Maria Gripe: Josefin

Kirkon takana on avara niitty. Sielläkin on kelloja, mutta pieniä ja sinisiä. Niiden helkettä tuskin kuulee. Vaikka Josefin sanoo kuuulleensa. Niittyä sanotaan sinikelloniityksi. Ja kaikki siellä on uuden uutukaista, kukat jan nurmi, ihka uudet joka vuosi.


Maria Gripe: Josefin. Kuvittanut Harald Gripe. Suom. Eila Kivik'aho. Tammi 1961.

Löysin ruotsalaisen Maria Gripen (1923-2008) Salaisuus varjossa -nuortenromaanin jatko-osineen joskus ala-asteikäisenä ja lumouduin. Kirjat ovat aivan omanlaisiaan nuortenkirjoja, joissa realistiseen kerrontaan sekoittui goottilaisen romaanin elementtejä ja filosofiaa. Ennen kaikkea niissä oli kuitenkin jännittävä, monipolvinen juoni ja persoonalliset, vähän salaperäiset henkilöhahmot. Vähän myöhemmin luin Gripen Agnes Cecilian ja Pörriäinen lentää hämärissä, joissa oli samaa arvoituksellista lumoa.

Vasta aikuisena innostuin keräämään Maria Gripen laajasta tuotannosta myös vähemmän tunnettuja lasten- ja nuortenkirjoja. Lasinpuhaltajan lapset on aika tummasävyinen saturomaani; sen sijaan Josefin-kirjat ovat realistisia lastenromaaneja. Haalin kaikki kolme Josefin-kirjaa itselleni huutiksesta pari vuotta sitten, mutta vasta nyt aloin lukemaan niitä läpi (ensin itsekseni, myöhemmin varmaan myös lapsille ääneen). Kirjojen pohjalta on tehty myös elokuva, josta olen katsonu pätkiä youtuben kautta.

Josefin on seitsemänvuotias pappilan tytär, jolla on kuusi vanhempaa, jo aikuista sisarusta. Josefinista on tullut täti jo ennen syntymäänsä, ja sisaruksista asuu kotona enää Agneta, joka keskittyy häävalmisteluihinsa ja hätistää Josefinin pois huntuaan tuhoamasta. Isäpappa sulkeutuu useimmiten työhuoneeseensa, eikä häntä saa häiritä. Äidilläkin on paljon puuhaa, mutta onneksi keittiössä häärivällä Mandalla on askareistaan huolimatta aikaa Josefinille, ja aina voi juosta myös Lyyra-mummin luo pullan tuoksuun. Josefin on yksinäinen ja kaipaa leikkitoveria. Josefin-kirjan tunnelma onkin aika alakuloinen. Vasta seuraavassa Josefin-kirjassa, Josefinin ystävä, Josefin tapaa omalaatuisen Hugo-pojan ja pääsee nauttimaan ystävyyden ja seikkalujen ilosta. Sitä ennen hän joutuu kuitenkin kokemaan ulkopuolisuuden tunteita, kun kylä lapset eivät huoli häntä leikkeihinsä.

Josefin-kirjassa kuvataan yhtä kesää, jonka aikana Josefin leikkii itsekseen, ajautuu vilkkaan mielikuvituksensa kanssa harhapoluille, toivoo hartaasti sadetta ja pettyy joidenkin läheisten aikuisten toimintaan. Kirja päättyy kuitenkin turvalliseen keskusteluun Isäpapan kanssa:

"Ikävä kyllä lahjojen antaminen ei silti ole varma merkki siitä, sovitaanko yhteen. Paljon tärkeämpää on saada toisesta esille se mikä toisessa on hyvää ja iloista. Siinä sinä Josefin olet ollut oikea velho, mitä minuun tulee, eikä se ole ollut lahjojen varassa. Vai mitä?"
  Josefin nyökkää ja rutistaa isäpappaa.

Maria Gripe/kuva Bonnier 

                                                                               ***
Blogini täyttää kolme kuukautta ihan näinä päivinä, ja eilen tuli täyteen viisikymmentä lukijaa Bloggerin lukijaraadissa. Lämmin kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille ja linkittäjille! Kiitos myös kanssabloggaajille, joiden postauksista ja haasteista usein inspiroidun. Alku oli kankeaa, kun en hallinnut edes linkittämistä ja kuvien laittoa, mutta nyt tunnen päässeeni vauhtiin :). Lukijamäärän kunniaksi - ja laittaakseni hyvän kiertämään, olenhan voittanut lukuisissa blogiarvonnoissa, viimeksi tänään Susalla ;) - aion piakkoin pistää pystyyn oman arvonnan. Suloista sunnuntaita kaikille!