Caj Westerberg: Yönmusta, sileä. Runoja
Otava 2011. 71 sivua.
Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni kirjoitti muutama päivä sitten runojen mieltymyksestään yksinkertaiseen, helposti lähestyttävään runouteen. Yhtenä esimerkkinä Jenni mainitsi Caj Westerbergin tänä vuonna ilmestyneen kokoelman Yönmusta, sileä. Kirja on julkaistu osana kaunisasuista Otavan Runoja tunteville -sarjaa, josta olen löytänyt monia suosikkejani.
Kun lähikirjastoni virkailija oli vielä nostanut Yönmustan, sileän runotärppipöydälle, kohtasin kirjan aivan pian sen jälkeen, kun olin siitä kiinnostunut. Tässä teille muutamia runomaistiaisia kokoelman aloittavasta Talvi-osiosta:
Laineet kuiskivat,
lumi murtuu, sortuu hiekkaan.
Karheana kaikuu
variksen viesti.
***
Isoina hiutaleina leijuu lunta.
Etäältä kantautuvissa aalloissa jäänmurska rahisee,
yltyen hivelee rannan hiekkaa,
heltyen
***
Jään harmaat vyöhykkeet
ja harmaa vesi. Kaislojen okra.
Kun pilvet hälvenevät,
telkät uivat kultaisessa virrassa.
***
Lunta valkoisemman sumun läpi
kuultaa lumi.
Kokoelman kaksi muuta osiota on nekin nimetty vuodenaikojen mukaan: Kevätkunnostus ja Kesä. Westerbergin runot eivät kaipaa analyysia tai tulkintaa, ne vain ovat kuin kuvat. Runojen välittämät tunnelmat ovat hiljaisia, mutta vahvoja. Edellä siteeraamani runot ovat lyhyitä, mutta kokoelmassa on myös pidempiä runoja ja toisenlaisia sävyjä.
Syreeni kukkii, ja omena.
Mielessäni risteilee
kymmenentuhatta ajatusta.
Jospa niistä yksikin
saavuttaisi sinut.
Arvioita: Parnasso, Helsingin sanomat
Minä luen runoja paljon, mutta tykkään, jos runossa on hiukan haastetta tyyliin Mirkka Rekola, jota on pidetty 'vaikeana' tai Wistawa Szymborska etc.
VastaaPoistaLopetin aikanaan Parnasson tilaamisen taas sen takia, kun siellä oli niin 'ufoja' ja 'ultramoderneja' runoja, joista en saanut mitään.
Leena, minusta molempi parempi, siis sekä yksinkertaista että haastavampaa, mutta todella vaikeista ja erikoisista runoista en ole jaksanut innostua. Yksinkertaisistakin runoista voi löytää vaikka mitä, mutta arvostan sitä, että runo antaa jotain jo ensi lukemalla, ilman pähkäilyä.
VastaaPoistaOlen harkinnut Parnasson tilaamista, ennen muuta kritiikkien, kirjailijahaastattelujen ja kirjallisuuskeskustelujen vuoksi - tai sitten voisin pyytää, että lehti tilattaisiin meidän kirjastoon...
Nopea kommentti: hienoa, että löysit tämän kauniin teoksen ja pidit siitä! Minäkin olen tuolla molempiparempilinjalla, en kaipaa ihan lastenloruja mutta en kokeellisen kummallistakaan.
VastaaPoistaPalaan ehkä kommentoimaan paremmalla ajalla, nyt menen migreenipäätäni, joka on niin kipeä, ettei siihen uppoa edes yksinkertaisin käyttöruno. ;)
Jenni, kokeellinen oli juuri se sana, jota yritin tuossa kommentissani muistaa, kiitos ;). Toivottavasti migreeni hellittää pian!
VastaaPoistaNäistä tulee mieleen japanilaiset haiku- tai tankarunot, tai sitten tämä suomalainen luontohaikuilija, mikä hänen nimensä nyt olikaan - Risto Rasa.
VastaaPoistaJos haluat lukea ajatuksiani runoudesta, niin tässä linkki vanhaan postaukseeni Saima Harmajasta.
Aino, niin minullekin! Joku tuossa rytmissä ja kuvallisuudessa tuo haikut ja tankat mieleen.
VastaaPoistaKiitos linkistä!