Katriina Kajannes & Mikko Turunen (toim.): Elämä, kyllä - luemme Lassi Nummea

Elämä, kyllä. Luemme Lassi Nummea.
Toimittaneet Katriina Kajannes ja Mikko Turunen.
Kustannusosakeyhtiö Hai, 187 sivua.

Runoilija Lassi Nummen (1928-2012) muistokirja Elämä, kyllä. Luemme Lassi Nummea julkistetaan tänään lauantaina Lassi Nummi -seminaarissa, joka pidetään Kuopion kaupunginkirjaston kokoussalissa. Kaikille avoimen seminaarin aikataulu ja ohjelma löytyy täältä. Itse en pitkän välimatkan vuoksi pääse osallistumaan, mutta tunnelmoin kirjan äärellä täällä kotona ja blogissa. Posti toi eilen kirjasta painotuoreen tekijänkappaleen, sillä olen yksi niistä noin kolmestakymmenestä kirjoittajasta, joiden esseistä ja artikkeleista kirja koostuu. Oli suuri ilo ja kunnia osallistua kirjan tekemiseen!

Kirja koottiin Lassi Nummen nimikkoseuran, Suomen sanan ja Keski-Suomen kulttuuriyhdistyksen piirissä, "talkootyönä". Kirjassa on runsas mustavalkoinen valokuvakuvitus; kuvat ovat peräisin Otavan ja yksityishenkilöiden arkistoista ja lisäksi Jarmo Linkosaari on ottanut kirjaa varten lukuisia tunnelmallisia kuvia. Artikkelikokoelman toimittajat Katriina Kajannes ja Mikko Turunen ovat Lassi Nummen tuotannosta väitelleitä kirjallisuudentutkijoita, ja kirjaan ovat kirjoittaneet muun muassa Kari Rydman, Teivas Oksala, Juha Pentikäinen ja Osmo Pekonen.

Elämä, kyllä -teoksen esseissä on kaikissa oma näkökulmansa. Osa esseistä on nojaa kirjallisuudentutkimukseen, jotkut valottavat Nummen monipuolista uraa, toiset kertovat muistoja Lassi Nummesta ystävänä ja työtoverina. Esittelen tässä kokoelman teemoja ja kerron muutamista artikkeleista, jotka koskettivat tai kiinnostivat minua aivan erityisesti, näin ensilukemalla. Itse kirjoitin kirjaan lyhyen esseen Nummen varhaisen runokokoelman Tahdon sinun kuulevan elegioista. 

Kokoelman artikkelit on ryhmitelty seitsemään osioon, joista ensimmäinen, "Poika - isä - isoisä" valottaa Nummen lapsuutta, perhetaustaa sekä Nummen runoissa kuvattuja tunteita esimerkiksi ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä. Kouluvuosiin Kuopiossa viitataan, mutta niitä on käsitelty enemmän Lassi Nummen 80-vuotisjuhlakirjassa Mutta kun olen runoniekka. Marjukka Hagström kirjoittaa kauniisti esseessään "Perheensä innoittama ja tukema lyyrikko": "Ei ollut sattuma, että Lassi Nummesta tuli rakastettu lyyrikko ja suomalaisen modernismin kirkas helmi: Ex nihilo nihil fit - 'tyhjästä ei synny mitään', vaan tarvitaan kallio ja sen päälle ravinteikasta multaa, josta taimen on hyvä versoa." Lassi Nummen lapsuudenkodissa harrastettiin taiteita ja keskusteltiin niin tieteistä kuin politiikastakin; sen sijaan Kuopion Yhteiskoulun ilmapiiri tuntui vakavamielisyydessään Nummesta vieraalta (Terhi Laitinen, "Lassi Nummi ja Kuopio").

Päivi Pekkarinen vertailee artikkelissaan kiehtovasti Lassi Nummen runosarjan "Nuoruuden kaupungissa" ja Dylan Thomasin runon "Sananjalkamäki" tapoja kuvata lapsuuden ja nuoruuden tuntoja. Pekkarisen mukaan Nummi pelkistää ja filosofoi siinä missä Thomas tunteilee ja mytologisoi, mutta paljon on myös yhteistä:

Maisemat ovat erilaiset, runojen kuvasto on erilaista, niiden lyyrisyys rakentuu eri tavoin, mutta niiden välittämä elämän onnentunne on sama: lapsuudessa koettu haltioitumisen hetki, johon ei voi palata - tai, jos voi, sen saattaa tehdä ainoastaan mielen sisällä näyssä tai unessa. Molempien runoilijoiden lapsuuden haltioitumisen hetkessä on olennaista valo, vesi ja musiikki.

Kirjabloggaajana minun on pakko viitata Osmo Hännisen esseeseen "Lukeminen on välttämätöntä - kuten ravinnossa vitamiinit", jossa esitellään Nummen roolia lukemisen ja suomalaisen kirjallisuuden puolustajana. Vuonna 1974 Nummi kirjoitti näin: "Jo luotujen lukutottumusten varaan on joka tapauksessa pyrittävä rakentamaan. Ja niitä on pyrittävä laajentamaan - samoin aktiivilukijoiden piiriä." Ainakin kirjablogien määrän jatkuva kasvu viittaa siihen, että aktiivilukijoiden piiri laajenee!

On kiinnostava lukea Ralf Gothónin, Juha Pentikäisen ja Kari Rydmanin muistelevan ystäväänsä Lassia vuoropuheluna etenevässä esseessä "Nummi-kosketuksia". Erilaiset näkökulmat kohtaavat myös metsänhoidon professori Erkki Lähteen ja Nummen lyriikan puukuvastosta väitelleen Mikko Turusen dialogissa, jonka aiheina ovat metsä, Nummen lyriikka ja kirjallisuus. 

Lassi Nummen runot ovat kuljettaneet lukijoita erilaisiin tunnelmiin: runo "Yön maisemat" palautti Saksassa kasvaneen Lena Segler-Heikkilän mieleen Suomen havumetsien tuoksun ja antoi kimmokkeen opiskella lisää suomen kieltä; eräs runo muutti Sari Riepposen elämän muistuttaessaan armollisuudesta ja asioiden hyväksymisestä, ohjaten myöhemmin myös hänen työtään psykoterapeuttina. 

Osion "Arteres sorores" esseissä tarkastellaan Nummen tuotannon ja eri taiteenlajien - esimerkiksi arkkitehtuurin, elokuvan, musiikin ja lausuntataiteen - vuorovaikutusta. Lausuja Helka-Maria Kinnunen kuvaa suhdettaan Nummen runoon "Niitty": "Kuljen niityllä mielessäni, yhä uudelleen. Niitty kulkee minussa." Osiossa "Taivaallinen ja maallinen rakkaus" kuvataan Nummea mystikkona ja rakkauslyyrikkona. Kirkkoherra Leo Gladille Nummen "Puun rukous" -runo "sanoittaa, tekee näkyväksi, miten Jumala on salatulla, näkymättömällä ja erottamattomalla tavalla läsnä kaikkialla ja kaikessa". Katriina Kajannes kuvaa Lassi Nummea "ainutlaatuiseksi aviorakkauden ja perheonnen lyyrikoksi", jonka runoissa rakkaus on toisaalta omakohtainen elämys ja oivallus, toisaalta sillä on hyvinkin konkreettinen, vaaleakutrinen hahmo: rakastettu Pirkko-puoliso.

Kaiken kaikkiaan Elämä, kyllä -muistokirjasta huokuu lämpö, runoilijan muiston kunnioitus, rakkaus runouteen, luontoon, taiteeseen ja elämän moninaisuuteen. Katriina Kajannes on valinnut Lassi Nummelta osuvat säkeet kirjan alkusanojen yhteyteen:

hetkeäkään en vaihtaisi:
henkeäsalpaava matka

Kirjan esittelyn voi lukea kustantajan sivuilta, sisällysluettelo löytyy täältä ja kirjan voi halutessaan ostaa esimerkiksi Granumista.