Marjatta Kurenniemi: Putti ja pilvilaivat

Marjatta Kurenniemi: Putti ja pilvilaivat
Kuvittanut Maija Karma.
Wsoy 1987, 109 sivua.

Onnelin ja Annelin kauniin köynnösruusut olivat janoissaan ja pudottelivat kukkansa jo nuppuina, vaikka tytöt koettivat kastella niitä ahkerasti jokivedellä. Mutta myös joen uoma alkoi kapenemistaan kaveta, kunnes se oli enää uneliaasti soliseva puropahanen. Kaunis sininen savi sen rannalla oli harmaata ja halkeillutta ja kovettunut kivikovaksi, niin että Urho ja Rosina Ulpukka eivät enää voineet valmistaa kukkopillejään ja säästöporsaitaan. Ruusukodin lapset eivät päässeet uimaan ja eivätkä rantaan vilvoittelemaan, he olivat nuutuneita ja riitaisia.
           Kaikkein surullisimmin olivat asiat kuitenkin Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhassa. Kaikki heidän ihmeelliset ja harvinaiset kasvinsa kituivat veden puutteessa. Kaikki heidän ihmeelliset ja harvinaiset kasvinsa kituivat veden puutteesta. Oli syytä pelätä, että ne kuolisivat kokonaan.

Vappu ei ole kovin riemukas, jos myynnissä on vain pari kitukasvuista ilmapalloa ja vappuhuiskaa. Tingelstiinan ja Tangelstiinan keksijäveli Vekotiitus Vappunenkin on ymmällään, kun sadetta ei ole kuulunut viikkokausiin. Ruusukujan asukkaat Onneli ja Anneli mukaan lukien pärjäävät miten kuten, vaikka kasteluvettä ei riitäkään puutarhaan, mutta monissa muissa maailman kolkissa tilanne on kuivuuden takia todella vakava ja lapset näkevät nälkää. Taivaalla näkyy kyllä pilviä, sadepilviäkin, mutta jostain syystä ne laskevat aina kauan kaivatun vesisateen mereen.

Jo monta sukupolvea ihastuttaneet Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjat ovat kokeneet uuden tulemisen Saara Cantellin elokuvasovitusten myötä. Mekin olemme käyneet katsomassa kaikki tähän mennessä valmistuneet kolme elokuvaa. Viimeisin, Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen tuli elokuvateattereihin tammikuun lopussa. Elokuva perustuu kolmanteen Onneli ja Anneli -kirjaan Onneli, Anneli ja orpolapset. Kirja Putti ja pilvilaivat on sille juonellisesti lähes suoraa jatkoa, vaikka välissä ilmestyikin Onneli, Anneli ja nukutuskello ja tällä kertaa pääosassa onkin Putti Vaaksanheimo, Onnelin ja Annelin minikokoisen ystäväperheen poika.

Reippaalla ja vähän omapäisellä Putilla on toki ollut tärkeä rooli jo aiemmissa Kurenniemen kirjoissa: ensi kerran Vaaksanheimoihin tutustutaan kirjassa Onnelin ja Annelin talvi, jossa perhe muttaa väliaikaisesti tyttöjen nukkekotiin asumaan. Onneli, Anneli ja orpolapset -kirjassa Putti toimittaa salaisen viestin orpokotiin ja samalla hieman pelottelee johtajatar Minna Pinnaa hiiren valepuvussa. Onneli, Anneli ja nukutuskello -tarinassa Putti muun muassa sujahtaa "pullopostiksi" tyhjään hajuvesipulloon vakoillessaan keljua tehtailijaa, jonka suunnitelmat uhkaavat Ruusukujan idylliä. Pilvilaivat-kirjassa Putilla on jälleen hyötyä rämäpäisyydestään ja pienestä koostaan, kun hän selvittää pakenevien sadepilvien arvoitusta.

Onneli ja Anneli -kirjoista on otettu tasaisin väliajoin uusintapainoksia: pitkään kolmen tai neljän kirjan yhteisniteitä, mutta elokuvien siivittämänä myös erillisinä kirjoina leffakansilla, mutta onneksi Maija Karman ihanalla alkuperäiskuvituksilla. Putti ja pilvilaivat -kirjasta sen sijaan ei ilmeisesti ole otettu uusintapainoksia sen jälkeen, kun se ilmestyi vuonna 1987. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Putti Puuhkajasaarella on ilmeisesti kokenut saman kohtalon. Omat kappaleeni näistä Putti-kirjoista ovat kirjaston poistoja. Kunpa kustantaja ottaisi kirjoista uusintapainokset!

Mieheni luki Putti ja pilvilaivat lapsille ääneen sen jälkeen, kun olimme käyneet katsomassa Salaperäinen muukalainen -elokuvan. Muut sarjan kirjat onkin taidettu lukea lapsille jo aiemmin, jotkut jopa useampaan kertaan. Itse tutustuin kirjan tarinaan ensi kertaa lapsena kuuntelemalla sen äänikirjana. Sadun lumo on kirjoissa yhä tallella, mutta aikuinen kiinnittää huomiota myös kirjailijan kannanottoihin esimerkiksi lasten hyvien kasvuolosuhteiden, köyhien maiden auttamisen ja luonnon suojelemisen puolesta.

Osallistun tällä postauksella Luetaanko tämä -blogin Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteeseen sekä Kirjojen pyörteissä -blogin Ajattomia satuja ja tarinoita -haasteeseen.

Varaslähtö Satupäivään: ihania saturomaaneja, -kokoelmia ja kuvakirjoja

Huomenna 18.10 vietetään Satupäivää. Tänään on kuitenkin ruotsinkielisen kalenterin mukaan Sagan nimipäivä, ja sen kunniaksi tarjoilen valikoiman meidän perheen satusuosikkeja. Meillä luetaan lapsille todella paljon, enkä mitenkään ehdi kirjoittaa kaikista luetuista lastenkirjoista blogiini. Haluan kuitenkin merkitä muistiin myös lastenkirjojen helmet ja kertoa niistä eteenpäin. (Lastenkirjojen ilosanomaa levittää nykyään myös Kotimaiset lasten ja nuortenkirjat -sivusto Facebookissa, käykäähän tykkäämässä!) Olen ryhmitellyt kirjat saturomaaneihin, satukokoelmiin ja kuvakirjoihin, jotka ovat erityisen sadunomaisia - realistiset lastenkirjat jäävät nyt tämän postauksen ulkopuolelle.

Jos olen blogannut kirjasta, postaukseni löytyy kirjan nimeä klikkaamalla. En nyt tässä luonnehdi kirjoja sen enempää, sillä postauksesta tulee muutenkin pitkä. En myöskään mainitse kustantajia tai painovuosia, sillä ne löytyvät tarvittaessa kirjastojen ja kirjakauppojen tietokannoista. Olen aakkostanut kirjat kirjoittajan mukaan ja maininnut kuvittajan kirjan nimen jälkeen (paitsi jos kirjan on tekijän kuvittama). Monista klassikoista onkin otettu jo useita painoksia, ja joissain tapauksissa olen maininnut useita kirjoja sisältävän kokoomateoksen. Suosittelen vain kirjoja, joita olen itse lukenut tai kuunnellut - poikkeuksena jotkut kirjasarjat, joiden kaikkia osia en ole vielä lukenut.

Saturomaaneja

Hannele Huovi: Urpo ja Turpo avaruudessa. Kuvittanut Jukka Lemmetty.

Sanna Isto: Tinka ja Taika. Kuvittanut Julia Vuori.

Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli;  Onnelin ja Annelin talo; Onneli, Anneli ja orpolapset; Onneli, Anneli ja nukutuskello; Putti ja Pilvilaivat; Putti Puuhkajasaarella; Kuinka Kum-Maa on kaikkialla; Puuhiset. Kuvittanut Maija Karma.

Katja Krekelä: Romisko; Riepu ja Iso riipijä

Astrid Lindgren: Ronja ryövärintytär; Mio, poikani Mio; Peppi Pitkätossu ja monia muita. (Useita kuvittajia, mm. Ilon Wikland, Ingrid Vang Nyman/Lauren Child)

Jukka Parkkinen: Kalevi Korpin seikkailut (sisältää kirjat Korppi ja kumppanit; Korppi ja korven veikot; Korppi ja Korpin poika; Korppi ja Pitkänen). Kuvittanut Jyrki Vuori.

Hanna van der Steen: Ennustus, Kirous ja ensi vuonna ilmestyvä Lumous. (Meillä on luvussa Ennustus ja 7-vuotias on tykännyt.)

Mila Teräs: Telma ja tarinoiden talo; Telma ja salaisuuksien saari; Telma ja kuiskausten koulu. Kuvittanut Karoliina Pertamo. (Meillä on luettu sarjan ensimmäinen ja kolmas osa, tarkoitus olisi lukea myös keskimmäinen ja tehdä kirjoista oma postauksensa.)

Eduard Uspenski: Fedja-setä (sisältää kuusi ensimmäistä Fedja-kirjaa). Suom. Martti Anhava ja Mervi Vyyryläinen-Väänänen, kuvittanut Gennadi Kalinovski.

Satukokoelmia

Hans Christian Andersen: Lumikuningatar ja muita satuja. Suomeksi kertonut Leena Laulajainen, kuvittanut Anastasia Arhipova.

Jakob & Wilhelm Grimm: Grimmin satuaarteita Kuvittanut Sven Otto S.

Riikka Juvonen: Mummon Satukirja. 

Katriina Kauppila (toim.) Kaiken maailman eläinsadut. Kuvittanut Matti Pikkujämsä.

Marjatta Kurenniemi: Unikon satuja. Kuvittanut Christel Rönns.

Astrid Lindgren: Satuja. Kuvittanut Ilon Wikland.

Sari Peltoniemi: Gattonautti ja muita arkisatuja Kuvittanut Liisa Kallio.

Zdenek Miler: Myyrän satuaarre. (Kertonut Hanna Doskocilova)


Satumaisia kuvakirjoja

Enna Airik: Haavemaa

Kristina Digman: Floran talo; Floran kukat. Suom. Tuula Syvänperä.

Anna Gullichsen: Satu kukkameri ja lumen ihme; Satu Kukkameri ja päärynäpuun Pyrre. Kuvittanut Cara Nuutinen.

Emily Hawkins: Lumiprinsessa. Kuvittanut Elsa Evans.

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä; Kuinkas sitten kävikään; Vaarallinen matka; Outo vieras muumitalossa (kuvittanut Per Olov Jansson),

Leena Laulajainen: Kultamarja ja metsän salaisuudet. Kuvittanut Anna-Liisa Hakkarainen.

Ina Manninen: Kissankukka. 

Tuula Pere: Sanni ja taikakivi. Kuvittanut Sanna Pelliccioni.

Olen varmasti unohtanut jonkin itselleni tai lapsilleni tärkeän, rakkaan kirjan, mutta lisäilen sitten jälkikäteen. Mitä satusuosikkeja sinulla on? Ihania satuhetkiä kaikille!

P. S. Tällä hetkellä luvussa aikuisten romaani, jonka taustalla on vanha satu. Siitä lisää huomenna!

Sanna Isto ja Julia Vuori: Tinka ja Taika

Sanna Isto (teksti) ja Julia Vuori (kuvat): 

Tinka ja Taika

Wsoy 2011. 176 sivua.

Tinka ja Taika ovat siskokset, jotka asuvat isänsä ja äitinsä kanssa talossa puutarhan keskellä. Äidinäitiään he eivät ole nähneet moneen vuoteen, sillä mummo on kiertänyt maailmaa keräillen harvinaisia kasveja. Niinpä koko perhe on tohkeissaan, kun mummon on määrä saapua vierailulle. Jännittäminen on ihan turhaa, sillä mummo on sydämmellinen ja viisas nainen, joka kyllä muistaa tytöt edelliseltä vierailultaan: "Sinähän nukuit minun sylissäni ja sinusta huokui vastasyntyneen lapsen viisaus. Miten minä sinut olisin voinut unohtaa?" hän sanoo Tinkalle.

Mummossa on kuitenkin jotain salaperäistä: hän saapuu paikalle kavioiden kapseen saattelemana, mutta kun mummo astuu sisään pihaportista, hevosta ei näy missään. Mummon matka-arkku puolestaan tuntuu milloin todella painavalta, milloin höyhenenkevyeltä, ja kun Tinka piiloutuu leluhevosensa kanssa sen sisälle, he päätyvät salaperäiseen viidakkoon. Arkusta noustuaan Lilli-hevonenkaan ei ole enää entisensä, vaan osaa puhua.

Tinkaa ja Taikaa on verrattu toiseen suomalaiseen saruromaaniin, Onneliin ja Anneliin. Sama vertaus tuli minullekin mieleen: kaksi pientä tyttöä, tumma ja vaalea (Onneli ja Anneli eivät tosin ole siskoksia, mutta yhtä läheisiä kuin oikeat sisarukset ja asuvatkin yhdessä), jotka elävät idyllistä arkea johon sekoittuu välillä jännitystä ja sadun taikaa. Mummo on kuin salaperäinen, matkoillaan viihtyvä rouva Ruusupuu. Tinkassa ja Taikassa on enemmän fantasiaan viittaavia elementtejä ja tarina on tiiviimpi kuin pidemmissä Onneli ja Anneli -kirjoissa. Onnelin ja Annelin vanhemmat jäävät kirjoissa etäisiksi, mutta Tinkan ja Taikan isä ja äiti ovat jatkuvasti läsnä ja ovat omia persooniaan. Etenkin äiti, mummon tytär, on tärkeä hahmo.

Tinka ja Taika on jotakin kuvakirjan ja saturomaanin väliltä ja sellaisena ihanteellinen ääneen tai itse luettavaksi noin 5-9 -vuotiaalle. Perheen pienimmille tarina, johon kuuluu paljon ihmeellisiä tapahtumia ja yksi konnakin, saattaa olla liian jännittävä, vaikka perussävy onkin turvallinen. Sivuja on paljon, mutta teksti on isokokoista ja värikkäitä, usein kokosivun kuvia on runsaasti, joskaan ei ihan joka aukeamalla. Julia Vuoren lämpimät, usein veitikkamaiset kuvat veivät sydämeni.

Kirja on Sanna Iston esikoisteos. Tarinan lähtökohta on viehättävä ja kerronnan kieli sekä dialogi elävää ja toimivaa. Minua häiritsi kirjassa vain tapahtumien ja juonenkäänteiden runsaus, olisin toivonut eheämpää kaarta. Tinka ja Taika seikkailevat milloin viidakossa, milloin omassa talossa ja puutarhassa, ja jännittävät tilanteet seuraavat toistaan - toki myös rauhoittavat suvantokohdat. Parasta kirjassa on sen psykologinen oivaltavuus ja huumorin pilkkeen maustama sadunomaisuus.

En tiedä, otetaanko Kirjavan kammarin Siskoskirjahaasteen listalle enää uusia kirjoja, kun haaste on kolmen viikon päästä päättymässä, mutta Tinka ja Taika sopisi siihen erinomaisesti!