Gerald Hüther ja Uli Hauser: Jokainen lapsi on lahjakas
Jedes Kind ist hoch begabt, suom. Raija Nylander.
SetS 2015, 175 sivua.
Viime vuosikymmeninä on keskusteltu paljoin lahjakkuuden olemuksesta, pyritty monipuolistamaan kuvaa älykkyydestä ja huomioimaan erilaiset persoonallisuudet kasvatuksessa ja opetuksessa. Gerald Hütherin ja Uli Hauserin kirjan nimi Jokainen lapsi on lahjakas kuulostaa oikeastaan itsestäänselvältäSaksalaiskaksikon, aivotutkijan ja nuorisotyötä tehneen toimittajan, kirja ei onneksi ole kyllästetty siirapilla eikä amerikkailaistyylisellä menestysjargonilla, vaan on kaikessa positiivisuudessaan realistinen ja kiihkoilematon. Vaikka kirjoittajat perustavat väitteensä neurotieteellisille tutkimuksille, on teos hyvin helppolukuinen ja yleistajuinen. Hüther ja Hauser elävöittävät tekstiä lukuisilla omiin kokemuksiinsa ja tutkimuksiin pohjaajilla esimerkeillä.
Hütherin ja Hauserin pääteesi on, että kasvattajien tulisi havainnoida herkällä korvalla ja tarkkaavaisilla silmillä sitä, mitä kukin lapsi – yksilö – mieluiten tekee ja missä hän on taitava. Seuraava askel on se, että lapsen täytyy antaa uppoutua mieleiseensä tekemiseen ja häntä täytyy tukea kehittämään taitoaan, vaikka se vaikuttaisi perinteisten akateemisten taitojen rinnalla triviaalilta. En ole aivan varma, kuinka arvovaltaisia tällaiset koulumaailman ulkopuolelta tulevat kannanotot ovat – kuinka paljon he tuntevat koulumaailmaa (tässä tapauksessa lähinnä kai saksalaista koulumaailmaa), sen arkea ja resursseja. Keskustelu on kuitenkin aina tervetullutta, ja pikaisten googlettelun perusteella vaikuttaisi siltä, että Hütheria ja Hauseria myös kuunnellaan koulutuksen kentällä.
Jokainen lapsi on lahjakas -kirjassa on herttaista hippimäisyyttä: puissa kiipeily on yhtä arvokas taito kuin kyky ratkaista haastavia matemaattisia ongelmia. Luovuus ja ilo näkyvät myös kirjan tyylissä, joka on kertovaa ja eloisaa.
Onkohan tälle kirjalle luvassa jatko-osa ihmisen myöhemmistä vuosista otsikolla: Lapsena vielä olimme lahjakkaita?
VastaaPoista:D Takana loistava tulevaisuus!
PoistaKuulosta utopistiselta, varsinkin kun tietää, että saksalaisissa kouluissa on vielä hyvin vanhanaikaiset menetelmät ja välineet ja isot luokat.
VastaaPoistaMinusta tärkeämpää kuin nostaa puissa kiipeily akateemisten taitojen rinnalle, olisi korostaa sitä, että jokainen oppilas on arvokas, vaikka ei olisi lahjakas missään. Koulun tavoitteissa on paljon tärkeitä arvoja, mm. elämisen taidot, positiivinen suhtautuminen itseen ja toisiin, oppimisen ilo. Lahjakkuuksien korostaminen saattaa viedä pois tätä iloa.
Onpas kirjassa iloinen kansi! Kuvan pikkukaveri on ilmeisesti lahjakas ilmaisemaan itseään. ;)
Marjatta, tuo on tärkein periaate ("jokainen lapsi on arvokas, vaikka ei olisi lahjakas missään"), tosin itse uskon Hütherin ja Hauserin kirjan nimen mukaisesti, että jokainen on lahjakas jossakin. Uskon kyllä, että Suomen kouluissa tuo ajatus jokaisen yksilöllisten kykyjen tukemisesta elää vahvana, vaikka niukat resurssit eivät aina kohtaa ihanteita. Samaa mieltä, että lahjakkuuspuheen ei oikeastaan sinänsä tarvitse näkyä/kuulua kouluarjessa, tärkeintä on, että kaikki saavat itselleen sopivasti haasteita ja onnistumisen kokemuksia.
VastaaPoista