perjantai 19. lokakuuta 2012

Saara Henriksson: Linnunpaino


Saara Henriksson: Linnunpaino
Into 2012, 246 sivua.

Hitaan ja surullisen teeman aikana Judith käy läpi muutoksen epävarmasta pikkutytöstä nuoreksi naiseksi jonka on voitettava sulhasen vihamielinen perhe puolelleen. Tarina tuntuu paperilla edelleen oudon yksioikoiselta mutta liikemateriaali täyttää juonen aukot.

Siniparta-sadussa uteliaisuus ajaa nuoren vaimon avaamaan kielletyn huoneen oven aviomiehensä linnassa. Oven takaa paljastuvat Siniparran edellisten vaimojen ruumiit, ja tuorein vaimo päätyy joukon jatkoksi - tai, onnellisemmissa versioissa, pelastuu. Grimmin veljesten versio kansansadusta kulkee nimellä Outolintu, jossa linnunsulat auttavat neuvokkaan neidon vapauteen. Siniparta-sadun kaikuja voi lukea sellaisista romaaneista kuin Charlotte Brontën Jane Eyre, Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, Jeannette Wintersonin Appelsiini ei ole ainoa hedelmä, Angela Carterin Maaginen lelukauppa ja John Fowlesin Neitoperho sekä Margaret Atwoodin novellissa "Siniparran muna". Esikoisteoksestaan Moby Doll kiitosta niittänyt Saara Henriksson tarttuu teemaan toisessa romaanissaan Linnunpaino, jossa nuori tanssija Lilja harjoittelee Siniparran vaimon roolia ja ihastuu lintututkija Tommiin, joka ei halua paljastaa kaikkea menneisyydestään.

Liljan minäkerronnan lomassa on lyhyitä kursivoituja jaksoja, joissa kerrotaan Siniparran ja hänen vaimonsa Judithin tarinaa. Loppu on yhtä lohduton kuin alkuperäisessä sadussa, mutta erilainen. Se, mihin vaimon pakkomielle Siniparran menneisyyttä kohtaan johtaa, saa Judithin kertomuksessa uuden tulkinnan. Luin tietysti Liljan ja Tommin tarinaa Judithin ja Siniparran tarinan valossa, etsien vastaavuuksia ja yhteyksiä.

Liljan pakkomielteeksi muodostuu Tommin aikaisempi suhde toiseen mieheen, Petriin. Vaikka suhteesta on kulunut kymmenen vuotta, Lilja kokee Petrin kilpailijakseen, hahmoksi, jolta hänen pitää voittaa Tommi. Lukijana en päässyt oikein perille siitä, mihin Liljan - joka itse on hetkeä aikaisemmin haikaillut hiljattain päättyneen lyhyen miessuhteensa perään - Petri-agsti perustuu, mutta ilmeisesti siihen, että Tommilla on ollut suhde nimenomaan mieheen. Lilja itse sanoo olevansa mustasukkainen, mutta hänen tunteensa eivät välity hänen puheistaan tai käytöksestään. Ilmeisesti Petri on vain jonkinlainen syntipukki, johon Lilja purkaa ahdistustaan siitä, että Tommi tarvitsee paljon yksinäisyyttä ja omaa tilaa eikä halua sitoutua suhteeseen samalla tavalla kuin Lilja

Ylipäätään Liljan ja Tommin rakkaustarina jää hieman etäiseksi ja laimeaksi. Romaanin kiinnostavammaksi anniksi nousee kuvaus Liljan työstä tanssijana. Työhön liittyvät tiiviit ihmissuhteet toisten tanssijoiden ja tanssiryhmän johtajan kanssa ovat kompleksisia ja mustasukkaisuuden ja kateuden värittämiä, mutta niissä on myös aitoa ystävyyttä, lojaalisuutta ja kiintymystä. Työsuhteessakin on kysymys omasta tilasta ja mahdollisuudesta toteuttaa omaa tietään, päätöksestä lähteäkö vai jäädä.

Henriksson kuvaa tanssijan arkea ja syksyistä Helsinkiä kauniisti, rosoineen ja flow-hetkineen. Linnunpainon kieli ja kerronta ovat helposti lähestyttäviä, eikä romaanista nauttiminen edellytä Siniparta-perinteen tuntemista - kiinnostuneet voivat kuitenkin lukea lisää vaikkapa Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta.

Saara Henrikssonin blogissa Margaret Pennyn muistikirja on käynnissä hauska satuaiheinen kysely, jphon osallistumalla voi voittaa Linnunpaino-romaanista oman painotuoreen kappaleen.


17 kommenttia:

  1. Minulla tämä odottelee yöpöydällä lukuvuoroaan. Minua juuri eniten houkuttelikin tuo tanssijantyön kuvaus, toivottavasti saan rakkaustarinastakin tunnelmaa irti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikkoneito, suosittelen lukemaan myös Essi Henrikssonin (ei tietääkseni sukua Saaralle?) romaanin Ilmestys, siinäkin on toisena päähenkilönä tanssija ja vähän samoja itsensä etsimisen ja parisuhdekipuilun teemoja kuin tässä. Kiva lukea aikanaan, mitä tykkäät Linnunpainosta!

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, vaikuttaa kiinnostavalta! Täytyy katsella joskos kirjastossa tulisi eteen. :)

      Poista
  2. Minä tykkäsin kovasti Moby Dollista ja odotan että pääsen lukemaan tämän. Kiitos vinkistä, käynpäs vastaamassa ja koettamassa kirjaonneani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, minä puolestani kiinnostuin nyt Moby Dollista (vielä enemmän, olin kyllä pannut kirjan merkille jo sen ilmestyessä) :).

      (Olisin laittanut suoran linkin arvontaan, mutta läppärin netti katosi (?!) ratkaisevalla hetkellä ja kännykällä ei onnistu.)

      Poista
  3. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Moby Doll on ollut lukulistallani jo kauan ja tämä taitaa nyt tehdä sille seuraa. :)

    VastaaPoista
  4. Satujen uudelleentulkinnat ovat aina kiehtovia, pitääpä tutustua tähän. Muistanko oikein, että Sinisessä linnassa puhutaan Barneyn salaisesta huoneesta Siniparran huoneena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, enpä itse tuota muistanut, mutta olet oikeassa! (On tosiaan korkea aika lukea uudestaan tuo ihana kirja!)

      Poista
  5. Kuulostaa kyllä hyvältä ja kiinnostavalta. Lukulistalle, siis! :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin tykkäsin Moby Dollista, nyt en ollut edes huomannut tämän ilmestymistä, eli kiitos vinkistä!
    Tuosta kun sanot rakkaustarinan jääneen hieman laimeaksi, tulee myös edellinen kirja mieleen. Siinäkään minusta ihmissuhteiden kuvaus ei ollut kirjan parasta antia, vaan sitä olivat upeat kuvailut valaiden laulusta ja liki runolliset ja vähän mystisetkin luontokuvaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, mulla olikin etäinen muistikuva, että olit kirjoittanut Moby Dollista. Mielenkiintoista, että koit siinä ihmissuhdekuvaukset samanauuntaisesti kuin minä tässä - aattelin, että lukukokemukseni saattoi osittain johtua ihan subjektiivista mielipiteistä/kokemuksista (miten itse kokee rakkauden tunteet jne), ja varmasti ne vaikuttavatkin, mutta kyse on varmaan myös kirjailijan tyylistä kirjoittaa ja tekstin ominaislaadusta.

      Poista
  7. Ei ole kulunut kauaa siitä, kun luin Moby Dollin, jonka kielestä tykkäsin ja yllätyin muutenkin positiivisesti (pelkäsin, että suhdekiemuroita on liikaa, mutta ne jäivätkin vähäisiksi). Tämä Linnunpaino odottelee jo hyllyssä vuoroon. Jännityksellä odotan, miten käy. Kiitos arviostasi, se lisäsi kiinnostusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiva kuulla - alkaa entistä enemmän houkutella tuon Moby Dollin lukeminen :).

      Poista
  8. Maria tämä oli kiinnostavaa ja minullekin tuli heti mielleyhtymä Siniseen linnaan ja Barneyn salailuun! Muutenkin kiinnostava aihe ja aionpa katsoa tätä kirjaa esim. messuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Barneyn salaisuus vain oli vähemmän kammottava ;). Oletkin lukenut näitä Siniparta-romaaneja jo paljon; Syrjästäkatsojan tarinakin kuuluu jossain määrin tähän kategoriaan.

      Poista