perjantai 18. toukokuuta 2012

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja


Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
La contadora de películas, suom. Terttu Virta.
Siltala 2012, 133 sivua.

Nykyään olen ruvennut uskomaan, että isä piti Marilyn Monroesta enemmän hänen nimensä m-kirjainten kuin minkään muun syyn takia. Hän oli aina toivonut tytärtä, että voisi antaa tälle nimeksi Marilyn, mutta äiti olisi sallinut sen vain kuolleen ruumiinsa yli. Äiti vakuutti inhoavansa "sitä keinovaalennettua blondia, joka ei osaa edes näytellä kunnolla". Siitä huolimatta hän jäljitteli juuri tätä näyttelijää kävellessään. Ja kun hän kuuli Marilyn Monroen kuolemasta vähän ennen kuin hylkäsi meidät, hän itki lohduttomasti koko yön. 


Nuori María Margarita on kertoja Hernán Maria Letelierin pienoisromaanissa Elokuvankertoja - hän kertoo lukijalle siitä, kuinka hänestä tuli pienen chileläisen kaivoskylän "elokuvankertoja", tyttö, joka menee köyhän perheen ainoalla pääsylipulla elokuvateatteriin ja kertoo myöhemmin illalla perheelleen ja kyläläisille koko elokuvan alusta loppuun.

Saavutettuaan asemansa elokuvankertojana María alkaa tosissaan panostaa tehväväänsä: hän askartelee rekvisiittaa, harjoittelee ilmeitä ja eleitä ja värittää kertomustaan. Tärkeintä on kuitenkin keskittyminen: silloinkin, kun humalainen koneenkäyttäjä laittaa kelat pyörimään väärässä järjestyksessä ja kylän pojat koettavat lähennellä salin pimeydessä, María uppoutuu tarinaan ja tarvittaessa rekonstruioi sen hyvinkin hajanaisista vihjeistä itse näytöksen jäädessä syystä tai toisesta puutteelliseksi.

Tarina on näennäisen kepeä, mutta sen taustalla on Marían perheen tragedia: isä on joutunut  onnettomuuden johdosta (alkeelliseen) pyörätuoliin ja pienen eläkkeen varaan, ja pian tapahtuman jälkeen kaunis, tanssia rakastava äiti on jättänyt perheen. Elokuvissa käynti ei enää ole koko perheen iloinen, popcornintuoksuinen rituaali, vaan jokaiseen lippuun on säästettävä tarkkaan. Yksi Marían veljistä on alkanut änkyttää äidin lähdon jälkeen ja elokuviakin on sensuroitava:

Kaikkein hankalimpia olivat elokuvat, joissa oli uskottomuutta. Silloin minun oli käytettävä kaikki kuvittelukykyni, jotta saisin muutettua juonen sellaiseksi, ettei se tuottanut tuskaa isälle. 


Elämä köyhällä pampalla sisältää muutenkin paljon sellaista, minkä mieluummin unohtaa ja hukuttaa elokuvien kiehtoviin tarinoihin ja lauluihin. Elokuvankertoja onkin kirja tarinoiden ja kuvien voimasta - ja toisinaan myös niiden satuttavuudesta ja petollisuudesta.

Elokuvakertomukseni vei heidät pois autiomaan kovasta olemattomuudesta, ja he pääsivät edes vähäksi aikaa ihmeellisiin maailmoihin täynnä rakkautta, unelmia ja seikkailuja. 

16 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu. Teos on tosiaan näennäisen kepeä, sillä lapsikertojan tarinoidessa rivien välistä löytyy toinen taso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, niin - ja raskaammat teemat tulevat kuin hiipien enemmän mukaan tarinaan. Voi tyttöpientä!

      Poista
  2. Oih, taas uusi must-read! Uskaltaakohan tässä kohta enää blogeissa kierrelläkään, kun TBR on jo keskikokoisen merikäärmeen mittainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona :D Sitähän tämä on, koko ajan tulee uutta kiinnostavaa luettavaa vastaan...

      Poista
  3. Ei mitenkään tavanomaiselta kuullostava kirja. Ajatella mikä voima ajatuksilla on. Kuullostaa hienolta, lukemisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, tämä on tosiaan aika jännä, ja paljon lyhyempi kuin odotin (sivukoko on paljon tavanomaista pienempi ja jokaisen luvun välissä on tyhjä lehti). En ole kovin paljon lukenut eteläamerikkailaista kirjallisuutta mutta uskallan silti väittää, että kirjan tyyli on latinalaisamerikkalaista :).

      Poista
  4. Vähintään keskikokoinen merikäärme täälläkin, mutta jatkoksi menee, kasvakoon täyteen mittaansa mokoma!

    Tästä tulee mieleen toinenkin ihana kirja, Dai Sijien Balzac ja vaatturintytär. Se tapahtuu Kiinassa, jossain syrjäisessä vuoristokylässä. Siellä kaksi poikaa kertoo näkemistään elokuvista ja lumoaa tarinoillaan sekä kylän päällikön että kauniin vaatturintyttären.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, kuulostaapa tosiaan samantyyppiseltä asetelmalta! Vähän tuollaista klassista Sheherazade-meininkiä, että tarinoilla voi lumota...

      Poista
  5. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta :)

    VastaaPoista
  6. Luin kirjan eilisiltana ja nyt oman tekstini kirjoitettuani tulen tänne Siniseen linnaan kommentoimaan. :) Tämä oli ihana kirja, kaikesta karusta ja raskaasta huolimatta niin valoisa ja lämmin! Ja jotenkin elokuvallinen, uskonkin että tästä tulee hyvän ohjaajan ohjauksessa todella hieno elokuva. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Sara, menenkin heti lukemaan tekstisi! :)

      Poista
  7. Kiinnostavan kuuloinen kirja, jospa bongaisin tämän kirjastosta! Blogissani on haaste sinulle!

    VastaaPoista
  8. Luin tämän kirjan alkuviikosta ja hieno, pieni helmi, joka kertoo paljon enemmän kuin miltä näyttää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kävinkin juuri blogissasi kommentoimassa tätä samaa kirjaa ;).

      Poista