Tämänpäiväisellä kirjastoreissulla suuntasin päättäväisesti novellihyllylle - en oikeastaan ymmärrä, miksi novellien pitää olla eri hyllyssä kuin romaanien, varsinkin kun joidenkin teosten kohdalla rajanveto on vaikeaa. Munron Karkulaista muistan hypistelleeni pari viikkoa sitten romaanihyllyn luona, nyt kirja oli kuitenkin "oikealla" paikallaan novelleissa. Hyllyttämistä helpottamaan kirjastotädit ovatkin kirjoittaneet kirjojen selkämyksiin kuulakärkikynällä "NOVELLIT"... Toki jos tykkää lukea nimenomaan novelleja, niin helpomminhan ne omasta hyllystään löytää.
Mukaan tarttui vanhaa suosikkiani Carol Shiedsiä, jonka tuhdista novellikokoelmasta Tavallisia ihmeitä olen lukenut aiemmin osan. Myös Alice Munron Karkulaista muistelen joskus ainakin selailleeni, nyt olisi tarkoitus lukea molemmat edellä mainitut kokoelmat kokonaan! Jhumpa Lahirilta olen lukenut Tämä siunattu koti -kokoelman novelleja ja tykkäsin kyllä, joskaan en intoutunut Lahiri-faniksi asti. Nyt jatkan tähän kiiteltyyn novellistiin tutustumista kokoelman Tuore maa parissa.
Taidan olla jotenkin "syntymäkeski-ikäinen", kun nautin jo pari-kolmekymppisenä keski-ikäisten naisten kirjoittamista arjen ja naiseuden kuvauksista - itse asiassa Eeva Kilven kohdalla pidän kirjailijan myöhäistuotannosta enemmän kuin varhaisemmasta (ja Carol Shieldshän aloitti kirjailijanuransa vasta nelikymppisenä). Kesä ja keski-ikäinen nainen tarttui matkaan kesäisen nimensä ja ihanan retronvihreän kantensa takia. Postaus tästä kirjasta on luvassa pian, sillä pari novellia on jo luettu tästä edellä mainittuja tiiliskivikokoelmia huomattavasti ohkasemmasta kirjasta.
Jo aiemmin lainasin kirjastosta Tuula-Liina Variksen novellikokoelman Muotokuvamaalarin tytär, johon aion tarttua pian, niin lämpimästi kirjailijaa suosittelivat sekä Jaana että Anna Elina. Novellit sopivatkin mainiosti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, sillä lukuaikaa on vähän ja se on katkonaista. Eeppiset tiiliskivet ja tuhdit lukuromaanit ovat ihania, mutta niihin haluaisi syventyä pidempiä jaksoja, ettei lukukokemuksesta tule liian hajanainen. Parhaiten kotiäidin arjen lyhyiden hetkien piristäjäksi sopisi ehkä Örkény Istvanin Minuuttinovelleja, joita Lumikko suositteli - niitä voi kuulemma lukea vaikka kananmunaa paistaessa :).
