lauantai 23. helmikuuta 2013

Reetta Niemelä ja Marjo Nygård: Heppastelua


Reetta Niemelä ja Marjo Nygård: Heppastelua
Lasten keskus 2012, 63 sivua.

Yhtäkkiä Ilona ja Amir tajusivat, että he eivät olleet koskaan ajatelleet asiaa hevosten kannalta. He olivat aina miettineet, mikä heistä itsestään oli hauskaa ja mukavaa. Mutta mistä hepat tykkäsivät eniten? Milloin niillä oli hauskinta? He päättivät ottaa asiasta selvää. Onneksi siihen oli aikaa koko pitkä hevoskesä

Heppastelua on lasten tietokirja hevosista, ratsastuksesta ja tallielämästä. Tietoaines on pääosin sulautettu tarinaan yhdeksänvuotiaasta Ilonasta ja kymmenvuotiaasta Amirista sekä heidän hoitohevosistaan suomenhevostamma Hallasta ja suomenhevosruuna Hulinasta. Aukeamilla on myös jonkin verran tietolaatikoita, joita jäsennetään erilaisten symbolien avulla: porkkana tarkoittaa pohdittavaa, omena pieniä tärkeitä tiedonmuruja, riimunaru syventävää tietoa, höyhen mielikuvituksen avulla tapahtuvia harjoituksia.

Kuvituksella on kirjassa luonnollisesti tärkeä rooli: sen avulla esitellään esimerkiksi tallin tarpeistoa, hevostenhoidossa ja -ruokinnassa hyödyllisiä (villi)yrittejä ja erilaisia harjoituksia. Marjo Nygårdin kuvitus on selkeää, yksinkertaista ja lämminhenkistä.

Kirjan perusvireenä on hevosten kunnioittaminen ja kokonaisvaltaisesta tallitoiminnasta iloitseminen: aina voi oppia uusia tapoja hoitaa ja ilahduttaa hevosystäviä, kun katsoo asioita nelikavioisen näkökulmasta. Myös ekologisuutta ja lasten sosiaalisia suhteita tuodaan esille sekä tarinaosuuksissa että infolaatikoissa. Parhaiten Heppastelua uppoaa varmaankin noin 8–10 -vuotiaisiin hevoshulluihin, mutta  "talliummikoille" se tarjoaa kiinnostavan johdatuksen hevosmaailmaan.



6 kommenttia:

  1. Tämä esittely herätti jo monta vuotta uinuneen sisäisen heppahulluni. :) Uskon vahvasti siihen, että oppi on kiinnostavampaa ja menee paremmin perille, jos se on tarinamuodossa. Pitääpä lainata tämä kirja ihan mielenkiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinä, kiva kuulla että kiinnostuit :). Näissä lasten tietokirjoissa tarinallisuus on mielestäni toimiva ratkaisu, kivempi kuin esim. pelkille infolaatikoille perustuva tyyli.

      Poista
  2. Oi voi, mulla tuli melkein kyyneleet silmään tätä lukiessa. Mulla on ikävä heppastelua, joka oli rakkain harrastukseni koko teini-ikäni. Satuin meinaan juuri viime yönä näkemaan untakin heppastelusta ja entisestä lempihepastani, joka on jo ollut kauan vihreämmilla laitumilla kirmaamassa :)

    Vaikuttaa muuten todella oivalliselta tietokirjalta! Hauskaa, että siihen on liitetty myös tarina.

    Tuntuu, että oikea heppastelu ei oikein elämäntilanteeseen enää sovi (etenkin kun se rakkain heppa on siellä vihreämmilla laitumilla), joten pitäisi varmaan herättää uudelleen henkiin kirjojen ihmeellisen maailman sisällä tapahtuva heppastelu :D Turvallista ja maksutonta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana sattuma Anna, että juuri viime yönä näit heppastelu-unta :). Heppakirjat ovat tosiaan helppo hätäapu tallikaipuuseen!

      Poista
  3. Kiitos tästä vinkistä! Minä taidan olla talliummikko ja luultavasti tyttärestäni kasvaa hevoshullu. Kävimme juuri tänään heppoja ihmettelemässä, ja ehdin juuri miettiä, että pitäisi lukea heppatietoutta.

    VastaaPoista