Rauha S. Virtasen nuortenromaani Luumupuu kukkii tuntuu eräänlaiselta Kiurut laulavat -kirjan sisarteokselta. Molemmissa Virtasen romaaneissa kuvataan sisarus- ja ystäväjoukon kesäistä elämää. Päähenkilön taustalla on turvallinen ja työteliäs perhe, jonka toimeentulosta huolehtii ahkera ja työhönsä uppoutuva isä (Kiuruissa maanviljelijä ja Luumupuussa puutarhuri) ja lempeä, arjen askareiden lomassa lukemisen ja omien luovien puuhien (Luumupuun Pihkan perheen äiti kutoo joutohetkinään juhannusryijyä) merkitystä korostava äiti. Lapset ratkovat kotoisia ongelmia ja koulunkäyntiin tai heikommassa asemassa olevien auttamiseen liittyviä pulmia. Luumupuu kukkii -romaanin keskiössä on noin kymmenvuotias Kati, jonka pitäisi petrata arvosanojaan ennen oppikoulun pääsykokeita. Luonnossa liikkuminen, haaveilu ja leikit ystävien kanssa - erityisesti Timbuk-sirkuksen näytöksen harjoittelu - ovat kuitenkin paljon kiinnostavampia. Jännitystä kesään tuo myös isän puutarhaan apulaiseksi saapuva Maisa-tyttö sekä se, kukkiiko puutarhuri isän silmäterä, Katille omistettu luumupuu.
Luumupuu kukkii kuvaa ajallisesti pidempää jaksoa kuin yhteen kesään keskittyvä Kiurut laulavat; tämä mahdollistaa paremmin päähenkilön kehittymisen ja kasvamisen. Myös sivuhenkilöitä on enemmän, samoin juoniepisodeja. Sivujuonissa sivutaan muun muassa Pihkan perheen Siina-kotiapulaisen elämää, kulkukissojen kohtaloa, ankaran Sipu-opettajan persoonaa sekä nuoreen Maisaan liittyvää salaisuutta. Päähuomio on kuitenkin Katin kasvamisessa, hänen tasapainoilussaan leikin ja velvollisuuksien välimaastossa. Katin kehitystä symboloi hänen nimikkoluumupuunsa, jonka kukkia joudutaan kärsivällisesti odottamaan, mutta jotka täyttävätkin sitten kaikki odotukset…
Luumupuu kukkii ei ole minulle nostalgiakirja, sillä luin lapsena Virtasen kirjoista vain Seljan tytöt jatko-osineen. Omassa elämässäni on kuitenkin muutamia yhtymäkohtia kirjan tapahtumiin, jotka tekevät kirjan minulle rakkaaksi: oma mieheni on puutarhuri (joskaan hän ei pidä omaa puutarhaa vaan työskentelee kouluttajana), asumme vanhassa, alunperin puutarhurin asunnoksi rakennetussa talossa… ja ylipäätään verkkainen arjen ja perhe-elämän kuvaus viehättää minua.
Vielä ehdin osallistua Luumupuu kukkii -kirjalla Satun Apiloita ja omenankukkia -minihaasteeseen. Odotan jo innolla, millainen haaste on luvassa heinä-elokuulle!
P.S. Meillä ei ole luumupuita, ainoastaan omenapuita, mutta luumupuun kukkia ja nostalgisia muistoja Virtasen Luumupuu kukkii -kirjaan liittyen voi käydä kurkaamassa Leena Lumella!
P.P.S. Sunnuntai tuntuu vakiintuneen minulla nuortenkirjaklassikoiden päiväksi, mutta aikuistenkirjapostauksiakin on vihdoin luvassa alkuviikosta, mm. Juha Itkosen Seitsemäntoista ;).
P.P.S. Sunnuntai tuntuu vakiintuneen minulla nuortenkirjaklassikoiden päiväksi, mutta aikuistenkirjapostauksiakin on vihdoin luvassa alkuviikosta, mm. Juha Itkosen Seitsemäntoista ;).
Hih, arvaa minkä kirjan aion ihan lähiaikoina lukea osana nostalgiahaastetta? Minulle tämä on rakas ja nimenomaan nostalginen teos. Valoisampi kuin Kiurut laulavat.
VastaaPoista:)
Kivaa! Minäkin ajattelin tätä kirjoittaessani, että yksi ero Kiurujen ja Luumupuun välillä on juuri tuo mainitsemasi, että Luumupuu on iloisempi.
VastaaPoistaSinä pystyt lukemaan nostalgia-haasteeseen paljon sellaista, mitä minä luen nyt ensimmäistä kertaa :). Jotenkin ihanaa, että olet lukenut kaikki Virtasen kirjat. Tämä Luumupuukin olisi varmasti ollut "jännempi" lapsena, mutta nytkin kyllä nautin tämän lukemisesta!
Mun lemppari♥Kiitos aivan ihanasta kirjoituksestasi♥
VastaaPoistaMaria, nyt kuin luin, mitä kirjoitit tästä minulle nuorena niin tärkeästä kirjasta, en enää yhtään ihmettele, miksi se jäi niin vahvasti mieleeni: Tässä on heti monta kosketusta minuun. Ihan tuota äidin ryijyä myöten ja ne oppikoulun pääsykokeet ja sitten kotini lähellä oli vanha satujen puutarha, jossa hyvin vanha puutarhuri ja sain vaeltaa siellä luumupuiden varjoissa ja odottaa luumujen kypsymistä...linnut olivat kuin kesyjä ja tuoksut kuin ei missään muualla. Nyt alan unelmoida siitä, että minulla olisi aikaa lukea tämä uudelleen...
VastaaPoistaMinulla on edelleen tämä kirja sekä myös Burnettin Salainen puutarha hyllyssäni.
Kiitos tästä ja linkityksestä! Minulle tuli ihan värisyttävä olo...
♥
Halusin yllättää sinut eräällä tyttökirjalla, mutta en tajua miten se vaihtui Ville Valoon ja ihan kaikkeen muuhun. Kaikki aikanaan...onneksi kirjat eivät karkaa, eivät hylkää.
Kiitos Maria <3 Huomasin vain harmikseni, että olin unohtanut laittaa kirjasta lainauksen; pitää lisätä jossain vaiheessa.
VastaaPoistaLeena, ole hyvä <3. Nyt tulin kyllä uteliaaksi tuosta tyttökirjasta ;). Mutta fiiliksen mukaan; minunkin oli tarkoitus lukea Seitsemäntoista ja Punainen morsian kurinalaisesti loppuun, mutta sitten kesäaurinko suvaitsi näyttäytyä ja pihalla on niin ihana lukea kukkivasta luumupuusta... Eiväthän kirjat karkaa, paitsi takaisin kirjastoon jos ovat olleet lainassa liian kauan ;).
Tuo on ihana tuo sinun lapsuusmuistosi vanhasta puutarhasta, ja äidin ryijystä... Minusta tuo Luumupuu kukkii -kirjan äiti on ihan paras (muistuttaa paljon omaa äitiäni).
Hei Maria
VastaaPoistaTämä on ollut minun lukulistallani pidemmän aikaa ja alkoi kiinnostamaan nyt enemmän, kun kirjoitit siitä! :)
Kiva, Sara! :) Olen nyt innostunut lukemaan näitä teininä lukematta jääneitä Virtasia. Seuraavaksi haluaisin lukea Ruususen; toivottavasti saisin sen käsiini ennen Lukupiirin keskustelua.
VastaaPoista