torstai 4. syyskuuta 2014

Rudyard Kipling: Alkutarinoita



Rudyard Kipling: Alkutarinoita
Just So Stories, suom. Jaakko Anhava.
Tekijän kuvittama.
Art House 2013, 213 sivua.

Olipa kerran hyvin varhaisina aikoina neoliittinen eli kivikautinen mies. Hän ei ollut suomalainen eikä ruotsalainen eikä dravidalainenkaan, mikä hän hyvinkin olisi saattanut olla, pieni ystävä, mutta älä välitä, minkä vuoksi. Hän oli alkukantainen ja asui luolassa niin kuin luolassa asutaan, eikä hänellä ollut juuri lainkaan vaatteita, eikä hän osannut lukea eikä kirjoittaa, eikä halunnutkaan, ja milloin hänellä ei ollut nälkä, hän oli oikein onnellinen.

Nimensä mukaisesti Alkutarinat kertovat ajasta, jolloin "maailma oli uusi ja nuori". Kokoelman lukemalla selviää muun muassa, "Miten kameli sai kyttyränsä" (joka on oikeastaan kyhtyrä, mutta "me sanomme sitä nykyään kyttyräksi, että emme loukkaisi sen tunteita"), "Miten valas sai nielunsa" (jossa kertoja kehottaa lukijaa, "pientä ystävää" muistamaan tarinan kannalta keskeiset olkaimet) ja "Miten ensimmäinen kirje kirjoittettiin".

Viehätyin alkutarinoiden leikillisyydestä, kekseliäisyydestä  ja monissa tarinoissa varsin itsetietoisesti ja lempeästi jutustelevasta kertojasta. Tarinat on kertojan puhuttelutapojen perusteella kirjoitettu alunperin ensisijaisesti lapsille, ja kuten varmasti jo aikoinaan, niin nykyään näiden kertomusten äärellä viihtyvät kaikenikäiset. Huumorista tuli mieleen nonsense ja Peppi Pitkätossu. Kiplingin piirroksetkin ovat taiokkaita ja hauskoja, ja kuvatekstit kertovat usein omaa sivujuontaan.

Teos on ilmestynyt aiemmin Yrjö Kiviniemen suomentamana nimillä Veikeitä juttuja pienille lapsille (Wsoy 1925) ja Norsulapsi ja muita veikeitä juttuja (Wsoy 1954), mutta Jaakko Anhavan tuore suomennos on ensimmäinen, jossa ilmestyvät runojen ensisuomennokset ja kirjailijan piirtämät kuvat kokonaisuudessaan. Jäin kaipaamaan esipuhetta tai jälkisanaa, jossa olisi vähän avattu kirjan julkaisu- ja suomennoshistoriaa  ja kerrattu Rudyard Kiplingin elämänvaiheita.

Osallistun kirjalla 14 nobelistin teosta -haasteeseen -- onpa hauska saada haasteeseen lastenkirja mukaan!

Myös Kirjojen keskellä on luettu Alkutarinoita.


7 kommenttia:

  1. Kiitos innostavasta esittelystä! Tämän haluan lukea, sillä ihastuin Kiplingin tekstiin kesällä. Lukemani suomennos oli vanha, joten olisi kiva lukea tuoretta suomennosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, aika hauska että Kiplingin vähemmän tunnetut teokset ovat nyt pulpahdelleet esille blogeissa! Vanhoissa suomennoksissa on joskus ihanaa ajan patinaa, mutta uudet käännökset ovat usein luettavampia. Tätä kirjaa olisi hauska verrata aiempaan suomennokseen.

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta kirjalta! En ole koskaan lukenut, vaikka kirja niin vanha onkin. Jo kannen perusteella voin kuvitella kuvituksen olevan kaunista. Lukulistalle siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, nuo vanhemmatkin suomennokset/laitokset tästä kirjasta ovat ilmestyneet niin kauan aikaa sitten, että ei ihme jos ei niihin ole törmännyt. Nobelista ja Viidakkokirjasta huolimatta Kipling taitaa olla aika unohdettu kirjailija.

      Poista
  3. Tämä on tosiaan viehättävä kirja! :) Yllätyin todella paljon tarinoiden kepeydestä ja humoristisuudesta. Kielellä leikittelyt oli käännetty todella hyvin ja tätä olisi voinut hyvin lukea lapsille ääneenkin.

    VastaaPoista