tiistai 20. marraskuuta 2012

Minna Keinänen & Harri Nyman: Kissojen Suomi - Katit historian poluilla

Vladimir Punikki ja Kissojen Suomi. Kuva Henna Korkiajärvi.

Minna Keinänen ja Harri Nyman: Kissojen Suomi. Katit historian poluilla.
SKS 2012, 175 sivua.

Suomen kissakunnan historia on noin tuhatvuotinen. Tuhat vuotta kissoja! Ensimmäinen kissayksilö ilmestyi pohjan perille luultavasti rautakauden lopulla noin vuosien 800 ja 1000 jKr. välillä eli samoihin aikoihin kun suomalaiset alkoivat olla riippuvaisia viljasadoista. Miksi juuri silloin? Kissojen ja viljan välillä on muuan side, ja se on hiiri.

Syyskuussa julkaistiin Kissojen Suomi - Katit historian poluilla, yleistajuinen tietokirja suomalaiskissoista ja kissakulttuurista. Olen seurannut kirjan syntyprosessia erityisellä mielenkiinnolla, sillä Minna on ystäväni ja kuulin projektista jo idean ollessa idullaan.

Omien kissojensa (nyt jo edesmeenneen Jesperin ja edelleen mukavaa kissanelämää viettävän Justuksen) myötä suomen kielen opiskelija Minna Keinänen kiinnostui kissojen nimistä. Hän alkoi kerätä aineistoa kyselemällä kissanomistajilta heidän lemmikkiensä nimien taustoista. Tutkimuksesta syntyi kissannimigradu, jonka syntyvaiheessa Minna oli ollut sähköpostikirjeenvaihdossa muun muassa kissanluukkuja tutkineen Harri Nymanin kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin Minna otti Harriin yhteyttä ehdottaen kissakirjan tekemistä. Harri innostui ideasta, ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti kirjan kustannusohjelmaansa.

Ideana oli tehdä kirja nimenomaan maatiaiskissoista ja tavallisista kotikissoista, sillä rotukissoista on ilmestynyt paljon kirjallisuutta. Kissojen Suomesta ei löydy myöskään kissanhoito-ohjeita, niistäkin on omat opuksensa. Kantavana ajatuksena oli tuoda kissoihin liittyvää eri alojen tutkimusta yleisön saataville, ettei se jäisi vain arkistojen kätköihin. Loppujen lopuksi Minna ja Harri saivat kuitenkin tutkia itse kirjaa varten monia asiota, sillä aiempaa tutkimusta olikin loppujen lopuksi aika vähän. Aineistonkeruuvaiheessa kirjastot tulivat tutuiksi, ja loma- ja kyläilyreissuilla bongattiin ja valokuvattiin kissa-aiheisia paikannimiä.

Kyselin Minnalta vähän yksityiskohtia kirjan kirjoittamisesta. Noin vuodessa ideasta oli syntynyt valmis kirja - millaisella aikataululla ja työnjaolla kirja syntyi? Minna kertoi Harrin vastanneen pääasiassa kirjan historiaosuuksista, itse hän keskittyi nykyajan kissailmiöihin. Kirjan tyylistä haluttiin tehdä yhtenäinen, joten Minna ja Harri kommentoivat ja muokkasivat toistensa tekstejä, ja myös kustannustoimittaja oli tiiviisti mukana prosessissa. Kevät meni aineistonkeruussa ja suunnittelussa, kesällä kirjoitettiin ja hiottiin tekstejä ja syksyllä päästiinkin jo nauttimaan kirjamessuhumusta painotuoreen kirjan tiimoilta.
Kurkistus kissanluukusta. Kuva Jori Kallio.
Millainen tuo valmis kirja sitten on tällaisen, kissojen suhteen aika tietämättömän lukijan silmin? Vaikka en tosiaan kissoja harrastakaan, niin kirjassa oli paljon myös minulle - kulttuurihistoriaa, kurkistus Kalevalan sivuille ja populaarikulttuurin kissoihin. Kirjassa kerrotaan muun muassa siitä, milloin, mistä ja miten kissat tulivat Suomeen, millaista on tupa- ja millaista navettakissan elämä sekä miten kissat näkyvät maalaustaiteessa, kirjoissa ja elokuvissa. Kissojen Suomi esittelee myös kissamaisia paikannimiä, kissojen lempinimiä ja muutamia "kissatapauksia" kuten maailmankuulun Vladimir Punikin sekä luostarikissa Tsaari Pörri Ensimmäisen. Aiheiden runsaus on toisaalta kiinnostavaa, mutta monien asioiden käsittely jää pintaraapaisuksi - monta kertaa lukiessani mietin, että tästä olisin halunnut kuulla lisää! 

Minua kiinnostivat kirjassa erityisesti kielen, kirjallisuuden ja taiteen kissat. Oli hellyyttävää lukea, kuinka Edith Södergranin ystävä Hagar Olsson kuvasi runoilijan suhdetta kissaansa: "Kun hän puhui rakastamansa kissan kanssa, ei hän puhunut kissan kanssa, vaan vertaisensa kanssa, persoonallisuuden kanssa, mystisen olennon kanssa, jonka nimi oli Nonno, ja jonka omaperäinen mielikuvituselämä ihastutti häntä." Kiehtovista kissamiljöistä jäi mieleeni Lintulan luostari, josta kerrottiin Minnalle monta kissatarinaa - kirjaan pääsi hymyilyttävä kertomus Pörri-kissasta, joka luuli itseään kenties tsaariksi...

Kissojen Suomi on hauskasti kirjoitettu ja runsaasti kuvitettu kirja, jossa monien eri tieteenalojen kissatutkimusta on popularisoitu onnistuneesti. Vielä pitää kiitellä kirjan kaunista ulkoasua, joka on graafikko Emmi Kyytsösen käsialaa, samoin kuin sisäsivuilla seikkaileva musta kissahahmo.
Minna Keinänen, Justus ja Harri Nyman. Kuva Jori Kallio. (Kirjan takakannen kuvitusta)
Kissojen Suomesta on kirjoittanut myös Jenni S. Koko lailla kirjallisesti -blogissaan. Kissojen Suomen Facebook-sivuille pääset tästä

8 kommenttia:

  1. Voi tämä on ihana kirja! Lueskelin anoppilassa tätä. Pitäisi melkein toivoa itselle, kissaihmisen lempikirja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, voin vain kuvitella, kuinka paljon todelliset kissaihmiset rakastavat tätä kirjaa, kun se on minustakin niin ihana :)

      Poista
  2. Kuulosta ihanalta kirjalta! Varsinkin kun minä olen henkeen ja vereen kissaihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiva että kiinnostuit! Olen huomannut, että todella monet kirjaihmiset ovat myös kissaihmisiä :)

      Poista
    2. Todella monet kirjaihmiset ovat kissaihmisiä, koska kissa kainalossa voi lukea, mutta koiran kanssa ulkoillessa se on hankalampaa.;)

      Poista
    3. Jenni, jotain tuollaista yhteyttä arvelinkin ;)

      Poista
  3. Mahtavaa, että joku bloggasi tästä! Näin kirjan joskus tässä syksyn aikana akateemisessa ja mietin, että tuon haluan lukea, mutta en sitten myöhemmin enää muistanutkaan. Nyt sitten muistin tämänkin. Varmasti hyvää luettavaa tällaiselle, joka on kiinnostunut sekä historiasta, että kissoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ketunleipä, kiva, että postaus muistutti sinua kiinnostavasta kirjasta! :) Tää on tosiaan juuri sinulle, jos sekä kissat että historia kiinnostavat.

      Poista