 |
| Kansi: Satu Kontinen |
Katja Lahti ja Satu Rämö: Vuoden mutsi
Avain 2012. 302 sivua.
Kustantaja lajitteli tämän kirjan tietokirjaksi. Ei hyvää päivää! Yritimme anoa siirtoa sekalaisiin tai mutu-kirjoihin, mutta pyyntömme evättii "markkinoinnillisista syistä". Kirjakaupat eivät kuulemma tunne ehdottamiamme kategorioita. Eikä Finlandia-raati.
Vuoden mutsi on erilainen äitikirja, joka haluaa rikkoa naistenlehtien ja äitiyssivustojen myyttejä hehkuvista odottajista ja välittömästi heräävästä äidinrakkaudesta. Kun kotona tuoksuu pullan sijasta puklu, voi tällainen kirja tuoda vähän lohtua ja perspektiiviä: ei se aina mene putkeen muillakaan. Äitiyteen herkän runollisesti suhtautuvia voi varoittaa etukäteen, että Vuoden mutsissa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
Vuoden mutsi sai alkunsa kirjoittajien blogeista, joissa he tuulettivat tunteitaan ja liputtivat keskinkertaisen äitiyden puolesta. Lahti ja Rämö (joka asuu Islannissa) tutustuivat siis ensin virtuaalisesti ja tapasivat kasvokkain vasta muutama kuukausi sen jälkeen, kun yhteinen kirjaprojekti oli aloitettu.
Bloginsa esittelyssä Katja tiedottaa, että blogikirjoitusten tyylilaji on sarkasmi, jos ei muuta mainita. Vuoden mutsissa on otettu käyttöön "ajo-ohjeet", symbolit, joiden avulla lukija voi asennoitua tekstiin - onko kyseessä Huumorijuttui, Neuvoja ja vinkkejä vai Vituttaa. Potuttaa. Virallinen avautumisosuus. Tällaiset ajo-ohjeet eivät ole välttämättä lainkaan tarpeettomia, sillä äitiys on elämän osa-alue, johon on perinteisesti suhtauduttu hyvinkin vakavasti.
Itse nauroin kirjaa lukiessani välillä hysteerisesti, niin hauskasti sekä Rämö että Lahti kirjoittavat (kirjoittajien osuudet tunnistaa maatuskanukeista: kaksilapsisella Lahdella on maatuskamasussaan kaksi pienokaista, Rämöllä yksi). Minulle kirjan viihteellinen anti oli huomattavasti tiedollista antia suurempi, ja siihenhän tekijät ovat antaneet jo etukäteen synninpäästön. Ensisynnyttäjälle kirja tarjoaa varmasti ihan hyvää asennevalmennusta, palauttaa hyvissä ajoin maan pinnalle vaalenpunaisista unelmista ja antaa muutaman työkalun vauvavuoden pulmatilanteisiin, liittyivät ne sitten vauvanhoitoon, parisuhteeseen, omaan jaksamiseen tai varusteiden hankkimiseen (tekeekö matkarattailla oikeasti Suomen oloissa mitään?) Ohjeita ennetaan myös isille, mm. synnytykseen osallistumista varten:
Älä sano, että äitisi synnytti sinut saunassa ilman kipulääkkeitä.
Jos pelkäät möläyttäväsi jotain tuollaista, kannattaa pistää jofa päähän, sillä saatat saada kuuppaasi sykemonitorin.
En ole kaikesta samaa mieltä Vuoden mutsin kirjoittajien kanssa - tai tarkemmin sanottuna, olen kokenut monet asiat eri tavalla. Kirjan ansio on se, että siinä ei tuomita luomuhenkisempiä, suorituskeskeisempiä tai pullantuoksuisia äitejä. Oli erityisen hauska lukea Vuoden mutsia pian tämän hyvin toisenlaisen äitiyskirjan jälkeen. Äitiyttä ihannoivasta herkästä kirjasta on aikamoinen henkinen matka kirjaan, jossa lapset ovat kersoja ja äiti heittää synnytyksessä sipsipussia rapistelevaa isää vesipullolla - kyllä ne äitinä olemisen raamit ovat vähän väljentyneet sitten 1800-luvun.
Ulkokirjallisia huomioita: Vuoden mutsi on mukavan pehmeäkantinen, mutta silti lujaa tekoa - kestää lukemisen lapsiperheessä. Miinusta siitä, että kaikkia sivuja ei näe lukea hämärässä valaistuksessa (jos lapsi nukkuu samassa huoneessa), sillä osa teksistä on "mustaa pinkillä". Kunniamaininta Satu Kontiselle (jälleen kerran) upeista kansista - äitiys- ja vauva-aiheisen kirjan ei todellakaan aina tarvitse olla vaalea tai pastillinsävyinen!
Vuoden mutsin tekijöiden kirjoitustyyliin ja elämänasenteeseen voi tutustua myös näissä blogeissa:
Vuoden mutsi
Project Mama
Salamatkustaja
P. S. Toinen humoristinen, mutta kuitenkin perinteisempi vauvavuoden opas on Elina Tanskasen viime syksynä ilmestynyt Jetlagissa - yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen. Arvioni kirjasta voi lukeä täältä.
Minua himottaisi tämä kirja ihan huvin vuoksi, tai vaikka valmistautumisen vuoksi, tai jotain. Ehkä minä nyt sorrun, koska tämä tuntuu hauskalta ja kerrankos sitä tukisi esikoiskirjailijoita hankkimalla tämän. :) Kiva oli kuulla sinun mielipiteesi tästä Maria, tuntuu enemmän siltä että tämän voisi lukea.
VastaaPoistaKyllä tämän voi hankkia ihan huvin vuoksi ja vastaisen varalle ;). Kunhan muistat, että tekijät kirjoittavat nimenomaan omista kokemuksista; toinen voi kokea asiat vaikeampina tai helpompina jne.
PoistaJuu totta kai, äitini on seksuaaliterveyden yms. ammattilainen joten näistä asioista on meillä kotona puhuttu ties mistä näkökulmasta joten siinä mielessä realiteettien tämän asian suhteen pitäisi olla jokseenkin kohdallaan ;)
PoistaTuohan on ihanaa, siis että on voinut oman äidin kanssa jutella näistä asioista jo varhain :)
PoistaMinä sain tämän kirjan eilen ja selailin jo innokkaana. Raikkaan oloinen kirja, sellainen josta on helppo pitää ja jonka kanssa voi nauraa. Toki monien asioiden kanssa voi olla eri mieltä, omat lähtökohdat vaikuttavat aina niin paljon. Aion itsekin lukea kirjan pian.
VastaaPoistaT. Lumiomenan Katja toisesta Google-profiilistaan (jostain syystä en voi pitää "oikeaa" etunimi.sukunimi-gmailiani ja Lumiomena-bloggertiliäni samanaikaisesti auki)
Raikas on kyllä hyvä sana kuvaamaan tätä kirjaa!
PoistaOlen ratkaissut tuon googletiliongelman niin, että käytän kahta eri selainta; niin minulla voi olla s-posti ja blogi samanaikaisesti auki :).
Minä luen tätä myös parhaillaan. Olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta en ole ihan varma, että pidänkö kirjasta vai en. Palataan asiaan viikonloppuna:)
VastaaPoistaKiva kuulla mielipiteesi sitten, Amma! Kirjan tyyli on kyllä sellainen, että se herättää tunteita suuntaan ja toiseen.
PoistaMinäkin aloittelin tätä eilen, mutta haluan lukea aina pätkän kerrallaan ja "makustella" kirjallisesti :) Palaan tähän siis sitten paremmin kun olen itse lukenut.
VastaaPoistaSamat sanat kuin Ammalla, odotan mielenkiinnolla bloggaustasi! :)
PoistaSulla on nyt selkeä "äitiys-buumi" menossa ;)
VastaaPoistaItse tuskin kirjaan tartun,sillä luulen, että tämä on kuitenkin enemmän pienten lasten äideille kuin meille murkkujen mutseille ;). Sinällään saattaisin kyllä pitää kirjan tyylistä, sillä olen aina ollut sellainen "en-niin-perinteine-äiti".
Jaana, huomasin itsekin, että niin pääsi käymään ;) Vielä se Kätilö-tietoteos tähän niin olisi kevät hyvin teemoitettu!
PoistaJa kyllä tämä kirja tosiaan keskittyy raskauteen, synnytykseen ja vauvavuoteen.
Hei Maria, kiva kun kirjoitit tästä näin nopeasti. Minuakin kiinnostaa lukea kirja jossain vaiheessa ja ihanaa oli lukea tuosta sinun nauramiskohtauksestasi! :) Tuo Minna Anderssonin äitiys-kirja alkoi kiinnostaa myös!
VastaaPoistaSara, heräsin eilen todella aikaisin ja kun sitten illalla luin kirjaa, niin nauru oli tosiaan aika hysteeristä :D. Mutta oikeasti kirjoittajilla on sana hallussaan.
PoistaOlen lukenut pitkän ajan Katjan blogia ja nauranut sen seurassa hersyvästi.
VastaaPoistaParas tekoni vauva-aikaan oli se, että heitin Lapsikirjan ikkunasta ulos (kuvainnolliseti) tai vein se takaisin kirjastoon (kirjaimellisesti).
Luulen blogin lukemisen perusteella, että tämä olisi paljon paljon parempi kirja luettavaksi lapsiaikaan.
Nyt toki jo tiedän, että tein kaiken äitinä väärin, ja silti lapseni selviytyvät ikään, jossa vain koulu, kaverit ja yhteiskunta voi ne pilata, joten uskalla taas hengittää.
Mutta siis ihanaa, että aletaan purkaa äiti-myyttiä, musta nimenomaan äidit tarvitsevat tilaa ja enemmänkin uskoa siihen, että osaavat olla äitejä kuin jatkuvaa epävarmuutta, että eivät osaa. Itse huomaan vasta nyt jälkikäteen, että olen kaiken uhon ohella kuitenkin ihan hirveästi suorittanut äitiyttä. Enkä osaa rentoutua.
Mutta joo, kirjasta en osaa sanoa mitään. Luulen, että se on samaa tyyliä kuin blogit.
Minä en ole Lapsikirjaan tutustunut, enkä muihinkaan "lapsenhoidon raamattuihin", mutta ilmeisesti Walhgren ei itse ollut kovin hyvä äiti ja lapset ovat aikalailla traumatisoituneita (tai sitten pyrkivät vain vuorostaan julkisuuteen panettelemalla äitiään, mutta eipä ole tervettä sekään). Vierastan yleensäkin asennetta, että "tee näin", "kaikkien pitää tehdä näin" ja "tämä on ainoa oikea tapa".
PoistaOlen samaa mieltä tuosta äitimyytin purkamisesta. Rennompaa äitiyttä meille kaikille! :)
Vuoden mutsi on juuri se mainitsemani kesken oleva erilainen äitiyskirja. Olen puolenvälin tienoilla ja suurimman osan ajasta on suupielet lähennelleet korvia :D
VastaaPoistaVillasukka, enpä tajunnut että kyseessä oli Vuoden mutsi, koska en itse ollut vielä saanut kirjaa kun kirjoitin tämän :). Tosiaan aika erilaisia nämä :).
VastaaPoista