torstai 2. elokuuta 2012

Truman Capote: Kesän taittuessa


Truman Capote: Kesän taittuessa
Summer Crossing, suom. Kaijamari Sivill.
Tammi 2007, Keltainen kirjasto 378. Sivuja 128.

Clyde tarttui häntä kädestä ja veti hänet mukaansa, he juoksivat kunnes pääsivät sivukadulle, josta puut tekivät vaimean ja viihtyisän. Kun he nojautuivat huohottaen toisiinsa, Clyde painoi hänen käteensä orvokkikimpun, ja hän tiesi, aivan kuin olisi nähnyt sen tapahtuneen, että kimppu oli varastettu. Orvokinlehtien suonissa virtasi varjon ja sammalten kesä, ja hän rusensi viileät lehdet poskeaan vasten.


Kotiin päästyään hän soitti Applelle, ettei tulisikaan East Hamptoniin. Sen sijaan hän lähti Clyden kanssa autolla New Jerseyn Red Bankiin ja heidät vihittiin siellä kahdelta aamuyöllä. 


Voi Gradya Clydea! Kaksi nuorta, 17-vuotias rikkaan perheen tytär Grady ja pysäköintialueella työskentelevä Clyde tapaavat ja ihastuvat, menevät salaa naimisiinkin, mutta eivät tunne toisiaan: toistensa unelmia, särkyneitä haaveita, menetyksiä ja murheita. Grady ei pahastunut Clyden puheista herkästi, sillä Clyden kiukunpuuskat vain saivat heidän suhteensa tuntumaan läheisemmältä. Clyde puolestaan säilyttää jatkuvan etäisyyden, ei kerro edes äskettäin kuolleesta siskostaan tai tunnusta rakkauttaan, sillä he kaksi tulevat niin eri maailmoista, että lopulta Grady nostaisi kytkintä.

Pidin Aamiaisesta Tiffanylla, mutta Kesän taittuessa teki minusta Capote-fanin. Kuten Aamiaisen Holly, myös Kesän Grady ja Clyde ovat hieman eksyksissä, mutta lukijana pysyin tapahtumista paremmin kartalla. Molempia nuoria on helppo ymmärtää. Aluksi Clyde näyttäytyy lukijalle ärsyttävänä jolppina, mutta kun Clyden taustoja ja näkökulmaa valotetaan enemmän, käyvät hänenkin toilailunsa ymmärrettäviksi. Grady ja Clyden suhde on kuin kissa ja hiiri -leikkiä, jossa kumpikaan ei voi voittaa, sillä parisuhteessa - avioliitosta puhumattakaan - on oltava samalla puolella.

Mieleeni tulee erään toisen New York -romaanin nuoripari, Eilis ja Tony, mutta myös Richard Yatesin kyyninen avioliittoromaani Revolutionary Road. Tunnelma on alusta asti pahaenteinen, tukahduttava kuin New Yorkia kurittava helleaalto: -- helle painoi tukahduttavana kuin murhaajan käsi uhrin suuta, kaupunki reuhtoi ja rimpuili. Gradykin oivaltaa, ettei suhteella Clydeen ole tulevaisuutta, mutta suorastaan siksi hän oli päättänyt rakastaa Clydea.

Kaiken kaikkiaan Kesän taittuessa on ihmiskuvaukseltaan niin viiltävän oivaltava ja kieleltään niin monisävyisen kaunis, että on vaikea uskoa sitä Capoten parikymppisenä kirjoittamaksi "julkaisemattomaksi esikoisteokseksi". Toisaalta Capoten elämänkulusta saa sen käsityksen, että hän on varmaankin juuri nuorena ollut terävimmillään.


Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Unni ja Penjami.

10 kommenttia:

  1. Minulle tulee mieleen kaksi lasta, Harper Lee ja Truman Capote, pienikokoinen oudon näköinen poika kurkistelemassa aidan yli Harper Leen kodin puutarhaan. Heidän ystävyytensä jatkui. Toisin kävi Tove Janssonin ja Erik Tawastjernan, jotka olivat myös lapsina naapureita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, enpä tiennytkään noista lapsuudenystävyksistä, kummastakaan. Mielenkiintoista!

      Poista
  2. Oli mukava lukea arvioitasi. Huomaa että meillä jokaisella on oma tyylimme kirjoittaa, hienoa miten erilaisia näkökulmia saamme kirjoista irti :)

    Lainasin Capoten romaanin Kylmäverisesti. Sillä jatkan.

    Ps. Se on mielestäni Grady eikä Gardy. En voi tarkistaa, kun palautin kirjan jo.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Unni, korjasin! Hieman lukihäiriöistä, tuo nimi oli kyllä kamala ja välillä lukiessani luulin, että puhutaan Clydesta kun tuo Gradykin on pojannimi... :)

    Juu minä luin tosiaan aika tunteella tätä, melkein itkin kun nuo nuoret sotkivat asioitaan. Kylmäverisesti kiinnostaa minuakin.

    VastaaPoista
  4. Voi että, taas yksi mielenkiintoisen oloinen kirja mahdottoman pitkälle TBR-listalle. En ole vielä lukenut Capotelta mitään, vaikka olen kyllä jo viime kesästä asti suunnitellut häneltä jotain lukevani. Tämä kiinnostaa kyllä, etenkin kun vertaat erääseen toiseen New York -romaaniin, josta tykkäsin kovasti, ja Revolutionary Roadiin, joka elokuvana oli vahva ja vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, tämä on kyllä raadollisempi kuin Brooklyn, mutta kertoo osin samaa tarinaa kohtaamattomuudesta, etäisyydestä ja väärin motiivein solmitusta avioliitosta. Ei toisaalta ihan niin hyytävä kuin Yates, vaan tässä on nuoruuden viattomuutta.

      Poista
  5. Miulle tuli tästä silloin joskus kovin vahvat Gatsby-vibat. Pidin ihan mielettömästi - henkilöitten itsetuhoisuus oli varsinnaista karkkia aivoilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, arvelinkin, että tämä kirja olisi "sukua" Gatsbylle, mutta kun luin Kultahatun yli kymmenen vuotta sitten en oikein muista siitä mitään. Pidimme tästä ehkä yhtä paljon, mutta eri syistä - en tykännyt loppuratkaisusta. Tietenkään tähän ei olisi sopinut mikään happy end, mutta joku avoimempi loppu, että henkilöt olisivat vielä voineet selvittää asiansa. No, voihan tuon lopun toki tulkita toisinkin...

      Poista
  6. Itselleni kävi samalla tavalla. Nimittäin luin muutama vuosi sitten Aamiaisen Tiffanylla, ja vaikka se oli ihan ok, en ollut siitä samalla tavalla vaikuttunut kuin tästä. Capoten Other Voices, Other Rooms -kirjan Idabel on muuten saanut inspiraationsa miehen lapsuudenystävästä Harper Leestä. Tuo on tähän mennessä lukemistani ehdottomasti Capoten paras.

    VastaaPoista
  7. Oi, kuulostaapa houkuttelevalta! Kuvaat kirjaa ihanasti, ja tietysti mielleyhtymä Brooklyniin on iso plussa, vaikka sitten olisi raadollisempikin versio :)

    VastaaPoista