Gunnel Beckmanin Nuori neiti Tova (Otavan nuortenkirjat 1965, Unga fröken Tova 1961 suom. Kyllikki Hämäläinen, 136 s.)
Koko kuisti oli täynnä märkiä vaatekappaleita ja likaisia saappaita. Takan yläpuolelle oli ripustettu rivi kosteita sukkia kuivumaan ja kaikilla tuoleilla on kastuneita kylpyvaippoja ja sadetakkeja. Siivoaminen olisi toivotonta. Lattiat ja räsymatot ovat täynnä havunneulasia ja hiekkaa ja multaa, joka tarttuu jalkapohjiin ja siirtyy vuoteisiin kun ryömitään tahmeankosteiden lakanoiden väliin. Kaikilla pöydillä ja tuoleilla on kirjoja ja lehtiä ja käsitöitä ja pelikortteja ja papereita jotka on piirretty täyteen kauniita naisia ja panssarilaivoja, jotka ampuvat pam, pam...
- Ai, huuta äiti äkkiä ja tarttuu niskaansa.
- Mitä nyt, Svante kysyy pelästyneenä.
- Taivaan vallat, nyt katto vuotaa jo tästä sohvan yläpuoleltakin, äiti voihkii ja ryntää keittiöön hakemaan uutta pesuvatia. Ruokakomeron edessä kilahtelee jo heleästi plim, plim, ku pisarat läiskähtelevät peltivadin pohjalle.
Gunnel Beckmanin nuortenromaani Nuori neiti Tova on juuri niin elämänmakuinen ja konstailematon perhekuvaus kuin yllä oleva lainaus antaa ymmärtää. Wiseliuksen viisilapsinen perhe (josta kaksi vanhinta on tosin jo omilla siivillään, mutta lasten ystävät tuovat lisäeloa kotona olevien Tovan, Svanten ja Susannan sisarusparveen) viettää kesää mökillään saaressa. Kirja alkaa tilanteesta, kun perhe odottaa töiden takia mantereella kauemmin viipynyttä isää mökille, jossa he ovat viettäneet viimeiset neljä päivää neljän seinän sisällä jatkuvan sateen takia. Katto vuotaa, ruoat homehtuvat ja polttopuut kastuvat ja kaiken lisäksi perheen äiti pelkää pimeästä kantautuvia ääniä ja valvoo siksi liian myöhään noustakseen ajoissa keittämään aamukahvia. Äidin ja lasten mieliala laskee, kun he saavat viestin isän saapumisen viivästymisestä vuorokaudella (lohdutukseksi luetaan Anna ystävämme loppuun), mutta pian on uusi, aurinkoinen aamu, isä tulee iltalaivalla tuliaisineen ja perhe pääsee nauttimaan yhteisestä lomasta. Svanten umpisuoli ja muutama muu vastoinkäyminen tai kommellus vähän sotkee lomanviettoa, mutta kaiken kaikkiaan Beckmanin romaani on aurinkoinen kesäkirja.
Nuori neiti Tova on äitini lapsuuden kirjoja, itse luin sen ensi kertaa luultavasti noin yhdeksän-kymmenvuotiaana. Pidin kirjasta kovasti; mieleeni jäi neljätoistavuotiaan Tovan kasvamisen kuvaus ja se, että Tova astuu askeleen eteenpäin kirjailijanhaaveissaan julkaisemalla ilmapallon seikkailuista kertovan sadun aikakauslehdessä. En muista luinko kirjaa lapsena uudestaan, luultavasti ainakin jonkin kerran. Edellisestä lukukerrasta on joka tapauksessa kulunut useampi vuosikymmen. Kirjan viehätys oli yhä tallella, ja erityisesti nautin (episodimaisen) juonen jouhevasta kulusta; en pitkästynyt hetkeksikään. Nuori neiti Tova on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kun kissa oli poissa - en ole lukenut kirjaa, mutta lukisin kyllä mielelläni. Wiseliuksen perhe on sympaattinen, mutta ei kuitenkaan liian imelä tai ahtaisiin rooleihin kirjoitettu; perheen äiti ei ole täydellinen emäntä ja Tova on kirjallista taipumuksistaan ja haaveilustaan huolimatta tomera ja toimelias nuori nainen, joka muistuttaa hieman Alcottin Pikku naisten Jo'ta.
Ruotsalainen Gunnel Beckman (1910-2003) oli muun muassa Nils Holgersson -tunnustuksella palkittu kirjailija, joka kirjoitti erityisesti nuorille. Beckmanilta on suomennettu useita teoksia, muun muassa leukemiaa sairastavasta 19-vuotiaasta Annikasta kertova nuortenromaani Juhlaan pääsy.
Osallistun tällä kirjalla Susan Nostalgian jäljillä -haasteeseen.
