maanantai 26. elokuuta 2013

Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi


Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi
Att berätta sig själv, suom. Raija Rintamäki.
Tammi 2013, 219 sivua.

Juuri mikään ei ole kunniakkaampaa kuin herättää antoisia mielleyhtymiä.

Elämä sanoiksi on kirja omaelämäkerrallisesta, muistelevasta kirjoittamisesta. Se ei kuitenkaan ole kirjoitusopas – tai jos on, niin se on sitä hyvin mazzarellamaisella tyylillä: esseemäisesti, assosioivasti, luonnostelevasti ja suuntaa antavasti. Mazzarella ujuttaa tekstiinsä muutamia kirjoittajalle tärkeitä oivalluksia, kuten että ei kannata aloittaa alusta (sillä, hyvänen aika, mikä se alku oikeastaan on, kun mietitään ihmisen elämänkaarta), kannattaa mieluummin näyttää kuin sanoa ja kannattaa jättää kerrontaan aukkoja – juuri aukot tekevät tekstistä täydemmän. Elämäkerturin kannattaa myös muistaa, että vaikka kirjeet ja valokuvat ovat tärkeitä ja inspiroivia lähteitä, niitä kannattaa omassa tekstissä käyttää säästeliäästi.

Elämä sanoiksi houkuttelee lukijaa muistelemaan, etsimään omia "elämänsymboleitaan" ja käännekohtiaan, kuuntelemaan, mitä aiemmilla sukupolvilla on sanottavana. Kirja kannustaa löytämään merkityksiä, kiinnittämään huomiota arkisiin yksityiskohtiin, arvostamaan tunteita ja henkilökohtaista kokemusta. Hieman ironisoiden Mazzarella viittaa suomenruotsalaiseen muistelmaperinteeseen, jossa (yleensä vanhojen herrojen toimesta) käsitellään laveasti lapsuudenperhettä ja työuraa, mutta kuitataan itse perustettu perhe yhdellä tai kahdella lauseella.

Mazzarella käyttää esimerkkejä monista sellaisista omaelämäkerrallisista ja autofiktiivisistä teoksista, joita olen viime aikoina lukenut ja jotka ovat tulleet minulle tärkeiksi: Märta Tikkasen esikoisromaanista Yötäpäivää, joka syntyi kun puoliso Henrik Tikkanen sivuutti Märtan hänelle kirjoittamat kirjeet; Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-teossarjasta; Torgny Lindgrenin puolifiktiivisestä Muistissa-kirjasta. Mazzarella houkuttelee myös tarttumaan sellaisten kirjailijoiden tuotantoon, jotka ovat minulle ennestään tuntemattomia tai joihin olen vasta tutustumassa: Tito Colliander, Benedict Zilliacus (jonka Kertomus kadonneesta saaresta -muistelmaa olen jo aloitellutkin), Henrik Tikkanen ja – itsestäänselvyys silloin kun puhutaan muistamisesta – Proust.

Kirjallisuudentutkijalle ominaisesti Mazzarella ammentaa paljon klassikoista – Dickensistä, Tolstoista, Fredrika Runebergista, mutta hän on kiinni myös nykypäivästä viitaten facebookiin, sähköpostiin ja blogeihin ihmisten muistojen tallentajina: "Viime vuosina minua on suuresti inspiroinut myös blogimuoto ja sen antamat mahdollisuudet yhdistellä suurta ja pientä, koettua ja ajateltua."

Mazzarellan mielestä kirjoihin pitäisi merkitä tekstin tempo samaan tapaan kuin musiikkikappaleisiin ja kehottaa lukemaan omia tekstejään hitaasti, laittamaan välillä kirjan pois ja vaipumaan omiin ajatuksiin. Juuri näin luinkin Elämää sanoiksi, joka ei ollut yhtä vaikuttava lukukokemus kuin Ainoat todelliset asiat, mutta mazzarellamaisen ajatteluttava, ihana ja inspiroiva kirja kuitenkin.


14 kommenttia:

  1. Kiitos Maria, sain minut vakuuttuneeksi siitä, että minun on tartuttava tähän! Mazzarella oli kuun alussa Villa Schildtissä ja olisin mennyt juttelemaan jos lounas ei olisi hujahtanut muiden tuttujen kanssa niin nopeasti.Esitelmän jälkeen ei ollut enää mahdollisuutta.

    VastaaPoista
  2. Mazzarellan kirjoista minäkin pidän:)
    Hyvää uuden viikon alkua, Maria.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, Mazzarellan kirjat ovat kultaa! Kiitos samoin sinulle, ainakin täällä viikko alkoi aurinkoisissa merkeissä!

      Poista
  3. Vastasin vasta nyt kommenttiisi, jonka olit lähettänyt jo elokuun alussa. Anteeksianteeksianteeksi. Vastaukseni viivästyi, koska en ole edes vilkaissut blogiani moneen viikkoon.

    Edellisen kerran kun avasin blogin, huomasin varoituksia viruksista Wordpress-blogeissa. Onko sinulla sattumalta tietoa näistä viruksista? Onko se jo saatu taltutettua? Pelästyin, kun F-secure näytti punaisen varoituksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, tulen kurkkaamaan vastauksesi :) Mutta ei tarvitse ollenkaan pyydellä anteeksi, minäkin unohdan joskus vanhempiin postauksiin tulleet kommentit (huomaan ja luen ne kyllä aina, sillä laitoin sitä varten vanhempiin postauksiin kommenttivalvonnan), ja joskus ikävä kyllä tuoreemmatkin kommentit voivat jäädä lyhyemmäksi tai pidemmäksi hetkeksi ilman vastausta, kun elämä vie mennessään.

      En tiedä tuosta wp-viruksesta mitään. En edes muista, milloin viimeksi olen kommentoinut wp-pohjaiseen blogiin, ehkä pari viikkoa sitten (?), mutta en ole huomannut mitään hälyttävää.

      Poista
  4. Maria, tämäkin Mazzarella kannattaa tosiaan lukea! :)

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut yhden Mazzarellan enkä oikein saanut kirjasta erityisesti mitään positiivista (Illalla pelataan Afrikantähteä). Itse asiassa on ihme jos joskus tartun hänen kirjoihinsa enää. Todennäköisesti luin kirjaa väärin, liian tietohakupohjaisesti, kun sitä olisi pitänyt lukea yhden naisen kokemus/mielipidekirjana. Mutta toisaalta voin ymmärtää, että tuumaileva teksti on samoinajattelijoille varmasti ihan mielekäs kokemus. Ja hyvä on,että on erilaisia kirjoja.
    Muutin Maria muuten kirjablogini nyt Sinisestä erilliseksi. Jännä miten vapauttava kokemus :D. Voin kirjoittaa siellä kuin eri äänellä vaikka samaa tuumailua ja höpöähän se on kummallakin puolella. En tiedä miksi avauduin tästä nyt sinulle (ehkä siksi, että olen kokenut saavani kivoja kommentteja sinulta :) ) mutta jotenkin tekee mieli jakaa tämä kokemus jonkun kanssa :D. Vertaistukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, ihan virkistävää saada Mazzarellasta eriävä mielipide, koska helposti kirjapostauksiin kommentoivat lähinnä ne, jotka ovat itsekin pitäneet kirjasta/ aikovat lukea/ fanittavat kirjailijaa! :) Itse tykkäsin kyllä Afrikan tähdestäkin, mutta onhan se jotain ihan muuta kuin isoäitiyden ja anoppiuden onnen hehkutusta ;) – no, siksipä se onkin niin hyvä, rehellisyytensä vuoksi (sitä paitsi, eihän se miniä varmaan edes osaa ruotsia, suomesta puhumattakaan, joten... Oli kirjassa lämpöäkin toki.

      Mutta Mazzarellan kirjat ovat kyllä kaikki aika samantyylisiä, eli j

      Poista
    2. ...jos tykkää yhdestä, tykkää toisestakin – ja päinvastoin. Itse en ajattele läheskään kaikesta samoin kuin Mazzerella (ja meillä on varsin erilaiset taustat ja elämänhistoria), mutta pidän häntä viisaana naisena. En tiedä, olenko alkanut lukea enemmän ruotsinkielistä kirjallisuutta (käännöksinä), kun nykyään jopa tunnen monet tekstit, joihin Mazzarella viittaa ;).

      Kiva kuulla, tulen vierailulle uuteen blogiisi! :)

      Poista
    3. Minusta Afrikan tähti oli jotenkin sekava, hieman keskeneräisen oloinen. En tiedä onko tämä kirjailijan tyyli mutta minulle se taas jätti enemmänkin hieman epävarman olon, miten tämän nyt ilmaisisi.
      Niin totta, että usein blogikommenteissa kokoontuu samalla tavalla kirjasta ajattelevat. Olen joskus uskaltanut sanoa eriävänkin ajatukseni, kun toivon ja jopa älykkääseen kirjoittajaan uskon, ettei blogin kirjoittaja ota sitä ns. itseensä (tai kirjailija), koska kyseessähän on pelkkä yksittäinen kokemus, joka syntyy monen seikan summana, ei The Totuus.
      Tykkäänkin lukea blogeja, joissa uskalletaan kertoa jos kirjassa oli itselle epämiellyttäviä asioita. Kritiikinkin voi tehdä kohteliaasti.

      Poista
  6. Minäkin ahkera Mazzarellan lukija. Mutta nyt kysyisin ainoastaan, että tietääkö teistä joku, osaako Mazzarella suomenkieltä? Tai kyllä toki osaa, mutta suostuuko puhumaan tai kirjoittamaan suomeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, Mazzarella taisi sanoa juuri tässä Elämä sanoiksi kirjassa katuvansa sitä, että ei koskaan opetellut kunnolla suomea. Ei siis ymmärtääkseni käytä kieltä juuri koskaan.

      Poista