Maarit Malmberg: Aapeli ja evakkomatka

Maarit Malmberg: Aapeli ja evakkomatka. 
Kuvittanut Jouni Koponen.
Minerva 2011. 36 sivua.

- Kyllä oma koti on maailman paras paikka. Mutta sen minä olen elämäni aikana oppinut, että koti ei ole tavaraa, vaan koti on ne ihmiset, jotka siellä asuvat. Sen ajatuksen turvin minä selvisin omasta evakkomatkastani. Kun rakkaimmat ihmiset ovat lähellä ja tuvassa, ei sillä ole väliä, missä ollaan. 

Maarit Malmbergin Aapeli ja evakkomatka kertoo nykylapsille ymmärrettävällä tavalla Suomen lähihistoriasta, Karjalan evakoista ja maan jälleenrakentamisesta. Mennyt ja nykyhetki vertautuvat, kun noin kymmenvuotias Aapeli karkaa kotoaan isosiskojen kiusanteon vuoksi ja päätyy naapurin Reinon luo kuuntelemaan tämän muistoja nuoruuden evakkomatkasta.

Kirjassa on melko paljon tekstiä, mutta meidän lapset
(3-, 4- ja 6-vuotiaat) kuuntelivat tarinan sujuvasti alusta loppuun, joskin kahden nuorimman keskittyminen välillä herpaantui. Kirja sopii parhaiten ehkä esikoulu- ja alakouluikäisille, mutta on sen verran lempeästi ja yksinkertaisesti kerrottu tarina, että sitä voi huoletta lukea pienimmillekin. Vaikka kodin jättäminen (kahdesti, ja toisella kertaa lopullisesti) on Reinon kirvulaisperheelle suuri suru ja evakkomatkalla joudutaan hautaamaan yksi kuolleena syntynyt koiranpentukin, on tarinan pääpaino selviytymisessa ja valoissassa karjalaisessa elämänasenteessa, että "ei nyt pidä itkeä, itku kannattaa säästää pahaan paikkaan".

Jouni Koposen yksitotinen kuvitus ei minuun tovedonnut. Kuvituksessa on jotain oppikirjamaista, mikä tietysti tällaiseen kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden välillä häilyvään teokseen jossain määrin sopiikin. Erityisesti hahmojen uurteiset, kivimäiset kasvot tuntuivat tylsiltä, vaikka Koponen onnistuu muutamissa kuvissa vangitsemaan henkilöiden ilmeitä vähäeleisesti. Se, että kirjan nykyhetkeä kuvataan väreissä ja menneitä tapahtumia ruskeanharmain sävyin, oli mielestäni toimiva ratkaisu.

Aapelin evakkomatka johdattaa lukijat ymmärtämään paitsi historiaa ja aiempien sukupolvien kamppailuja, myös niitä, jotka nykyaikana ovat joutuneet jättämään kotinsa ja luottamaan toisten vieraanvaraisuuteen. Aapelilla on kaksi luokkakaveria, jotka ovat tulleet Suomeen Irakista, sotaa pakoon. Vaikka nyky-Suomeen tulevien pakolaisten ei tarvitse konkreettisesti rakentaa uutta kotitaloa kuten viime vuosisadan karjalaisten evakkojen, heillä on vastassaan omat haasteensa, kuten täysin vieraan kielen opettelu ja ympäristön ennakkoluulot. Yhteistä kaikille, jotka ovat kotinsa vastentahtoisesti jättäneet, on kuitenkin kaipuu takaisin ja vanhan kotiseudun muistaminen kauniina ja ihanana. Aapelikin muistaa äkkiä kotinsa ja juoksee hämärtyvässä illassa sen kutsuvia valoja kohti.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!