torstai 6. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 6: Marsipaanisotilaan joulu


Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Marsipansoldaten, suom. Leena Vallisaari.
Gumerus 2001, 496 sivua.

Ostin Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotialaan rakastuttuani kirjailijan uusimpaan romaaniin Jää ja tajuttuani, että Marsipaanisotilas kertoo rakastettavan pastori Petter Kummelin lapsuudenperheestä ja nuoruusvuosista. Säästelen kirjaa joululukemiseksi, mutta itsenäisyyspäivän joulukalenteriluukkua varten selasin talvi- ja jatkosodan aikaan sijoittuvasta Marsipaanisotilaasta kohdan, jossa kerrotaan joulusta rintamalla.

Jouluun asti on ollut rauhallista, mutta jouluaattona onkin äkkiä piru irti. On vielä pimeää, kalpea uusikuu, kuolemanhiljaista, oikea kummitusilma. Ja sitten ryskettä ja rytinää ja koillisesta tupruava tulipunainen sarastus. Lotinapelto palaa, koko roska yhdellä kertaa. Suomen tykistö ampuu minkä kerkiää, järeät putket sylkevät monen metrin mittaisia lieskoja ja ulvoen, karjuen ja huokaillen suomalaiset lähettävät joululahjansa periviholliselle. Rauhallista joulua!

Kuvaus joulunajan taisteluista kylmää. (On siunattua elää rauhan keskellä, ja on myös hienoa, että itsenäisessä maassamme on omat kielensä ja niillä kirjoitettu, upea kotimainen kirjallisuus.) Lundberg kertoo myös siitä, kuinka rintamallakin täytyi ottaa ilo irti silloin, kun se oli mahdollista, kun joulupaketit herkkuineen ovat tulleet:

Korsussa on hienoa. Pojat ovat punoneet männynhavuista seppeleen joka riippuu katosta pöydän päällä, ja heillä on pieni joulukuusi joka on koristeltu Aunuksesta hankituilla venäläisillä joulukoristeilla. Tarjolla on aitoa kahvia paksun kerman kanssa, vehnäpullia, korppuja ja piparkakkuja ja lasillinen oikeaa konjakkia mieheen. He laulavat juomalauluja ja joululauluja, lukevat joululehtiä, avaavat pakettinsa ja tunkevat maahan siviiliherkkuja. Yksityiset pullot otetaan esiin, ja kun he kaikki ovat pienessä hiprakassa, he leikkivät Maahan-ylös-maahan-leikkiä kahvinkorvikkeen poristessa kamiinalla ja kostean jouluilon kihotessa poikien päähän.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


13 kommenttia:

  1. Olipas hieno itsenäisyyspäivän juhlapostaus! Tämä kirja täytyy lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, kiitos sinulle vielä, kun lähetit minulle lisää Lundbergia! <3 Myös Sade saa pitää minulle seuraa joulunaikana.

      Poista
    2. Sinulle tulee sitten pienimuotoinen Lundberg-teemajoulu! Jään uteliaana odottamaan postauksiasi aiheesta.

      Poista
  2. Kiitos tästä! Marsipaanisotilaan olen joskus vuosia sitten lukenut. Vanhempi Lundbergin tuotanto houkuttelisi myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, suosittelen vanhemmasta tuotannosta erityisesti Kuninkaan Annaa, se on minulle rakas kirja. (Jatko-osasta Kökarin Anna en pitänyt niin paljon, mutta sekin on hyvä.)

      Poista
  3. Täällä näköjään muitakin aamuvirkkuja tai unettomia, en enää tiedä, kumpi itse olen! Mutta minulle selvisi tämän Marsipaanisotilaan ja Jään suhde vasta eilen, kun Tarja Halonen puhui niistä telkkarissa. Lukulistalle pamahti saman tien! Tarja kertoi lukevansa tätä parhaillaan.

    Mukavaa itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, pakko tunnustaa, että tämä postaus (kuten lähes kaikki muutkin blogijoulukalenterini luukut) on ajastettu ;). Olin joskus lukioikäisenä lukenut Marsipaanisotilaasta alun, ja siitä jäi mieleen Kummelin perheen erikoinen sukunimi - siitä oivalsin yhteyden Jäätä lukiessani.

      Kirjoitin ja ajastin tämän postauksen jo ennen Finlandia-voittajan julistusta, mutta on hauska, miten samoja rajota ajatukset (ja kirjamaku!) ovat presidentin kanssa menneet. Olen niin iloinen Jään valinnasta! <3

      Poista
  4. Voi että! Hienoa itsenäisyyspäivää!

    Minäkin haluan lukea Marsipaanisotilaan. Saitko kirjan ihan kirjakaupasta vai ostitko antikvariaatista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ostin Marsipaanisotilaan huutiksesta. Olisi hienoa ja paikallaan, jos siitä otettaisiin uusintapainos Jään menestyksen siivittämänä!

      Poista
  5. Olen vielä alkutekijöissä Jään suhteen, tarina ei ole vielä imaissut mukaansa, mutta luotan siihen, että lähellä ollaan:) Jos rakastun kirjaan samalla tavalla kuin blogikollegat, niin on hyvä tietää, että päähenkilöstä on mahdollisuus tietää enemmän myöhemmin.

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, uskon kyllä, että Luotojen tunnelma valloittaa sinutkin! :) Olisi ihanaa, jos Lundberg kirjoittaisi vielä jatkoa Jäälle, sillä minua kiinnostavat erityisesti Monan tulevat vaiheet...

      Poista
  6. Oikein hyvä että Finlandia-voittaja kiinnostaa sinua, Maria! Samaan sarjaan kuuluu myös tämä toinen Lundbergin kirja. On minulla paljon lukemista, en tiedä milloin ehdin, mutta toivon mukaan joskus!<3

    Sinivalkoista itsenäisyyspäivää sinulle, Maria!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, ensikosketukseni Lundbergiin oli 1900-luvun alkupuolen Kökariin sijottuva Kuninkaan Anna ja sen jatko-osa Kökarin Anna - niiden (ja kustantamon Jäästä antamien ennakkotietojen) ansiosta kiinnostuin Lundbergin uutuudesta ja luin sen heti tuoreeltaan (käännöksenä) lokakuussa. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että Finlandia-palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Jää-romaanille, jos jollekin romaanille, kannattaa antaa aikaa <3

      Kiitos samoin sinulle, Aili-mummo! <3 <3 <3

      Poista