Haltiakuusen alla

Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen: Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja.
Avain 2013, 272 sivua.

Ahvenanmaan repaleinen ja tuulinen saaristo, luotojen yksinäinen tunnelma, sileät kalliot ja meren nöyryyttämät katajat ovat kirjailija Anni Blomqvistin maisemaa. Kun ajaa kiemurtelevia, punertavalla asvaltilla päällystettyjä teitä pitkin ja keinahtelee tuokion odottelun jälkeen ensin yhdellä ja sitten toisella lossilla Simskälän saareen, tuntee tulleensa Myrskyluodon Maijan maisemiin. Kaksikerroksinen, valkoinen talo, saaristolaiskirjailija Anni Blomqvistin kotitalo, näyttää kallioisella mäennyppylällä kutsuvan kodikkaalta. 

Suomalaisia kirjailijakoteja esittelevä Haltiakuusen alla vie sekä tuttuihin että tuntemattomiin tupiin, monella tavalla: en ole koskaan käynyt esimerkiksi Mika Waltarin kesämökillä, mutta olen lukenut siellä työskentelystä ainakin teoksista Kirjailijan muistelmia sekä Neljä päivänlaskua; en ole ikinä nähnyt Zacharias Topeliuksen kotikartanoa tai sen puiston romanttista huvimajaa, mutta olen varmasti aistinut niiden henkeä Topeliuksen romaaneissa ja saduissa. Olen rakastanut Aino Kallaksen tekstejä ja nyt etärakastuin hänen kauniiseen taloonsa Hiidenmaalla. Nils-Aslak Valkeapään taiteellinen tuotanto ei ole minulle tuttua, mutta nähtyäni kuvat hänen upeasta talostaan Jäämeren rannalla haluan tutustua hänen töihinsä, ennen muuta tuohon mainittuun taloon taideteoksineen.

Haltiakuusen alla herättää lukuhalun ja matkakuumeen: haluan ehdottomasti lukea (lisää) Anni Blomqvistia ja käydä hänen talossaan Ahvenanmaan saaressa, talossa, jonka keittiön pöydän ääressä on katsottu merelle ja kirjoitettu Myrskyluodon Maija. Tuollaiset vähän vaikeapääsyisemmissä paikoissa olevat kirjailijakodit tuntuvatkin kiehtovan kaikista eniten; sellaiset, joissa ei ole käynyt jo koulun luokkaretkellä tai perheen kanssa lauantaireissulla. Olen käynyt ainakin Runebergeilla ja Juhanin ja Vennyn Aholassa sekä Aleksis Kiven synnyin- ja kuolinmökeissä, muutaman muun olen saattanut nähdä ohimennen ulkopuolelta. Olen tietenkin jo kauan halunnut käydä Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Klovharussa, jossa K-blogin Jenni kirjoitti kesällä ihanan postauksen, ja joitakin vuosia sitten ihastuin Hartolaan ja haluaisin päästä sinne uudelleen paremmalla ajalla, sisältäen visiitin Maila Talvion kirjailijakotiin (joka, kuten Haltiakuusesta selviää, ei ollut Talvion asunto mutta jonne hänen helsinkiläiskotinsa irtaimisto on siirretty).

Haltiakuusen alla esittelee luonnollisesti myös monia sellaisia kirjailijakoteja, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi Ilmari Kiannon värikkässti sisustettu koti vei kuvien perusteella sydämeni! Kianto tunnetaan ennen kaikkea kainuulaista köyhälistöä kuvaavista romaaneistaan Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi, mutta tällaisessa miljöössä olisi voinut kuvitella syntyvän kuolematonta lastenkirjallisuutta vähän Astrid Lindgrenin tyyliin:

Ikin tupa, Ilmari Kiannon kesäkoti.

Lauri Viidan lapsuudenkoti Tampereen Pispalassa.

Runoilija Einari Vuorelan kesäkoti Jukojärvellä on säilynyt pitkälti 1930-luvun asussaan yksityiskohtia myöten.

Pidin kovasti lämpimästä ja kuvailevasta tavasta, jolla Haltiakuusen alla on kirjoitettu. Anne Helttunen ja Annemari Saure ovat aistineet paikkojen tunnelmia ja osaavat välittää ne kirjan sivuilla. Monen kirjailijan elämäntarina tulee lähelle ja koskettaa. Kirjailijoiden mukaan nimetyt luvut johdattavat ensin kotipihoille, poluille ja kamareihin ja luonnehtivat kirjailijaa ja tämän elämää muutamilla anekdooteilla. Tämän jälkeen kirjailijakuvaa, taiteilijan asemaa kotiseudullaan tai ympäristön antamia virikkeitä ja vaikutteita syvennetään lyhyemmillä artikkeleilla. Jari Suomisen valokuvat kirjailijamiljöistä ovat upeita. Monet vanhoissa taloissa otetuista sisäkuvista jäävät pakostakin hieman hämäriksi, eivätkä kaikki kuvat pääse täysin oikeuksiinsa mattapintaisilla sivuilla, mutta kokonaisuus on todella kaunis. Isojen miljöö- ja interiöörikuvien asettelua rytmittävät pienemmät kuvat kirjailijakotien arkisista, mutta tärkeistä yksityiskohdista, keinutuoleista, sulkakynistä, pihapuun kukista, kirjoituskoneista ja kahvipannuista.

Haltiakuusen alla on varsinainen aarre kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita kirjailijoista, historiasta, vanhoista taloista ja kulttuurimaisemista. Kirja nostaa esille sen, kuinka materiaalinen ja henkinen, ulkoinen miljöö ja sielunmaisema eivät ole toistensa vastakohtia vaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Anni Blomqvist ei olisi voinut kirjoittaa Myrskyluodon Maijaansa, ellei hän olisi itsekin asunut saaristossa, Minna Canthin salongissa muotoituivat monien teosten, muidenkin kuin Canthin omien, aiheet ja ideat. Monelle kirjailijalle juuri suojainen kesäpaikka on ollut ehdoton edellytys luovalle työlle, monen kirjoissa näkyvät lapsuuden maisemat.

Huvimaja Topeliuksen lapsuudenkodin, Kuddnäsin kartanon puistossa.

Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän mökki Klovharun luodolla.

Aleksis Kiven kirjoituspöytä (uudelleenrakennetussa) Fanjunkarsissa – tämän pöydän ääressä syntyi ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä.

Haltiakuusen alla ovat tunnelmoineet myös Jenni ja Leena Lumi.