maanantai 6. lokakuuta 2014

Bengt Renander: Luovan prosessin tunteet



Bengt Renander: Luovan prosessin tunteet
Himmel – helvete tur och detur: en bok on kreatvitetens känslor, 
suom. Virpi Näsänen.
Nemo 2003, 172 sivua.

Ruotsalaisen kouluttajan ja elokuvantekijän Bengt Renanderin kirja Luovan prosessin tunteet osui silmiini Kirjavan kammarin Karoliinan kuvasta, jossa näkyvät muut kirjat (Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen, Antti Tuurin Kuinka kirjoitan romaaninStephen Kingin Kirjoittamisesta  ja -- jos oiken arvaan Karoliinan pinossa alimmaisena lymyilevän kirjan nimen, myös Claes Anderssonin Luovan mielen) olin jo lukenut - kärsinhän parantumattomasta fiksaatiosta kirjoitusoppaisiin ja kirjoittamista tavalla tai toisella käsitteleviin teoksiin. Renanderin kirjahan ei ole kirjoitusopas vaan kertoo luovasta prosessista yleensä, mutta peilaan jatkuvasti kirjan antia nimenomaan kirjoitus- ja tutkimusprosessiin. Kirjoitan itse paraikaa opinnäytetyötä ja on hauska vertailla omia kirjoitustyöhön liittyviä tunteitaan Renanderin esittämään kaavaan, jossa kuljetaan

1. Kaipauksesta
2. Kiihkon
3. Epäröinnin
4. Tyhjyyden
5. Innostuksen
6. Turhautumisen
7. Pelon
8. Ahdistuksen
9. Halun
10. Ilon ja
11. Kiukun kautta
12. Rauhaan

Luovan prosessin tunteet perustuu siis edellä mainittuun kuuden vaikean ja kuuden ihanan tunteen kaavaan. Renander vertaa luovaa prosessia kertomukseen, jonka voi yksinkertaisimmillaan jakaa kolmeen eri osaan, alkuun, keskikohtaan ja loppuun – tai, luovan prosessin kannalta kuvaavammin, tehtävään, ideointiin ja toteuttamiseen. Kuhunkin kolmeen vaiheeseen kuuluu sitten neljä tunnetta, jotka toimivat työn etenemisen katalysaattoreina tai hetkellisinä hidastajina, mutta yhtä kaikki prosessille olennaisina.

Renanderin näkökulma luovaan prosessiin on tärkeä; tunteet ja niiden vaihtelut huipusta alhoon ovat tosiaan olennainen osa kaikkia vähänkään pidempiä, henkistä kapasiteettia vaativia töitä. Vierastan kuitenkin ajatusta, että kaikki luovat prosessit olisivat palautettavissa johonkin tiettyyn sabluunaan, ja vaikka Renander ei yritäkään tarjota tunnekaaviotaan minään ainoana totuutena, niin valmis kertomuksen rakenne vei Reinanderin oman luovan työn tulokselta (siis tältä kirjalta) pois jännitteen. Renanderin psykologisoinnit pysyvät aika yleisellä tasolla ja tekstiä elävöittävät tosielämän esimerkitkin aika yleisellä tasolla. Silti, Luovan prosessin tuteet tarjoaa ihan hyvää vertaistukea esimerkiksi opinnäyteprosessin tunteisiin, rohkaisee vaikkapa tällaisilla mainioilma vertauksilla:

Kun hankin lapsilleni vaatteita, ostan aina vähintään yhden koon liian suuria. Vaatteissa on oltava kasvunvaraa, sillä lapset kasvavat nopeasti.

Sama periaate pätee myös luoviin tehtäviin. Ota vastaan tehtäviä, jotka ovat sinulle koon liian suuria ja joiden edessä tunnet itsesi epävarmaksi.
Fake until you make it. Kasvat tehtävän mukana, kunhan ensin otat sen hoitaaksesi. Todella suurissa tehtävissä kasvunvaraa on paljon.

4 kommenttia:

  1. Nuo tunteet tuntuvat kovin tutuilta Maria! Tsemppiä luovaan kirjoitustyöhön opinnäytetyön parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, ja tsemppiä sinullekin kirjaprojekteihin! :)

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa tuo tunnemylläkkä täälläkin! Nappaankin tämän lukulistalleni, kiitos vinkistä! Ja voimia ja ihania tunteita sinulle aherrukseesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, ja samoin – iloa ja inspiraatiota kirjoitusprosesseihisi! :)

      Poista