Martin Widmark: Koulun arvoitus

Martin Widmark: Koulun arvoitus
Kuvittanut Helena Willis.
LasseMaijan etsivätoimisto -sarja.
Skolmysteriet, suom. Outi Menna.
Tammi 2010, 86 sivua.

Ruotsalaisen Martin Widmarkin alakouluikäisille suunnatut LasseMaija-dekkarit ovat kirjailijan kotimaassa tavattoman suosittuja, ja kyllä näitä Suomessakin luetaan – tämä kuvassa näkyvä opus piti kiireimmän kaupalla lukea ja palauttaa kirjastoon, kun siitä oli yhtäkkiä tehty seitsemän varausta, kenties lukudiplomin tai kirjavinkkarin innoittamana. Olen ostellut LasseMaijoja lahjoiksi kahdella kielellä, ja ihan senkin takia halunnut tutustua kirjoihin itsekin. Pari kuukautta sitten luin lapsilleni ääneen Syntymäpäivän arvoituksen, ja kirjastolainana hyllyssä odottaa joko esikoisen omaa tai perheen yhteistä lukuhetkeä vielä kirjastolaina Timanttien arvoitus sekä ateriakylkiäisenä saatu Kirjaston arvoitus.

Syntymäpäivän arvoitus oli minulle pieni pettymys stereotyyppisen loppuratkaisun vuoksi (kun syyllinen oli se heti ensinäkemältä epämiellyttävimmän oloinen henkilö!), mutta Koulun arvoituksessa ei onneksi ole samaa ongelmaa; todennäköisiä epäiltyjä on useampia eikä ratkaisu ollut niin ilmeinen tai asenteellinen. Tässä kirjassa on LasseMaija-sarjalle (alunperin) tyypillinen mustavalkokuvitus, joka kieltämättä on aika valju verrattuna Syntymäpäivän arvoituksen värikuviin, mutta sopii tällaiseen kirjaan ihan hyvin. Varsinaista jännitystä Koulun arvoituksessa on ehkä vähän vähemmän kuin Syntymäpäivän arvoituksessa, Lasse ja Maija eivät siis joudu kahdestaan mihinkään kovin kiperään tilanteeseen, mutta mysteeria selvitettiin kunnon salapoliisiperinteiden mukaisesti sormenjälkinäytteiden ja loogisen päättelyn avulla.

Oman etsivätoimistonsa perustaneiden ystävysten ja luokkatoverusten Maijan ja Lassen salapoliisivaistot heräävät, kun Vallilan kaupungissa liikkuu väärennettyä rahaa ja samaan aikaan koulun rehtori suivaantuu kopiokoneella otetuista 2000 ylimääräisestä kopiosta. Lapset pähkäilevät, onko maailmanympärysmatkalle haikaileva liikunnanopettaja kenties sortunut väärentämään rahaa, vai voisiko syyllinen olla koulun talonmies tai kenties jopa tulevaa pientä eläkettään surkutteleva oma Kaisa-opettaja?

Kahdeksanvuotias kehuu LasseMaija-kirjoja jännittäviksi, niistä ei kuulemma heti arvaa ratkaisua kuten hieman nuorempien makuun olevasta Touhulan arvoituksia -tv-sarjasta, jota Siina äskettäin suomi blogissaan hyvin perusteluin. LasseMaijat ovat hyvää lasten käyttökirjallisuutta, viihdyttävää luettavaa mutta eivät ehkä klassikkoainesta edes omassa genressään. Jos Enid Blytonin SOS- ja Viisikko-kirjat tuntuvat vielä liian jänniltä tai pitkiltä, ovat Widmarkin kirjat hyvä ensikosketus lastendekkareihin.

Martin Widmark & Helena Willis: Syntymäpäivän arvoitus (Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarja)

Martin Widmark (teksti) ja Helena Willis (kuvat): Syntymäpäivän arvotus
LasseMajas detektivbyrå: Födelsedagsmysteriet, suom. Outi Menna.
Tammi 2013, 89 sivua.

Kyselin vuosi sitten kirjabloggaajakollegoilta kirjallisia joululahjavinkkejä tuolloin seitsenvuotiaalle kummipojalle, joka osaa lukea sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjava kukko -blogin Velma ehdotti Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjaa, jonka alunperin Ruotsissa ilmestyneitä kirjoja on käännetty nopeaan tahtiin suomeksi. Olenkin sittemmin ostanut kummipojalleni Lasse-Maija –kirjoja sekä suomeksi että ruotsiksi, ja lainannut niitä kirjastosta meille kotiin, missä ne ovat päätyneet iltasatulukemistoon. Itse en ollut näitä kirjoja aiemmin lukenut, mutta bongattuani hiljattain kirjaston hyllystä sarjan uusimman kirjan, Syntymäpäivän arvoitus, päätin lukea kirjan itse lapsille ääneen. Pienimmätkin pyörivät yleensä ympärillä kun luen, vaikka kirja olisi vähän isommille suunnattu, ja arvelin, että sarjaan uutuutena tullut värikuvitus voisi kiinnostaa nuorempiakin lapsia.

Luimme kirjan lähes yhdeltä istumalta perjantai-iltapäivän iloksi (vähän samaan tapaan, kun koululaiset varmaan näitä kirjoja itsekseenkin lukevat eli ahmimalla). Lasse-Maija –kirjathan ovat lastendekkareita, ja ainakin tämä Syntymäpäivän arvoitus oli varsin klassinen suljetun huoneen mysteeri. Tällä kertaa kouluikäiset harrastelijasalapoliisit Lasse ja Maija selvittävät (poliisimestarin avustuksella) syntymäpäiväjuhlilla varastetun timanttikaulakorun kohtaloa. Hassua kyllä, en arvannut syyllistä (korun kätköpaikan kylläkin), ja olin itse asiassa vähän hämmästynyt tarinan mustavalkoisuudesta ja asenteellisuudesta, sillä syyllinen oli SPOILERVAROITUS juuri se epämiellyttävän oloinen ja alusta asti kärttyinen henkilö, ei suinkaan se Lucia-kiharainen täydellinen kakkumaakari SPOILER PÄÄTTYY. Hmm, minun täytyy lukea vielä ainakin pari sarjan kirjaa jotta osaisin sanoa, onko tämä Lasse-Maija –kirjoille tyypillinen maailmankuva.

Helena Willisin kuvitus toimii hyvin ja pääsee tosiaan oikeuksiinsa väreissä. Hahmojen lievä karikatyyrimaisuus ja rosoisuus varmasti vetoaa lapsilukijoihin ja erityisesti poikiin, jotka saattaisivat antaa pakit "liian kauniille" kuvitukselle.