sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin. Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920


Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin. 
Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920.
Wsoy 2012, 347 sivua.

Olen ajatellut kirjoittaa tänne päiväkirjaan myös silloin tällöin valtiollisista tapahtumista tänä vaiheriklaana aikana. Aijon näet koettaa säilyttää tämän vihon koko ikäni (!) ja näinollen olisi mukava lukea näin tehtyjä muistiinpanoja valtiollisistakin asioista. (29.8. 1917)

"Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin", joka kirjoitti päiväkirjamerkintöjään vihkoihin ja irtolehdille 1910-luvun Helsingissä, Oulunkylässä ja Vihdissä, oli Elsa Eklund, tuleva tiedenainen, viiden lapsen äiti ja tiedemies-runoilija Martti Haavion puoliso Elsa Enäjärvi-Haavio. Elsa oli maitokauppiaspariskunnan tytär, kuului Kallion harvoihin porvarisperheisiin ja kävi koulua Kruununhaassa. Välillä koulunkäynti keskeytyi ensimmäisen maailmansodan vuoksi ja vuonna 1918 kotikaduilla paukkuivat sisälissodan tykit. Enimmäkseen Elsan päiväkirjamerkinnät kertovat kuitenkin tavallisesta tytönarjesta: ystävyyssuhteista, haaveista päästä "Norssin baaliin" tanssimaan, kasvien keräilystä, uskonnollisista pohdiskeluista, voimakkaista nuoruuden ihastuksista ja ihanteista.

Tänään on Hiljan nimipäivä. Eilen olimme Pyykösen lasten kanssa ensin Kaisaniemessä ja sitte aijoimme mennä ja menimmekin Pyyköselle ja minä soitin kotiin jolloin isä sanoi, että pitää tulla heti kotiin, sillä Sylvi on äitinsä ja isänsä kanssa täällä. Helmi täti on niin kipeä ja äitikin kävi siellä eilen- Nyt täytyy ruveta lukemaan läksyjä (kirjoitan nimittäin väliajalla) ja äiti pyytää minua merkkaamaan Evert enon lakanoita. (8.10.1913)

Katarina Eskola oli toimittanut vanhempiensa Martti Haavion ja Elsa Enäjärvi-Haavion kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista mittavan Valistuksen sukutarina -kirjasarjan, jossa näkökulma oli parihistoriallinen: kuinka kaksi älykästä, kunnianhimoista ihmistä toteutti lahjakkuuttaan pitkälti samojen mielenkiinnon kohteiden, erityisesti kansanrunouden, parissa. Monia tärkeitä avaimia Enäjärvi-Haavion persoonaan jäisi kuitenkin puuttumaan ilman tytönpäiväkirjojen sydänsuruja ja unelmia. Juuri tyttövuosien ihastumisten myötä Elsalle kypsyi varmuus siitä, että hän haluaa yhdistää (tutkijan)uran ja perheen, elää tasa-arvoisessa liitossa sielunkumppanin kanssa.

Eskola oli kirjoittamassa parielämäkertaa Elsan vanhemmista Mimmi ja Edvard Eklundista ja ajatteli etsiä siihen materiaalia äitinsä varhaisista päiväkirjoista. Hän huomasi, että päiväkirjat ovat tärkeitä itsessään, kuvastamassa nuoren tytön kehitystä ja niitä varhaisia polkuja, jotka mutkien kautta johtivat avioliittoon pitkäaikaisen ystävän Martti Haavion kanssa ja monipuoliseen tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen työhön. Eskola ei ole lyhentänyt eikä muokannut äitinsä päiväkirjoja, vaan ne on julkaistu kirjassa sellaisenaan, kirjoitusvirheineen ja toistoineen. Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin tarjoaa vähintään kolme näkökulmaa: nuoren Elsa Eklundin, hänen tyttärensä Katarina Eskolan ja painetun teoksen lukijan, joka voi heijastella Elsan kokemuksiin ja tuntoihin omia muistojaan ja perhe- ja sukuhistoriaansa. Minulle tällaiset kulttuurihistorialliset teokset ovat "inspiraatiokirjallisuutta", joka herättää halun lukea ja tutkia lisää aihepiiristä. Onneksi hyllyssäni odottaa Enäjärvi-Haavion pariskunnan 1920-lukua valaseva Kahden, josta voin seurata Elsan elämäntarinaa ja kehitystä eteenpäin.

Elsan päiväkirjojen lisäksi Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin sisältää Eskolan laajan kommentti- ja taustoitusosuuden, jossa hän kertoo äitinsä lapsuudenperheestä, 1910-luvun Helsingin kahtiajakautuneisuudesta, ajan naisten asemasta ja työntäytteisestä arjesta, sekä avaa päiväkirjassa mainittujen nimien ja nimikirjainten takana olevien henkilöiden taustoja. Päiväkirjat antoivat vanhempiensa kirjalliseen jäämistöön jo laajasti perehtyneelle Eskolallekin uusia näkökulmia Elsan tunne-elämään ja saivat hänet tekemään tutkimustyötä selvittääkseen, kuka todella oli Elsan ajatukset vuosiksi vanginnut "ensi lempi", ihanteiden heijastuspinta.

Eskola antaa hyvän esimerkin päiväkirjojen merkityksestä paitsi yksityisten, myös yhteiskunnallisten käännekohtien tallentajina asettaessaan rinnan koulutyttö Elsa Eklundin, seurapiirirouva Gurli Sevon-Rosenbröijerin ja kirjailija Juhani Ahon merkinnät samalta kansalaissodan päivältä, 12. huhtikuuta 1918. Ensin mainittu havainnoi tapahtumia Kalliossa, toinen Katajanokalla ja kolmas Eirassa. Kaikki kirjoittajat olivat valkoisia, mutta tunsivat enemmän tai vähemmän myötätuntoa myös alakynteen joutuneita punaisia kohtaan. Ikäänsä ja taustaansa nähden 16-vuotias Elsa osasi hyvin katsoa asioita sodan molempien osapuolten näkökulmista ja analysoida konfliktin syitä: "Sellaisia yhteisiä sivistysahjoja, joista varoista riippumatta voisi saada oppia, ei ole ja siis sivistyksen puutteeseen on syynä se mikä heiltä puuttuu - raha." Myöhemmin, aikuisena, Elsa teki paljon työtä tasa-arvon eteen muun muassa Väestöliitossa.

Tärkeintä Elsan päiväkirjoissa on kuitenkin kurkistus nuoren tytön sisimpään, niihin kokemuksiin, jotka ovat sekä jokaiselle henkilökohtaisia ja omanlaisiaan että kuitenkin sukupolvesta toiseen toistuvia nuoruuden peruskokemuksia. Itsekin kouluaikojen päiväkirjojaan (50-luvun tytöt jatko-osineen) yhdessä Satu Koskimiehen kanssa julkaissut Eskola sanoo "etsivänsä" varhain menettämiään  vanhempia lukemalla heidän tekstejään ja kirjoittamalla heistä. "Julkaistessani Elsan 1910-luvun tytönpäiväkirjat ja kirjoittaessani niistä ja niiden lukemisesta jatkan suhteen luomista edelliseen sukupolveen. Jatkan äitini hahmon etsimistä. Valmista tästä tuskin vieläkään tulee." Lukijana olen kiitollinen, että saan tutustua Elsa Eklundiin, ja hänen kauttaan kokonaiseen tiede- ja kulttuuri-ihmisten verkostoon, tällaisten kirjojen sivuilla.

18 kommenttia:

  1. Minä olen katsellut tätä kirjaa sillä silmällä, joten oli kiva lukea juttusi, joka vahvisti halua lukea tämä. Vaikka ehkä vielä enemmän kiinnostaa tuo Kahden. Mutta kronologisesti edeten voisi ehkä lukea ensin nämä nuoren tytön päiväkirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, muakin kiehtoo tosi paljon tuo kahden tieteentekijän liitto, ja alan innolla käydä tuota Valistuksen sukutarinaa läpi kirja kirjalta (onneksi satuin löytämään juuri tuon ensimmäisen osan antikvariaatista, silloin kesällä ennen niitä Kansalliskirjaston treffejämme). Mutta kyllä nämä tytönpäiväkirjat on hyvä lukea ensin, jos mahdollista, juuri tuon kronologian tähden.

      Poista
  2. Älyttömän mielenkiintoiselta kuulostava teos. Olen hartaudella lukenut pariin otteeseen 50-luvun tytöt jatko-osineen, pidän kovasti näistä päiväkirjapohjaisten romaanien realistisuudesta ja arjen dokumentoinnista. Pitänee laittaa tämä pitkän listan jatkoksi, luettavia kirjoja kun riittää...

    Kivaa sunnuntai-iltaa sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, uskon että rakastat tätä siinä missä 50-luvun tyttöjäkin! (Täähän ei kyllä ole romaani, vaan päiväkirjat sellaisenaan puhtaaksi kirjoitettuna & Eskolan kommentit ja taustoitukse, mutta tykkään kyllä myös kulttuurihistorian henkilöistä sepitetyistä faktapohjaisista romaaneista.) Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Oi, toivottavasti saisin tämän pian. Kirja vaikuttaa juttusi perusteella juuri niin hyvältä kuin olin toivonutkin. Ja lue ihmeessä Valistuksen sukutarina, se on aivan mahtava kirjasarja, minulle oikeaa inspiraatiokirjallisuutta. juuri eilen taas tutkin sitä yhtä artikkelia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, tää kirja on tosiaan ihan sulle. Ja ehdottomasti luen Sukutarinan, ottaa kyllä varmasti aikansa mutta toisaalta ihanaa, että kiehtovasta aiheesta löytyy niin paljon luettavaa :).

      Poista
  4. Maria, kuulostaa todella kiinnostavalta ja minua kiinnostaa juuri nuoruuden kuvaus ja nuoren tytön näkökulmasta tuona historiallisena ajanjaksona! Samoin 50-luvun tytöt on lukulistallani. Niistä saa hyvää pohjaa myös tutkimukselleni :) Kiitos, kun esittelit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tää on kyllä ihan sun kirjasi myös! Kuten jo kirjan nimestä kuulee, tyttöyden teema on tässä vahvasti mukana. Tyttökirjoihinkin viitataan, tosin valitettavasti mainintana, että Elsa ei niitä tainnut juuri lukea - Annat suomennettiin ja useimmat Anni Swanin kirjat julkaistiin vasta Elsan ohitettua tyttöiän.

      Poista
  5. Kiitos, tämä kirja on mennyt minulta täysin huomaamatta (mikä ei ole mitenkään ihme). Täytyy laittaa lukulistalle, joka on varsin pitkä (ja lukemattomia kirjoja tuli taas lisää kirjamessuilta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, tämä ilmestyikin ihan vasta :). Pitkän lukulistan ihana ongelma on tuttu täälläkin...

      Poista
  6. Aa, tämä on nyt ilmestynyt. Kirja kiinnostaa minuakin aivan tavattomasti: olen aina ihaillut Katariina Eskolan tekstejä, niin tutkimustekstiä kuin 50-luvun tyttöjäkin ja Tyttö pitkän sillan molemmin puolin kiinnostaa. Luulen, etten lue tätä nyt syksyllä, vaan toivon kirjaa joululahjaksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä onkin täydellistä joululukemista, sellainen "hyvän mielen kirja", vaikka sotiakin vähän sivutaan. Elsa on niin ihana tyttö :). Ja niin paljon kiinnostavaa, lisälukemiseen innostavaa...

      Poista
  7. Kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta. Minäkin voisin laittaa tästä toiveen Joulupukille! 50-luvun tytöt ja teinit ovat olleet minulle tärkeitä kirjoja, ja sekä Koskimies että Eskola kirjoittavat todella hienosti ja kiinnostavista näkökulmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, et kyllä varmasti tule pettymään tähän kirjaan! :)

      Poista
  8. Tämä kirja minun täytyy ehdottomasti saada käsiini. Minua kiinnostaa paitsi elävän elämän päiväkirjat, myös ajankuva ja nimenomaan elämä tuona ajankohtana Kallion kaupunginosassa, erityisesti, koska isäni serkun perhe on asunut siellä. Täytyy pistää kirjan nimi heti mieleen ja katsoa, josko löytäisi kirjastostamme. Kiitos postauksesta ja vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tässä on todella paljon kuvausta aikakauden elämästä Kalliossa, paitsi päiväkirjoissa myös Eskolan taustoituksissa. Toivottavasti saat kirjan käsiisi pian!

      Poista
  9. Ihana kirja! Täytyypä pistää korvan taakse, jos joskus sattuisi sopivalla hetkellä tulemaan vastaan :-)!

    Paula / Luen ja kirjoitan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, tää on - kannattaa tutustua Elsa Enäjärvi-Haavion päiväkirjoihin ja kirjeisiin muutenkin, niissä on paljon sellaista, mikä kolahtaa kirjoittavaan nykynaiseen :).

      Poista