sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Mary H. Rubio & Elizabeth Waterston: The Complete Journals of L. M. Montgomery (Vol. 1)



Mary H. Rubio & Elizabeth Waterston: The Complete Journals of L. M. Montgomery. 
The PEI Years, 1889–1899.
Oxford University Press 2010, 484.

Monday, July 14, 1890
Cavendish PEI

I am sitting in a kitchen doorstep as I write. It is a lovely evening. Everything is so clear and beautiful and I feel almost sad when I reflect that soon I shall be far away from those dear hillslopes and clover fields — for it is all settled that I am to go for a trip west and will probably stay there a year. We will leave in August I expect. I am looking forward to it with great delight.


Olen jo pitkään haaveillut L. M. Montgomeryn päiväkirjojen lukemisesta ja ajattelin alkaa kerätä Selected Journalsien niteitä. Onneksi en kuitenkaan ryhtynyt tuumasta toimeen, sillä nyt huomasinkin, että lempikirjailijani päiväkirjamerkintöjä on alettu julkaista kokonaisuudessaan, lyhentämättöminä. Tilasinkin kaksi tähän mennessä ilmestynyttä Complete Journalsia eräästä pohjoismaisesta verkkokirjakaupasta. En ole lukenut vielä ensimmäistäkään osaa kokonaan, mutta halusin jo kirjata joitakin vaikutelmia ylös.


Muistan lukeneeni jostakin, että Maud Montgomery hyödynsi omia päiväkirjamerkintöjään Runotyttö-trilogian Emilian fiktiivisissä päiväkirjamerkinnöissä, ja se on helppo uskoa. Maudin merkinnöissä on samankaltaisia tapahtumia ja kuvauksia kuin Emilialla – kuvauksia koulupäivistä, erilaisista kommelluksista ja leikeistä ystävien kanssa, lyhyitä luonnehdintoja hänen tuntemistaan ja tapaamistaan ihmisistä, siellä täällä lyyrisia luontokuvauksia ja tunnelmointia. Ennen kaikkea sävy on sama: siinä on huumoria ja dramaattisuutta, veitikkamaisuutta ja tunteellisuutta.

Julkaistut päiväkirjat alkavat vuodesta 1889, jolloin Maud on viisitoistavuotias (Maud kertoo kyllä pitäneensä päiväkirjaa aiemminkin mutta hävittäneensä vanhat tekstit, sillä hän ei ollut tyytyväinen säätilojen kommentointiin painottuneisiin merkintöihinsä). Päiväkirjojen ensimmäisten vuosien merkintöjä lukiessa on helppo uskoa, että Maudilla on ollut varsin onnellinen nuoruus Prinssi Edwardin saarella, vaikka menetys ja orpous (äiti kuoli Maudin ollessa pienokainen ja isä asettui asumaan länteen ja perusti uuden perheen) on varmasti luonut varjonsa kaikkiin elämänvaiheisiin. Nuoruuden päiväkirjoja lukiessa kuva vanhoilla päivillään väsyneestä, katkeroituneesta ja masentuneesta rouva Maud McDondaldista tuntuu kuitenkin etäiseltä, sillä teksti pursuaa elämäniloa kuin kertomukset Vihervaaran Annasta konsanaan.

Maud asui lapsuutensa ja nuoruutensa äidinpuoleisten isovanhempiensa MacNeilien luona Prinssi Edwardin saarella, pienessä Cavendishin kalastajakylässä. Maud mainitsee päiväkirjassaan isovanhemmistaan, että he eivät mielellään anna Maudin kutsua vieraita kylään eivätkä tahtoisi Maudin juuri käyvän muualla kuin koulussa (päiväkirjan perusteella Maud kuitenkin kävi erilaisissa nuorten huvituksissa ja kirkon tilaisuuksissa sekä vietti ystäviensä kanssa aikaa metsissä ja rannoilla).

Vuonna 1890 Maud matkusti isänisänsä (josta hän pitää enemmän kuin isoisä MacNeilista) isänsä perheen luo Prince Albertin kaupunkiin Saskatchewaniin. Näin Maud kuvaa ensivaikutelmiaan:

We reached Prince Albert at four. It is quite a pretty little town – rather "straggly", build along the river bank. Father's house is a nice one on Church Street. Mamma seems quite nice and friendly and my two-year-old half sister Kate is a very pretty child. There is also a girl staying here and going to school – Edith Skelton. She belongs to Battleford, and is just my age. I have met so many strangers that  I feel bewildered – and very tired.

Maudista oli ihanaa nähdä isäänsä, mutta jo muutaman päivän kuluessa hän oli varma, että ei tulisi pitämään äitipuolestaan. Maudin mukaan Mary Ann kohteli häntä tahallisen välinpitämättömästi, tylysti ja mustasukkaisesti – onkohan äitipuoli ollut esikuvana esimerkiksi Jane ja Saaren kutsu -romaanin isoäidille ja Jane-tädille? Montgomeryn tyttöromaanien sankarittaret ovat lähes poikkeuksetta äidittömiä ja harvemmin heillä on äitipuoltakaan, mutta erilaiset sukulaistädit on usein kuvattu varsin ankariksi ja joskus jopa ilkeiksi.

Maud kaipasi myös kovasti takaisin Prinssi Edwardin saarelle, ja hän palasikin sinne vuotta myöhemmin. Vain Saarella Montgomery tunsi olevansa kotonaan, meren ja omenankukkien tuoksussa:

The country is very beautiful now. The young leaves are such a bright, tender green, and the opening apple buds are pink and white. The grass is green and velvety, starred with hundreds of dandelions.


Jatkan ihanan Maudin päiväkirjojen parissa ja tulen luultavasti kirjoittamaan niistä vielä useampaan kertaan. Tässä näitä ensivaikutelmia, suloista sunnuntaita kaikille ja erityisesti niille, "jotka tuntevat Joosefin"!

16 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! Odotan innolla jatkoa sinulta!

    Luin Montgomeryn päiväkirjoja aikanaan (Hgin pääkirjaston varastossa oli joitakin lainattavana) kolme muistaakseni. Itse kirjailija kiinnosti tietysti eniten, mutta myös ajan kuva, tavat yleensäkin jne. Kovin ankeaa oli tosin myöhemmässä vaiheessa Montgomeryllä, suorastaan uskomattoman vaikeaa. Melkein masentavaa luettavaa.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu niin surulliselta ajatella, kun lukee näitä iloisia nuoruuden merkintöjä, että Montgomery joutui pettymään niin moneen asiaan myöhemmin elämässään. Näitä "ensimmäisiä vuosia" on ihanaa lukea kesällä kuistilla, mutta "viimeiset vuodet" ovat varmasti aika surullista luettavaa. Montgomeryn viimeisempiä päiväkirjoja minulla ei olekaan, ainakaan vielä, sillä äskettäin hankkimani toinen osa päättyy vuoteen 1911. Montgomery on kirjoittanut melkoisen paljon, sillä nämä ovat kuitenkin paksuja opuksia!

      Poista
  2. Erittäin monet kirjailijat käyttävät omaa elämäänsä, juuri päiväkirjoja ja kirjeitä tekstiensä materiaalina. Sitten kun lähteitä kirjailijan omasta elämästä ei ole, saatetaan käyttää kaunokirjallisia tekstejä kirjailijan elämän rekonstruoimisessa, mikä ei tietysti mene aina yksi yhteen :).

    Montgomerylla on paljon noita "ilkeitä" naishahmoja. Elämä saattoi olla tuolloin aika raakaa sekä katkeroituneille vanhoillepiioille että myös naimisiin menneille lapsille kun avioliitto ei osoittautunutkaan niin suureksi auvoksi kun oli odottanut. Positiivista tyttöenergiaa riittää, mutta positiivinen naisenergia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilkeitä keski-ikäisiä naisia tosiaan riittää Montgomeryn kirjoissa, toisaalta Vihervaaran Annan kasvattiäiti Marilla on positiivinen hahmo ja erilaisia nuoren naisen esikuvia ja tukijoita on monessa kirjoissa, kuten Annan opettaja Muriel Stacy ja "lehtinainen" (jonka nimeä en nyt muista), joka koettaa houkutella Emiliaa mukaansa New Yorkiin auttaakseen tämän uran alkuun. Mutta Montgomeryn äidittömyys näkyy varmasti siinä, että äiti on joko kuollut (Anna, Emilia), ilkeä ja etäinen (Valancy) tai ihannoitu ja "tapettiin häviävä" (Jane, Pat) – mutta ei koskaan moniulotteinen, vanhva henkilöhahmo hyvine ja huonoine puolineen.

      Poista
  3. Näitä minäkin mielelläni lukisin, täytyypä katsoa, jos jossain vaiheessa voisin jostain tilailla. Prinssi Edwardin saarelle olisi ihana tehdä matka, se vain on niin kamalan kallista touhua matkustella. Unelmoidahan aina saa ja vähän pitääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tilasin tämän ja seuraavan osan Adlibriksestä ja hinta oli vain noin 25 euroa kappale. Nämä ovat kuitenkin muutaman vuoden sisään ilmestyneitä ja kovakantisia.

      Prinssi Edwardin saarelle pääseminen olisi unelmaa!

      Poista
  4. Voi miten ihana posti sinulta jään odottamaan jatkoa !Tuo matka on minunkin unelmani:)
    meitähän olisi monta "sukulaissielua" jotka voisimme tehdä yhteismatkan.....

    maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, meistä bloggaajista löytyisi kyllä osanottajia unelmien "seuramatkalle" Prinssi Edwardin saarelle <3

      Poista
  5. Maria, en ole vielä aloitellut lukemaan Montgomeryn päiväkirjoja, mutta oli kiva lukea "maistiaisia" sinulta. Toisen osan aion hankkia myös ja odotan lyhentämätöntä kolmatta osaa, jossa Montgomery todennäköisesti kirjoittaa ensimmäisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja tunnelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minäkin jo odotan kolmannen (jne) osan ilmestymistä, että pääsisin haalimaan sen/nekin hyllyyni, vaikka olen tämän ekankin kanssa ihan alussa vasta... Nämä päiväkirjat tuntuvat aarteelta.

      Poista
    2. Maria, missä vaiheessa olet nyt Montgomeryn päiväkirjojen lukemisessa? Kirjoitin äskettäin blogiini omasta vaiheestani...

      Poista
    3. Sara, minulla nämä päiväkirjat jäivät harmi kyllä muiden kirjojen jalkoihin, eli en ole juurikaan lukenut eteenpäin siitä mihin jäin ennen tätä postausta. Sen perusteella, mitä kirjoitat Maudin elämäntapahtumista omassa blogissasi, olen tainnut lukea suunnilleen samoille sivuille tätä kuin sinä.

      Poista
  6. Kuulostaa ihanalta. Minuakin nämä kiinnostaisivat, samoin kuin olisi kiva lukea joku hyvä Montgomery-elämänkerta. Tiedän kyllä perusasiat Montgomeryn elämästä, mutta olisi mukava perehtyä oikein kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, näitä päiväkirjojakin toimittanut Mary Henley Rubio on julkaissut Montgomeryn elämäkerran The Gift of Wings, joka on kuulemma tosi hyvä (ks. Sallan lukupäiväkirja). Olen sen jo ostanutkin, mutta en vielä juurikaan lukenut. Sitä voisi lukea vaikka rinnan näiden päiväkirjojen kanssa.

      Poista
  7. Olisi kyllä tosiaan mielenkiintoista tutustua Montgomeryn elämään tarkemmin niin saisi tietää, mitä kaikkea hänen kirjojensa "takana" on... Varmaan tulisi sen jälkeen luettua eri lailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noanna, juuri niin, on kiinnostavaa tietää kirjojen taustasta ja bongailla erilaisia yhtymäkohtia elämän ja teosten välillä. Toisaalta kaikkea ei ehkä haluaisi tietää; olisi niin ihana säilyttää annamaisen aurinkoinen kuva Montgomerysta, vaikka tietää kuvan harhaanjohtavaksi.

      Poista