 |
| "Ensimmäisinä kesinä olivat koiranputket peittäneet joka paikan; he olivat kulkeneet valkoisen kuohun keskellä, oli ollut vieraita, pienet lapset hukkuneet näkymättömiin, itketty ja naurettu. |
Tullessaan tähän ihmisten hylkäämään, jumalan selän takana olevaan paikkaan hän oli päättänyt elää sovussa luonnon kanssa, sovussa hyönteisten, hiirien, myyrien, kärpästen, jopa liankin kanssa. Tänä kesänä ei edes heinää niitettäisi pihasta. Se saisi kasvaa vapaasti ja aivan niin rehevästi kuin haluaisi. Niin kauan kuin tällä kirotulla saastaan ja jätteisiin hukkuvalla maapallolla ruohonkorsi vielä nosti päätään, hän ei ainakaan olisi ihminen sitä katkaisemaan.
Näin alkaa niminovelli Eeva Kilven kokoelmasssa Kesä ja keski-ikäinen nainen (1970), jossa keski-ikäinen Id-Mari saapuu kesämökilleen yksin; hän on eronnut ja aikuistuvat tai teini-ikäiset lapset eivät enää halua tulla "ikävystymään landelle". Id-Marilla on vakaa aikomus elää yhteydessä luontoon, lepuuttaa mieltään yksinäisyydessä, mutta joutuukin pohtimaan "näin mieluisako ihminen on ihmiselle?"
Eeva Kilpi on sanonut jossakin haastattelussa tuntevansa huonoa omaatuntoa niiden puiden takia, jotka kaadetaan hänen kirjojensa painamista varten. Vastineeksi hän onkin tuotannossaan puhunut luonnon puolesta. Kesä ja keski-ikäinen nainen on neljäkymmentä vuotta julkaisun jälkeen valitettavan ajankohtainen kritisoidessaan ihmisten välineellistävää suhtautumista luontoon, vaikka Id-Marin kauhistelemia avohakkuita onkin vähennetty.
Eeva Kilven teksti on väkevää kuin puolikypsä kompostimulta; yhteys luontoon ei tarkoita pelkästään kasvun ihmettä ja kukkaloistoa, vaan myös lahoamista, mätänemistä, kiertokulkua jonka jossakin vaiheessa nainen on kasvualusta, toisessa vaiheessa jo hylättyä joutomaata.
Jospa omenapuu, tämä kotikasvi, oli seurallinen niin kuin kotieläimetkin, kuoli ikävään ilman ihmisääniä, emännän askelia aitan polulla, ja isännän kiroilua auran karahtaessa kiviin.
Novelli "Kesä ja keski-ikäinen nainen" oli kokoelman novelleista se, johon minulla oli eniten tarttumapintaa, mutta pidin paljon myös esimerkiksi novellista "Tamara ja minä", jossa koetin päästä kärryille siitä kuka on kertoja ja miten eri aikatasot limittyvät, samalla pohtien, onko novellin Tamara sama henkilö kuin joitakin vuosia sitten lukemani Kilven romaanin Tamara (1972) nimihenkilö.
Muutama päivä sitten kirjoitin aikomuksestani lukea enemmän novelleja; Kesä ja keski-ikäinen nainen on ensimmäinen lukemani kokoelma runsaasta "novellisaaliistani", jonka kannoin kotiin kirjastosta. Kilven rouhean kerronnan jälkeen kaipaan jotain makeankirpeää, joten seuraavaksi on odotettavissa postaus Carol Shieldsin kattavasta novellikokoelmasta Tavallisia ihmeitä.
Luin Kilpeä viime kesänä. Muistan, että jäi jotenkin kaksitahoinen olo, toisaalta vaikutuin luontokuvauksesta ja ajattelusta muutenkin, mutta kielessä ja asioiden esittämisen tavassa oli jotain joka tökki vähän vastaan.
VastaaPoistaOlen lukenut Kilven runoja vain vähän, mutta voisin kuvitella pitäväni niiden tiivistetystä muodosta enemmän.
Minä taas pidän kyllä Kilven kielestä, kuten runsaista lainauksista tässäkin postauksessa voi päätellä, mutta Kilven henkilöhahmot jäävät minulle jotenkin etäisiksi (en tosin Kilven proosaa ihan hirveästi ole lukenutkaan, mutta tämän ja Tamaran ainakin). Tässäkin kokoelmassa oli novelli, jonka henkilöhahmojen käytös ja puhetapa tuntuivat minusta todella etäisiltä, enkä usko sen johtuvan siitä, että kirjoitusajankohdasta on kauan, luenhan muutenkin paljon vanhempaa kirjallisuutta.
VastaaPoistaIhana, että Eeva Kilpi on nyt blogeissa ollut enemmän esillä. Tämä oli hyvä vinkki luonto-teemansa takia minulle. Luettavaksi menee. Kiitos!
VastaaPoistaKilpi "istuu"minulle parhaiten juuri kesällä ja luen häntä juuri silloin(itseasiassa huomaan etten talvella ollenkaan!).Kiitos olit kirjoittanut kauniisti esittelyn
VastaaPoistaKiva, Hanna :) Googletin ja huomasin, että sinä ja Jennikin olette kirjoittaneet Eeva Kilvestä tänä vuonna, käyn lukemassa!
VastaaPoistaKiitos Maria - Eeva Kilpi sopii kyllä hyvin kesään, ehkä juuri luontokuvausten vuoksi?
Ajattelin tehdä graduni Eeva Kilvestä, joten tulen kesän jälkeen lukemaan kaikki hänen teoksensa. :)
VastaaPoistaHienoa, Hanna! Olisi kiva, jos kertoisit blogissasi lisää esim. gradusi näkökulmasta ym., sitten kun se on ajankohtaista :).
VastaaPoistaEeva Kilvellä on eräitä muistiin jääneitä runoja, vaikka minun runomakuni onkin hiukan eri. MUTTA: Eeva Kilven Tamara oli aikanaan varsin rohkea romaani. En ole vieläkään laittanut sitä kiertoon. Luen uudestaan.
VastaaPoistaLeena, Tamara on hieno romaani, ja voin uskoa, että se on herättänyt keskustelua. Novellissa "Tamara ja minä" on samaa tematiikkaa, joten voisin hyvinkin uskoa, että kirjailija on jatkanut saman Tamaran tarinaa romaanissaan.
VastaaPoista