maanantai 1. joulukuuta 2014

Alice Munro: Sanansaattaja


Alice Munro: Sanansaattaja
The View From Castle Rock, suom. Kristiina Rikman.
Tammi 2008, 383 sivua.

Kokosin materiaalia vuosien varrrella ja melkein huomaamattani siitä alkoi muokkaantua tarinantapaisia. Jotkut henkilöt esittäytyivät minulle omin sanoin, toiset nousivat esiin omista tilanteistaan. Heidän sanansa ja minun sanani. Minun tehtäväkseni jäi luoda nuo eletyt elämät uudelleen niin totuudenmukaisena kuin me menneisyyden omasta näkökulmasta ymmärrämme.  

Sanansaattaja on hieman erilainen teos kuin Alice Munron muut teokset. Monissa Munron novellikokoelmissa on mukana omaelämäkerrallisuutta ja Kanadan historiaa, mutta Sanansaattajassa Munro kirjoittaa ikään kuin puolifiktiivistä sukututkimusta. Kirjailija vietti joitakin kuukausia Skotlannissa etsien paikallishistorioista tietoa esi-isistään, ja toteaa Sanansaattajan esipuheessa tyytyväisenä, että "Laidlawien jokainen sukupolvi näytti tuottaneen jonkun joka kirjoitti pitkiä, perustellisia ja toisinaan törkeitä kirjeitä ja yksityiskohtaisia muisteloita" - materiaalia siis riitti. Sukunsa historian pohjalta Munro kirjoitti kertomuksia, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat ja lukija nauttii - kuten aina Munron tekstin äärellä.

Lumiomena-blogista huomasin, että Alice Munron maanmiehen, kirjailija L. M. Montgomeryn syntymästä tuli eilen kuluneeksi tasan 140 vuotta. Munro ja Montgomery eivät itse asiassa kasvaneet niin kovin erilaisissa maailmoissa, sillä Munro on syntynyt vuonna 1931 eli 57 vuotta Montgomeryn jälkeen. Munro on luultavasti kasvanut Montgomeryn teosten parissa ja viittaa niihin ainakin omaelämäkerrallisen Dear Life (Kallis elämä) -novellikokoelmansa nimitarinassa, jossa nuoren tytön ulkoisesti hieman ankeaa elämää värittää Anne of Green Gablesin ja Pat of Silver Bushin lukeminen. Myös Munron tavassa tarkastella ja kuvata henkilöhahmojaan on jotain samaa kuin Montgomerylla, vähän vinoa ja ironista, mutta kuitenkin lämmintä.

Sanansaattajia lukiessa heräsi jälleen vahva tuttuuden tunne, vähän kuin olisi Montgomerya lukenut. Alice Munron kertoessa sukutarinoita ja anekdootteja skotlantilaisista esi-isistään, muista Uuden kuun Emilian, joka oli perinyt erikoisen "näkijänlahjansa" skotlantilaiselta esiäidiltään. Kuten Munrolla, myös Montgomerylla oli skotlantilaisia sukujuuria. Alice Munron esi-isät vaikuttavat Sanansaattajan perusteella olleen jokseenkin yhtä eksentrisiä kuin fiktiivisen Emilia Byrd Starrin tai todennäköiset esikuvansa, Montgomeryn omat esi-isät.

Sanansaattaja-kokoelma jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kerrotaan skottiesi-isistä ja  toisen osan kertomukset ovat omaelämäkerrallisia ja kuvaavat niin lapsuutta kuin keski-ikääkin. Muistaminen, menneen ja nykyisyyden vuoropuhelu, eletyn ja kuvitellun kudelmat kulkevat loimilankoina läpi koko teoksen. Epilogissa kirjailija solmii langat yhteen ja levitttää lukijan eteen koko värikkään kankaan, jossa soi veren ja meren pauhu.

Sanansaattaja muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Tea with Anna Karenina

6 kommenttia:

  1. Kun luin viime vuonna ekan Munroni, osui se suoraan hermoon ja sydämeen. Hänen tekstinsä tuntuu joskus enemmältä kuin kirjallisuudelta! Olen varma, että tämäkin kokoelma tulee myös minulla jossakin vaiheessa lukuun.

    Kiitos hienosta tekstistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos kommentista ja anteeksi myöhäinen vastaus! Hyvin sanottu tuo, että Munron teksti on "enemmän kuin kirjallisuutta". Munron tekstit vaativat sulattelua, tai paremmin sanoen ne tarjoavat paikan hengähtää ja todella pohtia lukemaansa ja elämää.

      Poista
  2. Voisin kompata Kaisa Reettaa sanasta sanaan. Kun luin joskus aikanaan itselleni ensimmäiset Munron novellit, olin heti myytyä naista. Ja nyt, luettuani hienon ja kiinnostavan arviosi, alkoi tehdä mieli lukea tämä Sanansaattaja samoin tein.

    Minäkin kiitän hienosta ja innostavasta tekstistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, olette ihania kun olette kommentoineet tänne vaikka blogi onkin viettänyt kuukauden hiljaiseloa <3 Sanansaattajassa on kiehtovasti vähän erilaista tunnelmaa kuin muissa lukemissani Munron teoksissa, etenkin alussa kun tarinoidaan kaukaisista eksentrisistä esi-isistä!

      Poista
  3. Pitäisiköhän minunkin tutustua näihin teoksiin, skotlanti kiehtoo mieltäni.
    Alice Munron nimi muuten on mietityttänyt, luin äskettäin Neil Munro -nimisen kirjailijan tyttökirjan (skotlantiin sijoittuva) ja mietin, onko kirjailijat kenties sukua keskenään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, suosittelen ehdottomasti lukemaan Sanansaattajan ja muutakin Munrolta; vaikka tyyli on toinen, niin iki-ihanasta Montgomerysta voi aistia kaikuja nobelistin tekstissä. Pitääkin tulla kurkkaamaan, oletko kirjoittanut Neil Munron kirjasta blogiisi; sukulaisuudesta en tiedä mutta tuntematon tyttökirjailija herätti uteliaisuuden!

      Poista