lauantai 13. lokakuuta 2012

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia


Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
One Good Turn, suom. Kaisa Kattelus
Schildts&Söderströms 2012, 388 sivua.

"Katsotaanpa todisteita", Louise Monroe sanoi. "Sinä sanot nähneesi rattiraivotilanteen, sanoit että hyökkäävä osapuoli pahoinpiteli sen jälkeen sinut - vaikka itse tunnustit pahoinpidelleesi hänet -väität löytäneesi ruumiin, vaikka mikään todiste ei tue väitettä. Olet miljonääri, mutta hengailet täällä jatkuvasti sellaisissa paikoissa, joissa joudut hankaluuksiin. Myönnä pois, Jackson, että paperilla tilanne ei näytä hyvältä."

Siinä missä Jackson Brodie -sarjan ensimmäinen, viime vuonna suomeksi ilmestynyt Ihan tavallisena päivänä oli heti ensi sivuilta lähtien intensiivinen tarinoiden verkko, nyt suomennettu Kaikkein vähäpätöisin asia käynnistyy hyvin verkkaisesti. Lähes kolmannes kirjasta kuluu keskeisten henkilöiden ja heidän taustojensa perusteelliseen esittelyyn. Onneksi Atkinson kirjoittaa nautittavasti, älykkäästi ja hauskasti, ja vähitellen dekkariin asennoitunut lukijakin palkitaan jännityksen tiivistyessä.

Tarinan alkusysäys on Edinburghin festivaalien ruuhkassa tapahtunut peräänajo ja sitä seurannut "Honda-miehen" hyökkäys erään miehen kimppuun. Keski-ikäinen, kodikkaita mysteerejä julkaiseva kirjailija Martin pelastaa miehen viime hetkellä väkivaltaiselta kuolemalta ja seuraa tätä sairaalaan. Samassa sairaalassa makaa tajuttomana myös Graham, niin työ- kuin yksityiselämänsä sekoittanut liikemies, jonka vuoteen vierellä päivystää elämäänsä pettynyt puoliso Gloria. Vyyhteen sekoittuu vielä monta muutakin ihmistä, ennen kuin järjestys taas palautuu kaupunkiin.

Kuten dekkarisarjan edellisessä osassa, myös Kaikkein vähäpätöisin asia -romaanissa entinen poliisi Jackson Brodie on kaikkea muuta kuin ylivertaisilla kyvyillä varustettu sankari. Jackson tietää jatkuvasti vähemmän kuin lukija ja joutuu hankaluuksiin siinä missä muutkin kirjan henkilöt. Tällä kertaa Jackson ei edes ole ottanut yksityisetsivänä vastaan toimeksiantoa, sillä saatuaan miljoonaperinnön hän on ostanut talon Ranskasta ja vetäytynyt eläkkeelle. Tahtomattaan Jackson sekaantuu tapahtumiin saapuessaan Edinburghiin naisystävänsä Julian teatterikeikan perässä.

Aivan täysin vastentahtoinen tuurietsivä Jackson ei ole, sillä seuratessaan sivusta poliisien toimintaa erilaisten välikohtausten ja rikosten selvittelyssä (myös ollessaan itse pidätettynä ja kuulusteltavana) mies huomaa kaipaavansa takaisin siihen asemaan, jossa sai toimia, tutkia ja ottaa uhkaavatkin tilanteet hallintaan. Jackson kaipaa myös Cambridgea, entistä kotikaupunkiaan, ja pohtii suhdettaan Juliaan, menneisyyteensä ja pinnan alla vaikuttavaan katolilaisuuteensa. Tässä romaanissa Atkinson on tuonut Jacksonin hahmoon lisää syvyyttä ja sävyjä - rosoja siinä oli jo ennestään - ja Jackson Brodiesta uhkaa tulla minulle (lähes) yhtä mieluisa birttiläinen dekkarihahmo kuin P. D. Jamesin (aivan erilaisesta) Adam Dalglieshista.

Atkinson kirjoittaa lämpimästi, ujuttaen ajoittain hyvinkin toiminnalliseksi yltyvään, mutta pääasissa varsin leppoisaan kerrontaan hienovaraista yhteiskuntakritiikkiä, ironiaa ja myötätuntoa. Romaani sisältää enemmän ympäristön, keskustelujen ja iltapäiväteen tai muiden aterioiden kuvailua ja kirjallisuusviitauksia kuin varsinaisten rikosten selvittelyä ja maistunee parhaiten sellaiselle lukijalle, joka kaipaa viihdyttävää, mutta älykästä luettavaa.

17 kommenttia:

  1. Olenkin odottanut, koska tämä alkaa putkahdella blogeihin! Itse olen kahdenvaiheilla lukeako vaiko ei. Tykkäsin Ihan tavallisena päivänä -kirjasta ja erityisesti kerronnasta, mutta tämän juoni on... aika mielenkiinnoton. Toisaalta voisinko jättää älykästä ja viihdyttävää teosta väliinkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K., tuo rikosjuoni ei kyllä tässä kirjassa ole se vahvin lenkki... Tuossa edellisessä Jackson-romaanissa oli alusta asti sellainen "pakko saada tietää näiden arvoitusten ratkaisut ja ihmisten kohtalot" -fiilis, mutta tässä ei. Muut "päähenkilöt" eivät ole tässä niin vahvoja kuin vastaavat tuossa ITP:ssä, sen sijaan Jacksonista on saatu vivahteikkaampi ja jos tyytyy vähän verkkaisempaan menoon, niin tätä on miellyttävä lukea :).

      Poista
  2. Iltapäivätee ja kirjavinkkaukset sopivat minulle. :) En ole Atkinsonia (vielä) lukenut, mutta jossain vaiheessa täytyy tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä voisi olla sellainen vähän kevyempi (mutta ei mikään hömppä!) kirja, josta tykkäisit :).

      Poista
  3. Minullekin tämä on vielä tuntematon, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta, nautittavalta suorastaan!

    VastaaPoista
  4. Pidin romaanista "Ihan tavallisena päivänä" niin paljon, että luin tämän englanninkielisenä, "One good turn - a jolly murder mystery". Hienoa että se on nyt saatavilla myös suomeksi. Brodiesta on kasvamassa moniulotteisempi hahmo kuin alunperin arvasinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, kävinkin lukemassa arviosi. (Hauska tuo alkuteoksen alaotsikko!) Mäkin muistan Jacksonin olleen ensimmäisessä osassa enemmän sellainen vähän stereotyyppinen "eronnut entinen poliisi", nyt avattiin enemmän hänen syvempiä tunteitaan, arvojaan jne. Kokonaisuutenakin tämä toinen osa oli ehkä kaunokirjallisempi kuin ensimmäinen (ja vähemmän dekkarimainen, hyvässä ja pahassa).

      Poista
  5. Pidin paljon sarjan ensimmäisestä kirjasta. Toivottavasti saan tämänkin kohta hyppysiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhko, tämä on tosiaan pikkasen erilainen (ei paljon), mutta sanoisin että yhtä hyvä, omalla tavallaan :).

      Poista
  6. Täytyy varmaan etsiä tämä käsiini jossain vaiheessa, enpä olisi ilman tätä postausta edes tiennyt, että tälläinen on suomennettu! :D

    VastaaPoista
  7. Jonna, kiva kuulla, että bloggaus on täyttänyt tehtävänsä :).

    VastaaPoista
  8. Minähän pidin aikoinaan (yli 10 vuotta sitten) todella paljon Atkinsonin aikaisemmista romaaneista (Museon kulisseissa, Ihmiskrokettia) ja odotin innolla hänen dekkareitaan. Varmaan odotukset olivat liian korkella, sillä vaikka Ihan tavallisena päivänä on hyvä kirja, niin en kuitenkaan ihan täysillä sille syttynyt. Olen melko varma, että olisin innostunut siitä paljon enemmän, ellei minulla olisi ollut niin sanotusti menneisyyttä kirjailijan kanssa. Aion silti lukea tämänkin, sillä tykkään Atkinsonin tavasta kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, ihan ymmärrettävää - nää Jackson Brodiet on kuitenkin genrekirjoja. Pitää tutustua kaunokirjalliseen Atkinsoniin joskus.

      Poista
  9. Minulla on sinulle tunnustus Lukunurkka-blogissani :)

    VastaaPoista
  10. Atkinsin kirjat on ehkä pahinta p*skaa, mitä on vähään aikaan julkaistu.

    VastaaPoista