keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Lukeva sydän voi hyvin -ilta Wsoy:lla

Kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson haastattelee Laura Lähteenmäkeä, Katja Kaukosta ja Tommi Kinnusta. 

Minulla oli tällä viikolla ilo osallistua Wsoy:n Lukeva sydän voi hyvin -iltaan, jossa tutustuttiin kustantamon kevätuutuuksiin ystävänpäivää ennakoivissa sydämellisissä ja rakkaus-teemaisissa tunnelmissa. Kuntantajan tervehdyksen jälkeen haastateltiin ensimmäiseksi Jenni Kauppilaa, jonka elämäntaito-opas Rakastan, siis olen kannustaa jokaista aitoon läsnäoloon ja itseensä tutustumiseen, ja illan mittaan kuulimme myös muun muassa Roman Schatzin uudesta kirjasta, joka kertoo, kuinkas muuten, Suomesta. Esitellyistä tietokirjoista minua kiinnostavat erityisesti psykiatri Hannu Lauerman Hyvän kääntöpuoli sekä Pia Maria Montosen on kirjoittamat Brita Kekkosen (1927-2013) muistelmat, Valtakunnan miniä. Molempia kirjailijoita oli ilo kuunnella: Lauerman haastattelusta jäi erityisesti mieleen se, että väkivaltarikokset ovat Suomessa vähentyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja siitä on kiittäminen muun muassa laadukasta terveydenhuoltoa ja sosiaalityötä. Montosen haastattelusta taas muistan, kuinka K. J Fagerholmin tyttären Britan lapsuudenperhettä luonnehdittiin italialaistyyliseksi, paljon yhdessä viihtyväksi perheeksi, kun taas hänen tulevan aviopuolisonsa Tanelin, jonka vanhemmat olivat presidentti Urho Kekkonen ja Sylvi Kekkonen, lapsuudenperheen kulttuuri oli hyvin erilainen: perheenjäsenet viihtyivät omissa oloissaan saman katon alla.

Wsoy:n kaunokirjallinen tuotanto on viime vuosina tuntunut saaneen jonkinlaista uutta virettä, niin paljon kiinnostavia kirjoja on syksyä hiljaisemmassa keväässäkin ilmestymässä. Laura Lähteenmäen uusimman romaanin Ikkunat yöhön olinkin jo lukenut, ja oli kiinnostava kuulla kirjailijan omia ajatuksia kirjasta. Illan teeman mukaisesti tätäkin teosta tarkasteltiin rakkauden näkökulmasta. Ikkunat yöhön kuvaa ennen kaikkea äidin rakkautta ja rakkaudettomuutta sekä sitä, miten suvun rakkaus kannattelee lasta ja vastaavasti suvun rakkaudettomuus jättää pysyviä haavoja. Kysyttäessä tämän romaanin rakkainta henkilöhahmoa Lähteenmäki sanoi laittaneensa omia tunteitaan ja ajatuksiaan erityisesti Elsan, 1950-luvulla nuorena äitinä masennuksesta kärsineeseen hahmoon, mutta tarinan edetessä Elsa oli "alkanut elää omaa elämäänsä" ja muuttunut kirjailijalle etäisemmäksi, kun taas Elsan eksentrinen erakkotytär Asta alkoi tuntua läheisemmältä.

Katja Kaukosen Kohina kertoo osin samankaltaisista teemoista kuin Lähteenmäen Ikkunat yöhön: myös Kaukosen romaanissa lapsi kärsii äidinrakkauden puutteesta ja läheisten välinpitämättömyydestä tai vääristä tavoista auttaa. Pienestä pojasta kasvaa arkkitehti Alvar Malmberg, joka pakenee kriisejään syrjäiselle ja tuuliselle saarelle - mutta ei pääse sielläkään pakoon mielensä kohinaa. Haluan ehdottomasti tutustua Kaukosen kirjoihin, joita on kehuttu erityisesti kielen ja tunnelmien taituruudesta.

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys kiinnostaa niin ikään. Pidän suku- ja perhetarinoista, ja romaanin sijoittuminen Kuusamoon tuo kaltaiselleni etelän ihmiselle oman eksoottisen sävynsä. Rakkausteeman mukaisesti Kinnunen sai ottaa kantaa siihen, miten rakkaus ilmenee Neljäntienristeyksen tarinassa - kuulemma romaanin ihmiset ilmaisevat rakkauttaan ja välittämistään (perimiehiseen tapaan) ennen muuta tekemällä ja rakentamalla.

Kevään käännöskirjatarjontaa edusti iranilaissyntyinen  kirjailijavieras Sarah Delijani, joka hurmasi välittömyydellään ja lämmöllään. Delijanin esikoisromaani Jakarandapuun lapset kertoo fiktiivisesti, mutta kirjailijan suvun tarinoihin ja Iranin lähihistoriaan punoutuen ihmisistä vallankumouksen jaloissa. Vierastan kovin rankoista, tosipohjaisista aiheista kertovia romaaneja ja Jakarandapuun lapset on saanut kaunokirjallisena teoksena varsin laimean vastaanoton ainakin Suomessa, mutta laitoin teoksen uudelleen harkintaan, kunhan olen lukenut erään toisen, niin ikään historiallisiin poikkeusoloihin sijoittuvan rankan romaanin.


 Jakarandapuun lasten lisäksi sain läksiäisiksi Jaakko Hintikan teoksen Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka, jonka olinkin jo lukenut, sekä lasten luukkukirja Kävellen ympäri maailmaa, jonka niin ikään olin jo kirjastosta varannut mutta joka toivotettiin riemulla tervetulleeksi omaan kirjahyllyyn. Kiitokset mukavasta illasta kaikille asianosaisille!

13 kommenttia:

  1. Elämä ON, Maria, suurimmalle osalle ihmisistä rankkaa. Voimme itse elää pumpulissa, pistää pään pensaaseen ja myös työntää tietoisuudestamme muille tapahtuvan pahan, mutta kyllä rankkojen tarinoiden lukeminen tuottaa eräänlaisen katharsiksen. Siinä on kaikkien tragedioiden ydin, muutoinhan maailmankirjallisuus ei pursuaisi juuri rankkoja tarinoita. Saksassa on tällä hetkellä meneillään muisteloiden ym. buumi, eli vasta nyt sodanaikaisia kokemuksia on alettu massiivisesti työstämään sekä kauno- että biografiakirjallisuudessa. Onneksi voimme kuitenkin tässä yhteiskunnassa vapaasti valita millaisia kirjoja luemme. Jakarandapuun lapset saattaisi kiinnostaa minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tiedän, ja olen kyllä kiitollinen siitä, miten rauhallisessa ja turvallisessa maassa saamme elää. Haluan kuitenkin annostella sitä, miten paljon luen näistä aiheista. Uutisia lukiessa tulee jo vastaan kaikenlaista; Intiasta näin jo painajaisiakin kun sieltä on kerrotaan niin hirveitä. Mutta ihan yleissivistyksen vuoksi ajattelin, että voisin lukea, kun en sattuneesta syystä seurannut uutisia Iranin vallankumouksen aikoihin eikä aiheesta paljon tiedä. Pääsyy siihen, että vierastan Delijanin kirjaa on kuitenkin se, että lukemieni arvioiden perusteella se on ilmeisesti rankoista aiheista huolimatta kirjoitettu suht keveällä otteella, ja ko. yhdistelmä ei oikein uppoa.

      Ajettelinkin, että tämä kirja voisi kiinnostaa sinua ja saisit ihan Lähi-idän tuntemuksenkin kautta tästä varmasti paljon irti. Sain kirjan myös postitse ennakkokappaleena, joten saat Jakarandapuun lapset minulta! :)

      Poista
    2. Kiitos Maria, otan kiitollisena vastaan! Ja ymmärrän senkin, että uutisten lukeminen aiheuttaa painajaisia. Henkilökohtaisesti koen kaunokirjallisuuden, vaikka kuvaukset olisivatkin rankkoja, juuri fiktiona ja se ei vaikuta minuun niin pahasti, varsinkin kun kuvataan menneitä aikoja.
      Itse olin jo teinityttö Iranin vallankumouksen aikoihin, muistan tapahtumat hyvin. Sitä ennen oli eletty vallastasyöstyn shaahin vuosituhannen bileet :).

      Poista
  2. Mukava ja antoisa oli ilta, kiitos seurasta. Minua jäivät kiinnostamaan samat kirjat kuin sinua eli Lauerman ja Montosen teokset. Ehkä tuon Delijaninkin luen, kun se nyt hyllyssä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos samoin! Odotan noiden mainittujen tietokirjojen ilmestymistä innolla.

      Poista
  3. Kiva kun jaksat raportoida näitä meille lukijoillekin :)! Vähän niinkuin pääsisi itsekin kärpäsenä kattoon ja juhlien "salaperäisyys" avautuu tavan tallaajallekin ;).

    VastaaPoista
  4. Kiva, kun tulit ja viihdyit, hurmaavien ihmisten ilta! :)

    VastaaPoista
  5. Juuri hain kirjastosta Laura Lähteenmäen uusimman kirjan ja sinä oletkin ehtinyt jo lukea sen. Oli kiva lukea tuolta aiempaa arvostelusi, sillä en muualla ole törmännyt vielä tämän kirjan kritiikkeihin - kiitos siis. Minäkin pidän Lähteenmäkeä erittäin hyvänä ja monipuolisena nuortenkirjailijana ja nyt tartun kyllä suurin odotuksin tähän kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, hienoa että olet saanut Ikkunat yöhön käsiisi ja aiot lukea sen pian! Minusta kirja oli Lähteenmäen paras tähän mennessä, ja odotan innolla millaisen romaanin hän julkaisee seuraavaksi. Mielellään lukisin lisää Niityn väestä, ei välttämättä varsinaista "jatko-osaa", mutta vaikkapa jonkun tässä romaanissa syrjempään jääneen henkilön elämästä...

      Poista
  6. Oli kiva nähdä kaikkia ja kuulla kirjalijoiden kertomana kirjoista. Delijanin kirja alkoi vaikuttaa ihan erilaiselta, kun siitä sai kuulla tarinan kirjailijalta itseltään. Tykkäsin illasta ♥

    VastaaPoista