Hannele Huovi ja Kristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen
Tammi 2012, 31 sivua.
Jättityttö ja Pirhonen on lempeä tarina erilaisuuden rikkaudesta ja ennakkoluulottomuudesta. Jättiläisneito Tyyne Heikkilä on nimensä mukaisesti tyyni ja hyväntahtoinen olento, mutta hyvin yksinäinen. Hän joutuu ehtimiseen varmaan, ettei murskaisi ihmisiä, taloja ja autoja suuren jalkojensa alle eikä oikein pysty ottaman kontaktia kehenkään.
Muuan pieni mies, Pertti Pirhonen, rakastaa kaikkea suurta ja saavuttamatonta, kuten tähtiä ja planeettoja. Kerran hän näkee kaukoputkellaan jättityttö Tyynen ja rakastuu. Edes se, että Pirhonen on hukkua yksinäisyyttään itkevän Tyynen kyynelvirtaan, ei säikäytä pientä miestä. Kun Tyyne vihdoin huomaa Pirhosen, ovat tunteet molemminpuoliset.
Hämmennyin hieman siitä, miten nopeasti tarina loppui - ja miten ongelmattomasti. Tyyne ja Pertti tunnelmoivat onnellisina auringonlaskussa, mutta itse jäin miettimään kaikenlaista hassua: mitä jos Tyyne hukkaa Pirhosen? Tai Pirhonen jää unenpöpperöisen Tyynen tossun alle (!) aamulla? Mutta sadussa ei kuulu miettiä arkea, vaan elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Louhen värikylläiset, koko aukeaman levyiset kuvat ovat ihanan värikylläisiä, ne aivan hehkuvat. Runsaan kuvituksen ansiosta kirja sopii kaikkein pienimmillekin lukijoille, sillä jos kaikkea tekstiä ei jaksa kuunnella, voi keskittyä ihmettelemään vaikkapa jättiläistä väistäviä lentokoneita tai Pertti Pirhosen koiraa.
Rakastettujen tekijöiden, Hannele Huovin ja Kristiina Louhen Jättityttö ja Pirhonen oli Finlandia Junior -ehdokkaana vuonna 2011.
Haasteet: Lasten linnoitus (Uuden äärellä)
Rakastan Huovin kirjoja, mutta juuri tämä oli minulle ihan uusi 'tapaus.'
VastaaPoistaPidän kaikkein eniten siitä, joka liittyy johohkin lasikylään, mikä sen nimi nyt olikaan...En muista enää mitään ja Meri vei Huovit mennessään. Montgomeryt jätti sentään minulle;-)
Leena, Huovilla on tosiaan pitkä ja hieno tuotanto (tämä kirja on viime vuoden satoa). Yksi suosikeistani on lorukirja Vauvan vaaka. Jättityttö ja Pirhonen jäi mieleeni Finlandia Junior -ehdokkaana ja tarttui siksi(kin) kirjastosta matkaan.
VastaaPoistaHei Maria, minunkin on pitänyt tätä kirjastosta katsoa! Muistan, kun kirja oli Finland Junior-ehdokkaana ja ihmettelin samalla, miten vaikeaa sitten valita voittaja, kun on lasten- ja nuortenkirjoja samassa kategoriassa ehdokkaina.
VastaaPoistaKäyppä kurkkaamassa blogiani!
Sara, on kyllä varmasti vaikeaa valita niin erilaisista kirjoista - jos vertaa "aikuisten" Finlandiaan, niin siinähän on ehdokkaina vain romaaneja, ei esim. runoja tai novellikokoelmia, ja lasten kuvakirjaa ja nuortenkirjaa on vielä vaikeampi verrata keskenään.
VastaaPoistaOlipa kiva yllätys :).
Hei! Minua kiinnostaa tässä myös Kristiina Louhen kuvitus: lapset ovat pitäneet tosi paljon hänen Tomppa- ja Aino-kirjoistaan. Kuvitustyyli näyttää ainakin jossain määrin samanlaiselta ja on varmastikin aika merkittävä tarinan kannalta.
VastaaPoistaKirjanainen, kyllähän Louhen kädenjälki on aina tunnistettavissa - verrattuna Aino- ja Tomppa-kirjoihin tämän kirjan kuvitus on hehkuvamman värinen ja tietysti enemmän "satumainen", ja tosiaan toimii Huovin tekstin kanssa hyvin (Huovin ja Louhen yhteisiä kirjoja on paljon muitakin, mm. aiemmassa kommentissani mainitsemani Vauvan vaaka).
Poista