Timo Klemettinen, Tuula Korolainen & Marjo Nygård: Laulua kuonoon, joulua tassuun

Timo Klemettinen (sävellykset), Tuula Korolainen (tekstit) ja Marjo Nygård (kuvitus):
Laulua kuonoon, joulua tassuun. 
Sisältää CD:n.
Lasten Keskus 2016, 54 sivua.


Tonttu katseli sipuleita otsa rypyssä. Sitten se kaiveli taskujaan ja pölläytti kukkien ylle kimaltavaa punaista pölyä. 

Ja voi ihmettä! Sipulit alkoivat pullistua ja pienet lehdenalut kasvaa, ja yhdestä ruukusta nousi esiin punainen tulppaani. Ensimmäinen joulukukka.

Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin yhteistyössä on syntynyt vuosien varrella jo useampikin suloinen Kuono-kirja: Kuono kohti tähteä, Kuono kohti koulua, Kuono lumessa ja Kuono kohti joulua. Viimeksi mainitun pohjalta on kehkeytynyt uutuusteos Laulua kuonoon, joulua tassuun: Timo Klemettinen on säveltänyt Tuula Korolaisen runoja, joissa eläimet, erityisesti hiiret, valmistautuvat jouluun ja viettävät sitä.

Siitä on aikaa, kun olen lukenut Kuono kohti joulua, eikä minulla ole kirjaa omassa hyllyssä, joten en osaa sanoa, kuinka paljon vanhaa ja miten paljon uutta tekstin ja kuvitusten osalta Laulua kuonoon -teoksessa on. Joka tapauksessa kirjassa on laulunsanojen ja nuottien lisäksi Korolaisen kirjoittama jouluinen tarina sekä Nygårdin kaunis, pakkasensininen ja joulunlämpöinen kuvitus.

En itse osaa soittaa mitään instrumenttia, mutta käytin vuoden verran kitaratunneilla käynyttä miestäni koehenkilönä nuottienluvussa. Mies soitti tuosta noin vaan Eläinten joululaulun sekä Jouluyön eläintarhassa, mutta monet muut kappaleet olivat vaativampia ja edellyttänevät ihan aloittelijoilta enemmän harjoittelua. Onneksi kirjan mukana on cd, jolta kirjan kappaleita voi kuunnella joko malliksi tai ihan vain iloksi ja joulutunnelmaan pääsemiseksi.

Kaikkiaan neljästätoista laulusta suosikkini on ehkä "Uravalinta", jossa  Pinkki-sika toteaa, että Liha-ala ei oo mun juttu, sinne menee joka tuttu, sanoi Pinkki ja liftasi Eurooppaan. Mihin? Sitä ei tiedetty ollenkaan, kunnes posti toi kirjeen pikana: "Mä oon Ranskassa tryffelisikana. Tää ala on tosi gurmee, nää sanoo mersii ja silvuplee. Gudbai siis kotimaan rasvikset! Mua kiinnostaa nyt kasvikset!" Myös aivan toisenlainen kappale, herkkä "Jouluaamuna", on ihana.

Kirjan lopussa on leikki- ja liikuntaohjeita lauluihin sekä Laulua kuonoon, joulua tassuun -musikaalin käsikirjoitus. Laulua kuonoon onkin useampaa aistia kutkuttava kokonaisuus, jossa on aineksi monenlaiseen toiminnallisuuteen ja itse ja yhdessä tekemiseen.

Tuula Korolainen (toim.) ja Virpi Penna: Ihan täysi tonttu

Tuula Korolainen (toim.) ja Virpi Penna (kuvitus): Ihan täysi tonttu. 

Runollinen joulukalenteri.

Lasten Keskus 2015, 38 sivua.

Joulukuu – 

ja päivä ykkönen!

Mikä onni sentään

että muistin sen. 

Juuri tänään näet

nukuin pommiin

kun piti tulla

luukun taakse

kalenterihommiin.

(Tuula Korolainen, katkelma kokoelman avausrunosta)

Ihan täysi tonttu on runollinen joulukalenteri, josta löytyy oma runo (tai jopa kaksi!) jokaiselle joulunodotuksen päivälle. Lapseni tosin oli kirjaa hetken tutkittuaan vakaasti sitä mieltä, että Ihan täysi tonttu ei ole "joulukalenterikirja", sen verran vaivihkaa "luukkujen" numerot on kirjaan merkitty. Kirjassa on Virpi Pennan lempeä ja iloinen kuvitus ja teoksen on toimittanut Tuula Korolainen. (Olen näköjään melkein tasan kolme vuotta sitten blogannut Tuula Korolaisen Kuono lumessa -kirjasta, suloinen ja talvinen lastenkirja sekin.)

Kaikki kirjan runot ovat ennen julkaisemattomia. Tekijät sen sijaan ovat vanhoja tuttuja, rakastettuja kotimaisia kirjailijoita, kuten Eppu Nuotio, jonka toisen hiljattain ilmestyneen joulukirjan Typy ja topakka tonttu esittelin blogissa pari ensimmäisenä adventtina, Annika Sandelin (jonka Baudelieroon ja Mette-rottaan sekä Yokon yökirjaan olen aiemmin ihastunut), Jukka Parkkinen ja Hannele Huovi.

Joulukirjat ammentavat usein nostalgiasta ja perinteistä. Niin Ihan täysi tonttukin josta löytyvät itsenäisyyspäivät, Luciat ja Jeesus-lapsi kuin partiolaisten joulukalenterista ikään. Samalla osa runoista linkittyy kuitenkin vahvasti tähän päivään.

Arvostan sitä, että Annika Sandelin puhuu itsenäisyyspäivärunossaan toisten auttamisesta: "Kuin Saarijärven Paavo / me leipää jaetaan" ja Tuula Korolainen valottaa (!) Lucianpäivän runossaan italialaispyhimyksen alkuperää. En kuitenkaan välttämättä haluaisi lukea joulua odottaville lapsille kuolevista ihmisistä (Sandelinin runo) tai polttoroviolle päätymisestä (Korolaisen runo). Kuten sanottu, aiheet ovat tärkeitä, mutta ihan pienillekin lapsille suunnatussa joulukirjassa toivoisin niiden lempeämpää käsittelyä. Lempeyttä ja lämpöäkin kirjassa toki on, ihan sylin täydeltä.

Yö on pimeä lintu

lämmin hyöhenrinta,

laajeneva hetki, 

untuvainen pinta.

(Hannele Huovi, katkelma jouluaaton runosta)

Joulukalenterin luukku 4: Kuono lumessa

Tuula Korolainen (teksti) ja Marjo Nygård (kuvat): Kuono lumessa
Lasten Keskus 2012

Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Kuono kohti tähteä, Kuono kohti joulua ja Kuono kohti koulua ihastuttivat, ja nyt, lumikinosten ja pakkasen keskellä, on oiva hetki lukea tekijöiden uutuus Kuono lumessa. Kaksi ensin mainittua koostuvat runoista ja pienistä tarinoista, Kuono lumessa taas on yhtenäinen, pidempi kertomus Kuono kohti koulua -kirjan tapaan - kohtaamme jopa muutamia edellisestä Kuono-kirjasta tuttuja hahmoja kirjan sivuilla.

Kuten äskettäin lukemassani kuvakirjassa Timo ja Piko muuttavat (ja aika monessa muussakin tämän syksyn lastenkirjassa), myös Kuono lumessa -kirjan tapahtumat käynnistyvät asuinpaikan vaihdon myötä. Tupsu-hiiren perhe on muuttamassa pellolta metsään, epäilyttävien metsähiirten keskelle. Tupsun täytyy jättää hyvät ystävänsä Taimi, Tähkä ja Nuusku ja mennä uuteen kouluun, "metsäläisten kouluun". Muuttomatkalla lumipyryssä Tuiskusta tuntuu, että sen selkään oli kiinnitetty kuminauha, jonka toinen pää oli kiinni entisessä kodissa. Vaikka punaiset jäljet lumessa kertovat, että saalistava kettu on liikkeellä, Tuisku erkanee isästään ja lähtee omin päin seikkailemaan.

Tuisku saa kokea varsin jännittäviä hetkiä, mutta pelastus löytyy yllättävältä taholta. Samalla hän löytää uusia ystäviä ja voittaa metsän väkeä kohtaan tuntemansa ennakkoluulot.

Kuono lumessa on herttainen kirja. Kuvakirjaksi siinä on melko paljon tekstiä - tarina olisi mahtunut tiiviimpäänkin pakettiin - mutta onneksi teksti jakautuu monelle, Marjo Nygårdin laajojen kuvien täyttämille sivuille. Nygårdin kuvissa katsellaan tapahtumia monesta näkökulmasta, välillä myös (kirjaimellisesti) lintuperspektiivistä. Perinteiseen tapaan puusuksilla suihkivien, villahuiveihin ja muhveihin pukeutuneiden hiirten kanssa samoilla hangilla seikkaillee myös lumilautaileva orava.


Mukavia ulkoiluhetkiä hohtavilla hangilla myös Sinisen linnan kirjaston lukijoille!