tiistai 11. syyskuuta 2012

Väinö Linna: Musta rakkaus


Väinö Linna: Musta rakkaus
Wsoy 1986, 177 sivua.
(4. painos, ensi kerran ilmestynyt 1948)
Kirja on saatavilla e-kirjana ja pokkarina.

Hänen mieleensä ei tullut edes se, että koko kaupungilla ei ollut mitään syytä pohtia hänen asioitaan, koska sen asukkaista vain mitättömän pieni osa tunsi hänet ja siitä osasta tuskin monikaan välitti paljoakaan hänen asioistaan. 

Tekussa opiskelevan Paulin ja työmiehen tyttären Marjatan katseet kohtaavat Tampereen työläiskaupunginosassa, Amurissa. Nuoret ujostelevat ja rakastuvat, pelkäävät ja haaveilevat, tuntevat kumpikin salaa alemmuutta toistaan kohtaan, jakavat orpouden kokemuksen ja vaihtavat kihlat. Paulin sisällä kytevät kuitenkin synkät epäilykset, ja muutamat väärällä hetkellä lausutut sanat sysäävät Mustan rakkauden pariskunnan raiteelle, jonka päässä ei odotakaan avioliitto, edes onneton sellainen. Väinö Linnan toista julkaistua teosta voisi ehkä parhaiten luonnehtia pienoisromaaniksi - paitsi että se on suhteellisen lyhyt, se keskittyy yhteen suoraviivaisesti etenevään tarinaan eikä kasvata mitään romaanimaisia rönsyjä ympärilleen.

Tarina tuhoavasta rakkaudesta on kerrottu lukuisia kertoja, eikä Mustan rakkauden juonessa ole mitään omaperäistä - itse asiassa Marjatan kohtalo sai minut huokaamaan, että "ai taas keuhkokuume". Kirja on kuin klassinen tragedia, jossa yleisö tietää alusta asti, että hullusti tulee käymään. Linna kuvaa kuitenkin todella terävästi henkilöidensä, etenkin Paulin, mielenliikkeitä. Myös Marjatan isää, yksinkertaista mutta sympaattista työmiestä, Linna kuvaa taitavin vedoin. Hän tavoittaa jotakin olennaista kuvaamiensa ihmisten sisimmästä, ja siksi kirja ei ole vanhentunut, vaikka yhteiskunta ja yleiset moraalikäsitykset ovatkin muuttuneet.

Setä piti Paulia hieman hulluna, sillä hän ei tiennyt muuta nimitystä tämän omituiselle sulkeutuneelle synkkyydelle. No, nykyään sanottaisiin, että Pauli on jo ennen Marjatan tapaamista masentunut ja että neuroottisuus on hänellä hallitseva persoonallisuuden piirre. Pauli havahtuu jatkuvasti omaan mielettömyyteensä, mutta selkeät ajatukset sumenevat pian mustiin tunteisiin. Kun tulevaisuudennäkymät ovat varsin vaatimattomat  - muutama vuosi epäsopivan alan opiskelua kitsaan avustuksen turvin ja sen jälkeen työntekoa ja lainan lyhentämistä - ei ole ihme, jos Pauli turhautuu. Olennaista kuitenkin on, että Paulin käytöstä ei voi selittää "pahuudella" tai "hulluudella", vaan hän on tavallinen ihminen - joskin omissa tuskissaan itsekkäästi vellova ja äkkipikainen luonne - joka etsiessään onneaan astuu harhaan, kohtalokkaan monta kertaa.

Entä sitten Marjatta? Väinö Linnaa ei ole erityisemmin kiitetty naiskuvistaan, ja joitakin aikansa eläneitä asenteita on luettavissa myös Mustan rakkauden kertojan kuvauksesta: Epätoivo pakotti hänet turvautumaan siihen, naisen voimakkaimpaan aseeseen, ja vaikka Pauli yhä jätti vastaamatta hänen hyväilyynsä, antoi hän sen kuitenkin tapahtua. Viattomuudestaan ja pienestä elämänpiiristään huolimatta Marjatta ei ole kuitenkaan sinisilmäinen, vaan vaistoaa herkästi Paulin voimakkaasti ailahtelevia mielialoja ja kykenee aavistamaan, että suunnitellun avioliiton onni tulisi olemaan hataralla pohjalla.
Kuva Edvin Laineen elokuvasta Musta rakkaus (1957), pääosissa Eeva-Kaarina Volanen ja Jussi Jurkka.


Mustan rakkauden on lukenut myös Jenni vanhassa K-blogissaan, jossa kiinnostavasti verrataan teosta Ian McEwanin romaaniin Rannalla.

18 kommenttia:

  1. Muistan kun luin tämän lukioikäisenä heti kun olin ahminut TPTA:n ja mikä hirvittävä pettymys tämä kirja sitten olikaan TPTA:n rinnalla. En tiedä, ei taitaisi toinenkaan lukukerta toisenlaisia tuloksia tuoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jaana, voin vain kuvitella - vaikutelma oli varmaan sama, kuin jos lukisi ensin Sinuhen ja sitten jonkin Waltarin varhaisromaanin. Ja siinä missä TPTA on koko kansakunnan tarina (yksilöiden kautta toki), niin Musta rakkaus on parin nuoren tarina vailla suuria historiallisia merkityksiä.

      Poista
  2. Minä olen jaanan tavoin lukenut tämän lukiossa, suurena TPTA- ja TS-fanina. En muista, että olisin ollut ihan yhtä pettynyt kuin jaana, mutta en tainnut odottaakaan kirjalta ihan samaa kuin noilta Linnan suurteoksilta. Minusta Musta rakkaus oli mielenkiintoinen Linnan kirjailijakuvan kannalta, mutta kirjana se on ehkä kuitenkin aika tavanomainen mustasukkaisuuden ja pieleen menevän rakkauden kuvaus. Ei huono kirja, mutta ei järin omaperäinenkään.

    Muistan myös, että henkilöhahmojen käyttäytyminen oli hirveän turhauttavaa. Nyt kun mietin asiaa, niin aika voimakas mielikuva kirjasta on kuitenkin jäänyt, eli ei se ihan huono ole voinut olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tarina on kyllä tavallinen, mutta henkilöiden (Paulin) tunteet on kuvattu todella vaikuttavasti. Useinhan kirjoissa, joissa jollakulla tavalla tai toisella "tilttaa päästä", ei mennä sen henkilön nahkoihin vaan joku ulkopuolinen (äiti, puoliso, ystävä) kauhistelee, että kuinka se nyt noin... Hahmojen käytös on tosiaan turhauttavaa, jos vain heille olisi ollut tarjolla jotain terapiaa...

      Koska oikein ehdin lukea sen TPTA:n, jos vaikka ensimmäisen osan näin alkuun!

      Poista
  3. Ei tämä minussakaan suuria tuntemuksia herättänyt. Minulla on hyllyssä Linnan kootut teokset (Saatu aikoinaan 16-vuotislahjaksi!) joten Päämääränkin olen joskus lukenut, mutta kylmäksi jätti sekin. Ehkä kirjailija tarvitsee harjoitustyönsä löytääkseen itsensä, tyylinsä ja teemansa joista haluaa kirjoittaa.

    Mutta arvokasta, että nostit tämän kirjan esiin blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, yllättävän moni onkin lukenut tämän! Ihan varmasti (useimmat) kirjailija tarvitsevat ne "harjoitustyöt", vaikea kuvitella, että TPTA voisi olla esikoisteos.

      Poista
  4. Pohjantähti-trilogian olen lukenut ja se oli kyllä niin vaikuttava, että tuli uniinkin. Tätä en ole lukenut, periaatteessa kyllä kiinnostaisi. Tuo kuva elokuvasta osuu hyvin kuvaukseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, olisi kiva nähdä tämä elokuvanakin. Vau, vai tuli TPTA sinulla uniinkin, maltan tuskin odottaa aikaa jolloin pystyn uppoutumaan siihen.

      Poista
  5. En olekaan tätä lukenut, ja taitaa jäädä lukematta:) Mutta voiko lempikirjailijaltaan - yhdeltä niistä - jättää teoksia lukematta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, minusta voi - joskus jopa parempi niin :). Itse kiinnostuin nyt vähän tuosta Päämäärästäkin. Ennen TPTA:a voin lukea Linnalta mitä vaan ilman että osaisin pettyä.

      Poista
  6. No nytpä tunnen itseni tyhmäksi, kun en ole tästä Linnan (vaikka onkin TPA-kirjan ansiosta lempparikirjailijoihini kuuluva) teoksesta koskaan kuullutkaan! Onneksi aukko on nyt paikattu ansiostasi. ;) Kiintoisa arvio, kirjoitit monipuolisesti kritiikkiä ja ansioita. Vaikka en tätä nyt lukulistalleni ota (Tuntematon sotilas odottaa haasteeseen tarttumista), niin on aina mukavaa lukea tällaisista kirjoista, joihin ei ihan joka päivä blogeissa törmää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, nämä "suurten kirjailijoiden pienet teokset" tahtovat usein jäädä tuntemattomiksi :). Joskus syystäkin, mutta Musta rakkaus on kyllä ihan lukemisen arvoinen, joskaan ei mikään must-read.

      Poista
  7. Tunnen syvää kirjallista sivistysvajetta, koska en ole tätä lukenut. En muista edes elokuvana nähneeni.

    Mikä kirjan nimi ja mikä kansi! Tietty vanhahtavuus yleensä sujuu, kun siihen ensin tottuu. Itse koin tänä vuonna hurmion hetkiä Humisevan harjun kanssa.

    Kiitos tästä! Lainaan jossain vaiheessa kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minustakin tuo pokkaripainoksen kansi on tyylikäs (itse luin kirjastosta löytyneen ei-niin-kauniin kasaripainoksen). Välillä on kiva lukea vanhempaa kirjallisuutta. Toivottavasti tämä kirja osuu kohdallesi, tämä on sellainen "vahvojen tunteiden kirja".

      Poista
  8. Minä luin Mustan rakkauden vähän aikaa sitten, kun huomasin, että se oli julkaistu pokkarina. Ei se tietenkään Linnan suurteosten tasolle nouse, mutta oli minusta kuitenkin aika hurja lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, enpä ollut huomannut tuota postaustasi kirjasta! Menen lukemaan ja linkitän sinutkin. Mukava kuulla, että joku toinenkin on vaikuttunut kirjasta.

      Poista
  9. Katselin tätä eilen kirjakaupassa, kirja kuulostaa kyllä kiehtovalta. Kirjoitat siitä hienosti! En ole toisaalta lukenut vielä TPTA:kaan, joten voisin lukea tämän ensin ilman ennakko-odotuksia, ja siirtyä sitten varsinaisen herkun pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, toinen, jolta TPTA vielä lukematta! :) Kokeile, mitä tykkäät tästä!

      Poista