maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 10: Kirjoja lukemaan opetteleville


Itsenäisyyspäivän miniloma ja meidän perheen lomareissu ovat ohi ja edessä on paluu arkeen vielä pariksi viikoksi ennen joulua. Maanantain iloksi blogijoulukalenterin kymmenes luukku tarjoilee muutaman lukuvinkin niille lapsille, jotka harjoittelevat lukemaan kokonaisia kirjoja itse.

Niin sanottuja helppolukuisia kirjoja ilmestyy Suomessa paljon, mutta taso on aika kirjavaa. Helppolukuiset-sarjoissa julkaistujen käännöskirjojen tarinat, kieli ja kuvitus eivät yleensä herätä minussa suurta ihastusta, mutta onneksi kotimaista, laadukasta tarjontaa löytyy, ja jokunen käännöshelmikin.

Hannele Huovin rakastettavista Urpo ja Turpo -kirjoista on muokattu tavutettuja versioita. Kirjan tarina on jaettu lukuihin. Tekstiä on melko paljon yhdellä sivulla ja siinä on joitakin hyvin pitkiä, vaikeitakin sanoja, mutta tavutus kompensoi sanojen pituutta ja kielen (sinänsä ihanaa) vivahteikkuutta. Kirjojen  tapa tarkastella kotia ja arkisia touhuja "lelunäkökulmasta" riemastuttaa aikuistakin. Kirjassa runsaasti Jukka Lemmetyn värikuvitusta.

Raili Mikkasen luoma klassikkohahmo, Histamiini-hevonen, seikkailee Tammen 5-8 -vuotiaille suunnatussa Keltanokka-sarjassa. Kirjastoreissulta tarttui matkaan uusin Histamiini-kirja, Histamiinin luolaseikkailu. Kirja on melko pitkä ja Jukka Lemmetyn mustavalkopiirroksia melko harvakseltaan, mutta teksti on mukavan väljästi ja suurehkoin kirjaimin ladottu.

Helena Brossin Eka B -sarja on ilmestynyt alunperin Ruotsissa, ja sen on kuvittanut vastikään Finlandia Juniorilla palkittu suomalaiskuvittaja Christell Rönns. Sarjan kolmannessa osassa Salaiset ystävät Oskari saa tehtäväkseen olla erityisen kiltti luokkatoverilleen Merille. Tekstiä on vähän kullakin sivulla, sen sijaan Rönnsin värikuvat ovat isoja.




Helena Bross & Christel Rönns: Eka B - Salaiset ystävät
Tammi 2007, 61 sivua.

Raili Mikkanen & Jukka Lemmetty: Histamiinin luolaseikkailu.
Tammi 2012, 92 sivua.

Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: 
Urpo, Turpo ja hirnuva heppa (Tammi 2012, 52 sivua)
Urpo, Turpo ja hymyilevä aave (Tammi 2012, 50 sivua)
Urpo ja turpo pelaavat tammea (Tammi 2010, 37 sivua)

8 kommenttia:

  1. Kiitos vinkeistä! Meillä tyttö just opettelee lukemaan ja lukee itse asiassa pikkuveljen pahvikirjoja itsekseen ja ääneen, vaikka eihän niissä tietenkään mitään tavutuksia ole. Täytyisi varmaan kirjastosta napata hänelle jotain itse luettavaa seuraavalla kerralla. Nämä taitavat olla vielä liian vaikeita, mutta täytyy laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on taitava eskarilainen, Tintti! Monissa helppolukuisissakaan kirjoissa ei nykyään nähdäkseni ole tavutusta. En tiedä onko sellaisia kirjoja kalliimpi tehdä vai katsotaanko sen haittaavan lukemisen sujuvuutta.

      Poista
  2. Kirjava kukko -sarja on aika laadukas! Mutta siinä onkin lähinnä kotimaisia kirjoja.... Olen samaa mieltä, että tason on tosi vaihteleva ja monet helppolukuiset kirjat on huonoja.

    (Tavutuksesta sen verran, että ainakin itse opin lukemaan ilman niitä ja sitten kun oli jossain pakko lukea isoilla kirjaimilla olevaa tavutettua tekstiä, se oli ihan hirveän ärsyttävää.)

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä, Velma, pitääpä tutustua tuohon "kaima-sarjaasi" :).

    Mä muistelen jostain (?) lukeneeni, että tavutus häiritsee lukemisen sujuvuutta, siis sen jälkeen, kun on oppinut kunnolla lukemaan. Niille, joiden lukutaito on vielä enemmän "tavutasolla", niistä on varmaan hyöytyä, mutta eri asia jaksavatko he sitten lukea kokonaisia kirjoja, tavutus tai ei... Kapitaaleja ainakin luetaan hitaammin kuin pienaakkosia.

    VastaaPoista
  4. Aivan tuore juttu on Tammenterho-sarja. Kirjoitin tästä aiheesta syksyllä, muistaakseni.

    Itse pidän erityisen loistavina aivan ensimmäisinä kirjoina Keltanokka-sarjan kirjoja sekä aivan alkuun Hyppivää Sammakkoa, jossa sivulla on yksi rivi tekstiä. On aina juhlan paikka, kun ensimmäinen kirja on luettu. Myös Ullakkokirjasto on aivan lositava ja juuri alkuun sopivaa luettavaa.

    Sitten, kun lukeminen jo sujuu, sarjoja on onneksi valittavaksi asti. Tuo aivan alkuvaihe on se kinkkisin, olen huomannut.

    VastaaPoista
  5. Valkoinen kirahvi, onko Tammenterho-sarja se vähän kuin Tammen kultaisten kirjojen moderni, kotimainen versio? Jotenkin olen ajatellut niitä ääneen luettavina kirjoina, mutta olisivat lyhyiden tekstiensä puolesta tosiaan aika hyvin tähän tarkoitukseen!

    Kiitos vinkeistä, pitää etsiä käsiin ainakin tuota Hyppivää sammakkoa. Tämä ylimenovaihe on tosiaan hankala, etenkin jos lapsi on tottunut kuuntelemaan hyvinkin pitkiä ja monipuolisia tarinoita.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkeistä :) 6- ja 4-vuotiaille pikkulukutoukille täytyy etsiä näitä kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, kiva jos näistä vinkeistä on iloa! :) Aivan mainiot pikkulukutoukat sinulla, hymyilyttää kun ajattelen nelivuotiastasi lukemassa :).

      Poista