tiistai 27. maaliskuuta 2012

Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki


Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki
Gummerus 2012. 289 sivua.

Helsingin kadut, puistot ja vanhat talot voisivat kertoa monia kirjallisia tarinoita, mutta koska mukulakivet vaikenevat, on Eino Leinon (ei sukua runoilijalle!) koonnut teokseensa Kirjailijoiden Helsinki lukuisia anekdootteja, tunnelmapaloja ja historiallisia tapahtumia, jotka yhdistävät pääkaupunkiamme ja lukuisia siellä eläneitä, työskennelleitä ja ihmissuhteiden karikoissa pyörineitä kirjailijoita.

Kirja rakentuu ennemminkin temaattisesti ja kaupunginosien mukaan kuin kronologisesti, mutta jonkinlainen ajallinen jatkumokin piirtyy näkyviin. Ensimmäisessä luvussa "Kuninkaan Turusta keisarin Helsinkiin, Kruununhakaan" käydään lyhyesti läpi kaupungin historiaa 1550-luvulta alkaen, jolloin Kustaa Vaasa perusti kaupungin  Tallinnan kilpailijaksi. Pääkaupunki Helsingistä tuli vuonna 1812, ja Leinon kirja ilmestyykin sopivasti pääkaupungin 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kirjailijoiden Helsingin kaduilla käyskentelevät kirjailijat Elias Lönrötista ja Aleksis Kivestä Anja Snellmanniin ja Hannu Mäkelään.

Itseäni eniten kiinnostavia miljöitä, ajanjaksoja ja seurapiireja kuvaavat luvut "Intohimojen ja draamojen Töölönlahti"sekä "Myrskyisiä suhteita Töölössä". Ensin mainitussa kerrotaan muun muassa Maila Talvion kirjallisesta salongista, joka toimi Linnunlaulun huvila-aluella kahdessakin eri osoitteessa (joista toinen tunnetaan nykyään kirjailijatalo Villa Kivenä). Talvion ystäviin ja kirjailijakollegoihin kuuluivat muun muassa Ilmari Kianto ja runoilija Eino Leino, jonka kanssa välit tosin sittemmin viilenivät.

Töölön "myrskyisät suhteet" puolestaan viittaavat esimerkiksi Maria Jotunin ja Viljo Tarkiaisen avioliittoon, jota Jotuni on oletettavasti kuvannut myös postuumissa romaanissaan Huojuva talo. Draamaa Töölöön toi myös Tulenkantajien taiteilijaryhmä (mm. Olavi Paavolainen, Katri Vala, Elina Vaara ja Lauri Viljanen), samoissa piireissä liikkunut Mika Waltari sekä nuorten suhteisiin julmasti sekaantunut, rikostaustainen mutta charmikas Minna Craucher, jonka kirjallinen muotokuva on tuttu Waltarin varhaisteoksesta Suuri illusioni.

Myös Kallion kaupunginosasta, jossa varttuivat muun muassa Paavo Haavikko, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman, riittää kirjallisia tarinoita. Otavalla kustannustoimittajana työskennellyt Mäkelä huomasi jotakin tuttua Alpo Ruuthin Kämppä-romaanin käsikirjoituksessa ja tajusi, että he olivat Ruuthin kanssa olleet lapsina eri puolilla Kallion kaduilla käydyissä tappeluissa.

Oli mielenkiintoista lukea Leinon kirjaa melko pian Panu Rajalan Naisten mies ja aatteiden - Juhani Ahon elämäntaide -teoksen jälkeen (jonka Leino myös mainitsee lähteessään), sillä Juhani Ahon Helsinki-vaiheet ja monet henkilösuhteet olivat tuoreessa muistissa. Myös viime syksynä lukemani Leena Laulajaisen nuortenromaani Maria ja taikalyhty palasi mieleen, kun luin Maria Jotunista kertovia jaksoja.

Eino Leinon kirjoitustyyli on mukavan tarinoiva ja sympaattinen. Kirja on esipuheen mukaan syntynyt "rakkaudesta Helsinkiin", kirjoittajan synnyin- ja asuinkaupunkiin, ja se on helppo uskoa. Yksi teoksen ansioista on sen runsaudessa - kirjailijakaartin, kaupunginosien ja aikakausien kirjossa - mutta toisaalta kokonaisuus hajoaa toisinaan taustoituksiin, jossa liikutaan kaukana pääkaupungin ulkopuolella. Kirjan kuvituksena on Signe Branderin valokuvia, joissa elää kadonnut Helsinki puutaloineen ja pihakaivoineen.

Teoksen lopussa on lähdeluettelo, paikkahakemisto sekä karttoja. Jäin kaipaamaan vielä henkilöhakemistoa; olisi ollut kiva sen kautta kurkistaa, onko vaikkapa jostakin omasta suosikkikirjailijasta mainintaa kirjassa tai etsiä kaikki Mika Waltaria (joka vilahtelee useammassakin luvussa) käsittelevät sivut.

28 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa vähän sellaiselta kirjalta, että se on saatava omaan hyllyyn.

    Aika outoa tuo henkilöhakemiston puuttuminen.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja pääset siellä ulkomailla fiilistelemään suomalaisten miljöiden ja kirjailijoiden parissa! :)

      Poista
  3. Minäkin haluaisin tämän itselleni, olisi kivaa lähteä tämän kanssa seikkailemaan kirjailijoiden jalanjäljissä. Kiitos esittelystä, Maria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin sanoa sinulle samaa kuin Jaanalle, että sen perusteella mitä tiedän mielenkiinnon kohteistasi, tämä on ihan sinun kirjasi :).

      Poista
  4. Minuakin tämä kirja kiinnostaa kovasti. Vaikutuin kirjasta jo Gummeruksen kirjojen kevätesittelyssä ja nyt sinä kirjoitit siitä näin kiehtovasti.

    Ja voi että, miten ihailen lukunopeuttasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisit tästä varmasti!

      Ihan hullua, että sinä (ja Hanna ja Susa tuossa alempana) ihailette lukunopeuttani, minähän olen vasta pääsemässä teidän vauhtiinne :D. Olen odottanut näitä maaliskuun uutuuksia kovasti ja sitten ne tietysti tulivat yhtenä ryppäänä, mutta mukana on paljon lyhyitä kirjoja, esim. Adalmiinan helmi ja Kansalliskirja.

      Poista
  5. Minua kiinnostaa tämä kirja myös, mutta uskon, että se olisi sellainen teos, jonka lukisin pikkuhiljaa. Tarina ja kirjailija kerrallaan.

    Olet kyllä nyt Maria lukenut huiman määrän ihan juuri ilmestyneitä kirjoja, tosi nopea lukutahti, samaa ihailen kuin Katja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä teos sopii kyllä parhaiten vähän rauhallisempaan lukutahtiin ja siihen, että palailee tarinoihin ja tunnelmiin. Kirjailija kerrallaan -metodilla tätä ei kuitenkaan voi lukea, sillä monet kirjailijat vilahtelevat useassa eri luvussa ja kohtauksessa, eikä tuota kirjailijahakemistoakaan tosiaan ole.

      Poista
  6. Tämän kirjan minäkin haluan hyllyyni ja ihanaa kun esittelet näitä uutuuksia! :)

    VastaaPoista
  7. Vau, minäkin ihailen miten nopeasti ehdit lukea nämä uutuudet! Juuri eilen ajattelin tuskastuneena, että voi kun saisin joskus lukea edes yhden päivän ns. putkeen, mutta ei anna arki myöten ;)

    Tämä kirja vaikuttaa kyllä kiehtovalta, täytyy katsella josko sattuisi kirjastossa kohdalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt saanut luettua ja blogattua itselleni aivan uskomattomaan tahtiin, mutta enpä sitten ole ehtinyt tehdä blogille fb-sivuja tai mitään muutakaan viilailuja - näihin kommentteihin vastaaminenkin jäi myöhempään, kun eilen piti ahmaista vielä yksi uutuus...

      Tuo kokonainen päivä lukemiselle olisi kyllä ihanaa, pitäisi vain lähettää mies ja lapset jonnekin sitä varten :).

      Poista
  8. Tämä kiinnitti katseeni kirjakaupassa eilen, ja nyt kiinnostuin siitä lisää. Luin Minna Craucherista kirjoitetun elämäkertakirjan alkuvuodesta ja innostuin etenkin Tulenkantajista taas ihan uudella innolla. Pistän tämän korvan taakse, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoititko siitä Craucher-kirjasta blogiisi? Jos kirjoitit, postaus on tainnut mennä minulta ohi, mutta olisi kiinnostava lukea!

      Poista
    2. En jaksanut kirjoittaa siitä, kirja oli kirjallisilta ansioiltaan aika kökkö, mutta aiheeltaan erittäin mielenkiintoinen. Kyseessä on siis Kari Selénin "Madame - Minna Craucherin levoton elämä". Nopealukuinen tosin. ;)

      Poista
  9. Kerrassaan ihanan kuuloinen teos. Harmittaa niin kamalasti, kun on sen verran vaikeaa saada Suomi-kirjallisuutta tänne. Ei aina viitsisi olla 'tilaamassa' kirjoja kavereilta ja sukulaisilta - ja ne postimaksut... Joululahjavinkiksi aion kyllä tämän antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kurkkaamassa blogiasi, ja sinne missä asut, ei varmastikaan ole halpaa lähetellä paketteja! Toivottavasti saat kirjan kuitenkin viimeistään joululahjaksi :).

      Poista
  10. Oih ja voih, kyllä kiinnostaa!

    Tuli muuten mieleen, että päästäänkö tässä Kalliota kauemmaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä aikalailla kantakaupungissä pyörittiin, aikarajauskin on suurinpiirtein 1970-luvulle, jolloin lähiöitä toki jo oli, mutta ei niin kaukana kuin nykyään. Viimeinen luku "Kaupungin laidoilla", vie niinkin kauas keskustassa kuin Huopalahteen ja Oulunkylään :). Itse kun en ole ikinä Helsingin keskustassa/kantakaupungissa asunut, tuttuuden kokemusta tuli lähinnä lukioaikaiseen kouluuni liittyvät maininnat.

      Poista
    2. No sentää Oulunkylään, jonka alan tuntea omiksi seudukseini! Punavuoreen eksyn aina... eli ei ihan mun nurkkia keskustassa.

      Poista
    3. Ehkä ymmärsin väärin, että Snellman olisi jotenkin mukana tässä. Mutta joo, pitää tutustua itse kirjaan =) Nousee liikaa kysymyksiä..

      Poista
    4. Mari A., koetin vastata jo eilen mutta Bloggerissa oli joku bugi ja kommentti hävisi toistuvasti taivaan tuuliin (tietenkin kommentoin puhelimella enkä saanut kommenttia edes kopsattua talteen). Mutta uusintana:

      Ymmärsit ihan oikein, kyllä Anja Snellman on mukana tässä kirjassa. Mainintani aikarajauksesta on vähän epämääräinen; kyllä tässä mainitaan vuosilukuja (esim. kirjojen julkaisuvuosia, henkilöiden kuolinvuosia tai "espooseenmuuttovuosia" aina 2000-luvulle asti, mutta suurin osa kirjan varsinaisista "tarinoista" sijoittuu varhaisempiin vuosikymmeniin. Leino itse määrittelee aikarajauksen jotenkin näin: "Kirjani henkilöistä nuorimmat ovat syntyneet 1950-luvulla".

      Poista
  11. Minäkin olen tosi kiinnostunut tästä kirjasta! Helsingin historia kiinnostaa kovasti, ja olen ihastuksissani jos kirjassa on vielä vanhoja valokuvia. <3 Kuulostaa hienolta teokselta, joka kannattaisi hankkia ihan omaankin hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan sellainen kirja, johon on kiva palata uudelleen ja uudelleen, ja todellinen tarinoiden runsaudensarvi. Kuvat (joita on sekä Branderin että muiden, ovat tosiaan viehättäviä, joskin aika pieniä. Varmasti tykkäisit! :)

      Poista
  12. Cygnaeuksen kohdalla krjassa on selvä virhe, kun siinä sanotaan että "ikänsä poikamiehenä säilynyt".
    Googlen mukaan Cygnaeus toimi Viipurissa 1837–1839 kirkkoherran apulaisena, mutta syyllistyi melko pian tuolloin paheksuttuun avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Sitten Vuonna 1854 hän meni naimisiin helsinkiläisen pankkivirkailijan tyttären Anna Diederichsin (1817–1912) kanssa.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi, minulla ei ole Leinon teosta tässä käsillä, mutta Wikipedian mukaan kirjallisuuskriitikko ja kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus ei koskaan mennyt naimisiin:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrik_Cygnaeus

    VastaaPoista