Suomen naispuolinen Waltari. Onneksi ehdin pudottaa hänet maanpinnalle;-)

    Minulla on Waltarilta paljon tuotantoa runoista hänen suuriin teoksiinsa, mutta ei joulukirjaa...Se olisikin ihana olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Muistinkin, että sinäkin olet Waltarin ihailija! Waltarin Jolulutarinoista on saatavilla painos vuodelta 2011, se kieltämättä houkuttelisi hankkimaan (en tosin tiedä, onko siinä tätä Vallaton Waltari -kirjasta nappaamaani "Kirjialijan joulua".

      Poista
  8. Tuo Waltarin joulurunon toinen säkeistö on aina puhutellut myös minua, lukutoukka kun olen :) Mainion kalenteriluukun laadit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elma Ilona, ja kiitos omalle kalenterillesi inspiraatiosta! :)

      Poista
  9. Minäkin fanitan nyt tätä kiertävää blogijoulukalenteria: ihan mahtava juttu ja odotan jo innolla seuraavia päiviä, etenkin kun nyt on niin vähän aikaa paitsi blogata niin myös lukea toisten blogeja, tällä tavalla tulee ainakin joka päivä käytyä jossain kirjablogissa. Muuta joulukalenteria minulla ei tänä vuonna olekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miia, ihan mahtavaa, että joulukalenteriamme seurataan ja fanitetaan! Sama juttu, minullakin on vain blogijoulukalenteri :).

      Poista
  10. Hieno teksti ja taas uusi näkökulma jouluun! Upea juttu tämä kirjabloggaajien joulukalenteri! Kiitos hyvästä tekstistä!

    VastaaPoista