Pia Juul: Hallandin murha

Pia Juul: Hallandin murha
Tanskankielinen alkuteos Mordet på Halland
Suom. Katriina Huttunen
Atena 2012, 220 sivua.

Jossakin vihelteli mustarastas. Kävelin polkua ylös, olisi voinut olla ihan tavallinen aamu jolloin nousisin ylös, keittäisin kahvia ja herättäisin Hallandin. Tämä aamu muistutti sellaista. Kun pääsin puutarhaan, käännyin katsomaan uimalaiturille. Mies istui siellä vieläkin. Jos hän oli toimittaja, hän ei ollut yli-innokas. Piipun savu ympäröi hänet, ja olin unohtanut sanomalehteni, se takertui laiturin märkiin lautoihin. Vuono oli tyyni ja siniharmaa, mutta paikoitellen se kimmelsi. Oli täydellistä enkä tuntenut panevan sitä pahakseni.

Hallandin murha on tiivis, mutta moneen suuntaan haarautuva tutkielma murhan seurauksista murhatun omaisille ja yhteisölle. Kuusikymppinen Halland Roe murhataan varhain eräänä aamuna kotinsa viereisellä torilla. Romaanin kertoja, keski-ikäinen kirjailija Bess, on viettänyt yönsä kirjoittaen omassa työhuoneessaan eikä ole edes huomannut, että Halland on lähtenyt ulos. Hallandin kuolema sysää Bessin pohtimaan paitsi suhdettaan (avo)mieheensä myös aiempaa elämäänsä, johon kuului aviomies ja Abby-tytär, joka otti etäisyyttä äitiinsä vanhempiensa avioeron jälkeen. Hallandin raskaana olevan sisarentyttären ynnä muiden "Hallandin hyvin tunteneiden", mutta Bessille täysin tuntemattomien ihmisten ilmestyminen kuvioihin purkamaan muistojaan edesmenneestä ei lainkaan helpota tilannetta.

Arvostetun ja palkitun tanskalaiskirjailijan romaani ei ole perinteinen dekkari, vaikka poliisi tutkiikin murhaa. Pääpaino on Bessin ristiriitaisissa tunteissa ja poukkoilevissa ajatuksissa sekä siinä, miten hänen läheisensä, naapurinsa ja murhenäytelmästä lööpeistä lukeneet ulkopuoliset häneen suhtautuvat. Vaikka Hallandin murha ei ole jännitysromaani, siinä on voimakas jännite ja paikoin sain kylmiä väreitä, kun Bess istui yksin laiturilla vuonoa katsellen ja joku ilmestyy äkkiä hänen seuraansa. Muutenkin sivuhenkilöt tulevat, menevät ja puhuvat kirjassa niin, että lukija saa olla tarkkana pysyäkseen kärryillä. Mitään "aivot narikkaan" -kirjallisuutta tämä ei siis ole, mutta ei kovin vaikeaakaan ja varmasti palkitsevaa.

Odotukseni romaanin suhteen olivat korkealla useiden kiinnostavien arvioiden johdosta, ja voin sanoa odotusten jopa ylittyneen. Yllätyin myös siitä, että kirja ei ollut niin synkkä kuin olin kuvitellut, ja kuvaus oli paikoin runollisen kaunista. Monet lukijat ovat pitäneet Bessiä varsin epämiellyttävänä kertoja-henkilöhahmona, mutta minusta Bessin paikoin neuroottiset, hysteeriset ja misantrooppiset purkaukset tuntuivat ymmärrettäviltä hänen päälleen kasautuvien paineiden valossa. Bessistä piirtyy kuva hieman homssuisena kirjailijana, joka keskittyy mieluummin novelleihinsa kuin siivoamiseen ja joka vilpittömästi rakastaa tytärtään, vaikka ei tunnistakaan tätä kirjailijaillassa vuosia eron jälkeen. Kaikista luotettavin kertoja Bess ei toki ole, vaan hän mainitsee pitkin matkaa, ettei ole muistanut vielä kertoa siitä ja siitä asiasta tai ei halua kuvata jotakin tiettyä henkillöä - tai jättää vain sumeilematta taustat kertomatta.

Hallandin murha ei tarjoa lukijalle katharsista tyypillisen whodunnit -dekkarin tapaan: järjestys ja turvallisuuden tunne ei palaa yhteisöön. Jotain muuta, olennaisempaa, romaani onnistuu kuitenkin välittämään kuvatessaan ihmisiä ja heidän tunteitaan silloin kuin kaikki järkkyy.

Hallandin murhan on lukenut äskettäin myös Suketus, jonka blogista löytyy runsaasti linkkejä aiempiin arvioihin. Juonta voi puida ja murhaajaa arvailla Juonittelua-blogissa.

Haasteet: Ikkunat auki Eurooppaan (Tanska)