maanantai 26. toukokuuta 2014

Tomas Tranströmer: Kootut teokset 1954-2004


Tomas Tranströmer: Kootut teokset 1954-2004 
suom. Caj Westerberg.
Tammi 2014, Keltainen kirjasto 427, 516 sivua.¨

Ulkona on kesä aluillaan.
Vehreydestä kantautuu vihellyksiä – ihmisiä vai lintuja?
Ja kukkivat kirsikkapuut halailevat kotiin saapuvia linja-autoja.


Kuluu viikkoja.
Tulee hitaasti yö.
Koiperhoset lentävät ikkunaruutuun:
pieniä kalpeita sähkeitä maailmalta.


Tartuin Tomas Tranströmerin Koottuihin teoksiin hienoisen epävarmuuden vallassa: olin jostain saanut sen käsityksen, että vuonna 2011 kirjallisuuden Nobelin palkinnon vastaanottaneen kirjailijan runot olisivat jotenkin vaikeatajuisia. Onneksi olin väärässä. Tranströmerin runot eivät tyhjene yhdellä lukukerralla, mutta säkeet kannattelevat lukijaa kuin musiikin sävelet. Tranströmerin runokuvat ovat toisinaan hyvinkin konkreettisia, runot ovat kuin pieniä tarinoita tai joskus hetken tunnelman kiteyttäviä haikuja:

Ihmislintuja.
Omenapuut kukkivat.
Suuri arvoitus.


Kootut teokset sisältää koottujen runojen lisäksi Tranströmerin muistelmatekstin "Muistot näkevät minut" sekä taidokkaan suomentajan, Caj Westerbergin saatesanoja aiempiin painoksiin. Tranströmerin lapsuusmuistot ovat jo itsessään herkullista luettavaa:

Keräsin hyönteisiä ja ennen kaikkea kovakuoriaisia yksitoistavuotiaasta suunnilleen siihen asti, kun täytin viisitoista. Silloin painoivat päälle kilpailevat intressit, lähinnä taiteelliset. Miten alakuloiselta tuntui, että entomologian täytyi antaa niille tilaa! Vakuutin itselleni, että se oli vain väliaikaista. Noin viidenkymmenen vuoden kulutta alkaisi taas kerätä hyönteisiä.

Kiitos Tomas Tranströmer, että maltoit ottaa aikaa hyönteisten keräilyiltä ja maalata sellaisia runokuvia kuin tämä:

Ja kuitenkin aurinko yhtä voimakkaasti kuin ennen.
Sen kärsimättömät siveltimet maalasivat maailman.


Tranströmerin runoista on blogannut myös Elma Ilona Tarinauttisen hämärän hetkissä. Kirsin kirjanurkasta löytyy juttu sympaattisen Nobel-kirjailijan tapaamisesta.

Haasteet: 14 nobelistin teosta, Runohaaste 2014, Keltainen kirjasto 60 vuotta.

6 kommenttia:

  1. Tämä teos odottaa hyllyssä. Nuo kevätrunot saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni, sillä niissä oli juuri tämä aika vangittuna. Kiitos innostuneesta arviosta! Tartun tähän varmasti pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ihana että sinulla on tämä aarre odottamassa hyllyssä. Jotenkin tähän postaukseen tosiaan valikoituivat juuri nuo runot, joissa oli juuri tuo hetki... Ja nyt tämän kevään tuomen- ja omenankukat ovat enää muisto!

      Poista
  2. Minäkin olen arastellut Tranströmeriä, mutta näemmä turhaan. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, tämä on selvästi joidenkin kultivoituneiden älykkölukijoiden salaliitto, yrittävät pimittää Tranströmerin meiltä taviksilta ;D Onneksi totuus paljastui!

      Poista
  3. Tähän on pitänyt tutustua jo aiemmin (kirja oli joskus lainassakin), mutta jäänyt. Kiva, että toit esiin!

    VastaaPoista